seuraava »

[Kuuhilda]

En tiiä, mihin tämä homma pitäis laittaa enkä haulla löytänyt mtn aiempaa asiasta, mutta siirtäkää jos on joku parempi läpi tämmöselle aiheelle.
Elikkä siis, kellään kokemusta eläinkommunikoinnista? Olisi toooosi kiva vaihtaa kokemuksia jonkun kanssa tästä  Ja tooooosi hienoa olis kanssa, jos löytys joku kokeneempi jolta vois saada neuvoa asiassa...tai en minä tiedä, voiko tässä kukaan neuvoa, muuta kun harjotus, mutta kuitenkin.
Itte oon jutellu omien lemmikkieni kanssa ja pihapiirin eläinten kanssa...kaukojutellutkin olen ystäväni koiralle sen kuvasta, ja onnistui, vaikken ollut koko koiraa vielä silloin tavannutkaan.
Homma vaan tuntuu tällä haavaa jotenkin vastenmieliseltä...tai ei vastenmieliseltä oikeastaan, mutta se on pikkusen niinkun vaikka imurointi Ja juttutuokion jälkeen on jotenkin kumma olo sitten, ja iskee mm. hirveä mässäilyn tarve...liekö liittyy sitten jotenkin maadoittumiseen? Vaikka omien sanojensa mukaan kissat ovat täällä maadoittamassa ja suojaamassa, ja mulla on niitä kaksi.

Jaa, tuli semmonen aatos, että ehkä omien lemmikkien kanssa juttelu tuntuu raskaalta, koska koen jostain syystä huonoa omaatuntoa niitä kohtaan...en ole laiminlyönyt niitä tai mtn, mutta aina kai parempi omistaja voisi olla?

[Kuuhilda]

Kissat on juu telepaattisia...tuo, joka on mulla penikasta asti ollu, on semmonen ajatustenlukija, että voi  Se on kyllä muutenkin melko puhelias ja sen kanssa on mielenkiintoista jutella...mutta aika vakava se on. Sen edesmennyt veli oli paljon rennompi höpöttäjä, mutta ei yhtä innokas. Ja sitten on tämä tapaus, jonka otin sisareltani, koska heille oli puhjennut allergia eikä kissaa voinut enää pitää...sen kanssa en ole vielä keskustellut...se on ollut semmoisessa muutoskriisissä, että jotenkin olen vain ajatellut että se tahtoo olla vaan, mutta nyt se on jo kotiutunut, ja voisin koettaa kuunnella mitä sillekin kuuluu.
Koiran kanssa ollaan aika paljon matsattu siitä, että kuka se täällä oikein käskee, ja siihen olikin aika hankala saada luontevaa yhteyttä..itku tuli, kun käsiteltiin sen kanssa kaikki ikävät asiat väliltämme. Mutta yhteys saatiin, ja se on iloinen ja energinen häslääjä, joka höpöttää koko ajan sydänenergiasta...sen elämäntehtävä on tuoda maailmaan sydänenergiaa

Eläimiin ( Ja kasveihin ) saa yhteyden, koska ne ovat ns. auki ja kanavalla koko ajan, mutta suurin osa ihmisistä on ihan ummessa ja kiinni, eikä se ehkä siksi onnistu.

Mietin sitäkin, että yksi syy, miksi saatan tuntea raskaaksi tuon kommunikoinnin eläinten kanssa, on se täysi rehellisyys, mitä ne tarjoavat. Rehelisyys ja totuus voivat olla raskastakin kohdattavaa...

[Hopealohikäärme]

Joskus tuntuu tosiaan että eläimet ymmärtää ja "vastaa" takaisin kun niille juttelee tai viestittelee sanattomasti, meidän toisesta koirasta tulee mieleen eloisa ja älykäs lapsi, jota välillä paimennan niin kuin äiti ja jolta saan aina vastakaikua ja elämäniloa takaisin 
Toinen koira on vanhempi, eikä siitä oikein ota selvää, katsoo aina vaativasti silmiin ja hermostuu kun en tajua mitä se tahtoo 

[FrozenAngel]

Kissani ja minä ainakin ymmärretään ja aistitaan toisiamme. Kissa tietää jo sanomatta, mitä aion,
lohduttaa kun mieli on apea ja on muutenkin äärettömän ilmeikäs. Moni on sanonut, että erikoisin katti, jonka koskaan tavannut

[Miamy]

Hevoset ovat äärettömän sielukkaita eläimiä ja heidän kanssaan olen tekemisissä päivittäin. Jotenkin koen hevoset helpommiksi kommunikoinnin suhteen kun esimerkiksi oman koirani. Koira ei jotenkin reagoi samalla herkkyydellä minun sanattomaan viestintääni ja kehonkieleeni.
En tiedä onko kyse niinkään telepatiasta kuin ennemmin tosiaan kehonkielestä, mutta onkos sillä nyt niin suurta merkitystä kunhan sekä hevonen että itse ymmärrämme toisiamme.

Mutta kyllä se energia siinä välissä virtaa ja saan suunnattomasti lohtua ja voimaa eläimistä.
Olen joskus yrittänyt ottaa yhteyttä esimerkiksi lintuihin tai muihin villieläimiin ja en nyt voi oikein sanoa että olisin erityisemmin onnistunut.

Kerran tosin näin kauniin perhosen ja annoin/pyysin ajatuksissani sille luvan laskeutua varpailleni ja sen se myös teki. Siirryin ja vaihdoin paikkaa ja perhonen liihotteli perässäni ja istahti jälleen varpailleni. Toistin samaa muutamia kertoja ja aina sama homma; perhonen seurasi. :

Telepatiaa vai vain silkkaa sattumaa?

[nikki]

Eläinkommunikoinnista järjestetään myös kursseja.
Muutama ystäväni oli tämän Maiccu Kostiaisen kurssilla viime talvena ja ainakin he tykkäsivät.

http://www.animalstalk.fi/index.php?pageid=2&lang=fi

[faerie]

Ihana aihe vihdoinkin otettu puheeksi. 
Lapsesta asti on ollut jonkinlainen yhteys eläimiin, itselläni on koira, jonka kanssa on todella vahva yhteys. Se on meidän perheen oma pieni hoitaja, joka on todella aurinkoinen ja eloisa persoona. Eläinten aitous on minuakin kiehtonut oikeastaan koko elämän ajan, se on jotain, mitä ei muualta tunnu löytyvän. Se on niin lohdullista ja parantavaa.
Kissat ovat tosiaankin telepaattisia, samoin hevoset.

[Kuuhilda]

Hevoset ja kissat onkin jotenkin paljon helpompia kun koirat...miksi, sitä en keksi. Ehkä koirille on ihmisen rinnalla eläessä tullut jo niin paljon estoja, toisin, kuin kissoille ja hevosille?

Meillä on tässä pihassa semmonen ukko, joka kylvää myrkkyä tuonne lähimetsiin. Yritän pitää kissani sisällä, mutta toinen raivotar ei pysy, vaikka mitä yritän, ja karkaa useampana päivänä viikossa...koetin sille sitten sanoa, etä ethän sitten mene syömään niitä myrkkyjä, ettei taas käy hassusti, ja että on varovainen siellä ulkona kun sinne on pakko kerran tunkea. Kissani näytti ensin ilmeisen mielenosoituksellisesti vain jtn valoläiskiä, mutta sitten se näytti hampaat ( jotka olivat kissan ja ihmisen hampaiden välimuoto ) joissa oli punainen ruksi päällä...eli hän lupasi olla koskematta myrkkysyötteihin.

[Rakkauden enkeli]

Täälläkin on harrastettu eläinten kanssa kommunikointia ja se toimii.  
Eläimet pyytäneet välillä apua, mutta enimmäkseen viestittävät muuten vain viisauksia. Hyönteisiäkin, mm. ampiaisia ohjaillut monesti telepaattisesti lentämään sisältä takaisin ulos, kun ovat hädissään etsineet ulospääsyä. Niin kappas huiskimatta ja koskematta kun olen oikein keskittynyt ne ovat kuulleet ohjeeni ja päässeet ikkunan rakosesta tms. takaisin ulos tai joskus asettuneet paperille tms. jonka olen laittanut lähelle ja kiikuttanut ulos.  

Omiin kissoihin suhde on tietysti erityisen läheinen... Tämä on itsasiassa tällä hetkellä hyvin ajankohtainen ja rankka aihe minulle...   Sillä nuorimmalla tyttärelläni todettiin juuri kissa allergia ja oireet lienevät pahenemaan päin, joten pahoin pelkään että joudumme jossain vaiheessa luopumaan kissaystävistämme...   Ne ovat jo aika iäkkäitä, toinen 14 ja toinen 12 ja toisella vielä sydänvika, eikä toinenkaan ihan täydessä vedossa enää ole, vanhuusiän kremppoja... Eli niitä ei voi edes sijoittaa mihinkään ja tiedän etteivät sitä itseasiassa haluaisikaan.   Kun tuossa telepaattisesti ilmaisin kisuille huoleni ja tilanteen, vaikka varmasti jo jotain tiesivätkin, niin etenkin tämä vanhin kissa, johon yhteys ollut jostain syystä vielä vahvempi kuin toiseen näytti jotenkin surulliselta ja oli surullinen, mutta ilmaisi myös hyväksyvänsä sen mitä ikinä tapahtuukaan ja, että hekin ovat tietyllätavalla valinneet oman kohtalonsa...  

[Kuuhilda]

OI  Mikä tilanne.
Mutta voi  miten ymmärtäväinen ja liikuttava kissaystävä teillä on.

[Hopealohikäärme]

Hevoset ja kissat onkin jotenkin paljon helpompia kun koirat...miksi, sitä en keksi. Ehkä koirille on ihmisen rinnalla eläessä tullut jo niin paljon estoja, toisin, kuin kissoille ja hevosille?

Jaa, minusta taas koirat ovat helppoja, koska kommunikoivat niin suoraan, eleillä ja äänillä. Hieno esimerkki tuli nähtyä eilen eläinten ja ihmisen yhteistyöstä, kun paimenkoira paimensi lampaita. Koira toimi ja liikkui kuin ajatus ja ohjasi lampaita ihmisen käskyjen ja oman harkinnan mukaan, äärettömän hienoa katsottavaa kyllä.

[Kuuhilda]

Varmasti on ihmisestäkin kiinni, että mihin otukseen sitä helpoimmin yhteyden saa.
Minusta tosiaan koirat eivät välttämättä ole suoria, vaan voivat jopa piilotella omaa itseään toiselta ihan niin kuin ihmisetkin tekevät.

[FrozenAngel]

uskon kanssa, että riippuu ihmisestä, minkä eläimen kanssa kommunikointi on luonnollisinta.
Itse olen ollut elämäni tekemisissä juuri kissojen kanssa, joten niitä toki luonnollisin lähestyä.
Siitä olen kyllä varma, että jokin suurempi tarkoitus liitti ja minut ja kissani yhteen,
niin tiivis on yhteytemme

[Kuuhilda]

Mun koira on vimpanpäälle koulutettu, ja se on silti arvaamaton...no, se on koulutettukin niin hyvin juuri tuon arvaamattomuutensa takia..Rakastettava perhekoira, mutta toiselta puoleltaan raivohullu rakki Hänen elämäntehtävänsä on tuoda sydänenergiaa tänne miedän keskelle; kuulemma, ja kyllä se sitä tuokin 

[Kuuhilda]

Heee 
Koitin tänään tuota, mistä Rakkauden Valo kirjoitti, että ohjasin ampparia ulos ikkunalta, ja hienosti toimi 
Ja niin, istuin tänään kissani kanssa takapihalla, ja pihan vierestä, yleistä polkua pitkin, kulki naapurin mummeli...kissa murisi hälle kuin koira, ja nosti karvat pystyyn Siis outo.
Voisiko olla kyse siitä, että kissani on aistinut jatkuvan eripuran naapurustossamme? Ja tuo nimenomainen mummo inhoaa kissoja, sen tiedän.