En tiiä, mihin tämä homma pitäis laittaa enkä haulla löytänyt mtn aiempaa asiasta, mutta siirtäkää jos on joku parempi läpi tämmöselle aiheelle.
Elikkä siis, kellään kokemusta eläinkommunikoinnista? Olisi toooosi kiva vaihtaa kokemuksia jonkun kanssa tästä
Ja tooooosi hienoa olis kanssa, jos löytys joku kokeneempi jolta vois saada neuvoa asiassa...tai en minä tiedä, voiko tässä kukaan neuvoa, muuta kun harjotus, mutta kuitenkin.
Itte oon jutellu omien lemmikkieni kanssa ja pihapiirin eläinten kanssa...kaukojutellutkin olen ystäväni koiralle sen kuvasta, ja onnistui, vaikken ollut koko koiraa vielä silloin tavannutkaan.
Homma vaan tuntuu tällä haavaa jotenkin vastenmieliseltä...tai ei vastenmieliseltä oikeastaan, mutta se on pikkusen niinkun vaikka imurointi
Ja juttutuokion jälkeen on jotenkin kumma olo sitten, ja iskee mm. hirveä mässäilyn tarve...liekö liittyy sitten jotenkin maadoittumiseen? Vaikka omien sanojensa mukaan kissat ovat täällä maadoittamassa ja suojaamassa, ja mulla on niitä kaksi.
Jaa, tuli semmonen aatos, että ehkä omien lemmikkien kanssa juttelu tuntuu raskaalta, koska koen jostain syystä huonoa omaatuntoa niitä kohtaan...en ole laiminlyönyt niitä tai mtn, mutta aina kai parempi omistaja voisi olla?
MaharSi Patañjalin Yoga-suutra -opuksesta, sen kolmannesta osasta nimeltä vibhuuti-paada, löytyy tähänkin
"ongelmaan" helpotusta. Niinsanottu siddhi eli "yliluonnollinen" kyky, jonka nimi voisi sanskritiksi olla
vaikkapa
sarva-bhuuta-ruta-jñaanam, on mahdollista "saavuttaa" jos osaa vääntää käytännön suutran
seuraavasta (Alistair Shearer'in käännös), ja tietää kuinka sitä pitää harjoittaa:
Perception of an object is usually confused, because its name, its form and an idea about it
are all superimposed upon each other. By doing saMyama on the distinction between these three,
we can understand the sound of all living beings. (YS III 17)
:
