seuraava »

[Vedenhelmi]

Tuossapa se kysymys jo tulikin... Mitä olette mieltä? Onko parantamisen taito synnynnäinen lahja vai voiko sen oppia kuka vaan?

[Ebenia]

Minusta jokainen ihminen on parantaja. Mutta se milla alueella ja miten he parantavat, ovat erilaisia lahjoja, joita meidan tulisi vaalia. <3 Kun yksilo parantuu itse askel kerrallaan, han oppii parantamaan lahellaan oleviaan paremmin omalla osa-alueellaan.

Joku parantaa bisnesyrityksissa, joku parantaa ammentamalla tietoa, joku parantaa lataamalla muihin innostusta, joku parantaa halaamalla, joku parantaa kasillaan, joku tekee taidetta...etc. Jokainen parantaminen yhta oleellista.

[Vedenhelmi]

Itsekin olen ajatellut, että jokaisella varmaankin on se "taito" jossain piilossa olemassa, eri juttu on sitten, että hyödyntääkö sitä ja jos hyödyntää, niin millä tavalla/mitä kautta   Ihania vastauksia ja ajatuksia kirjoititte kaikki 

Lähdin tosiaan siksi tätä miettimään ja avasin tämän keskustelunkin, koska itselle on tullut viime aikoina vahva tunne, että haluaisin parantaa, auttaa, ja jakaa maailmaan rakkautta ja valoa kaikille..... Voisinpa poistaa tuskaa ja kipua niiltä, jotka kärsivät ja auttaa heitä luottamaan/uskomaan siihen, että on olemassa muutakin kuin vain tämä fyysinen maailma, jossa elämme... (hassua, että sanoin tämän, sillä itsekin epäilen välillä!! mutta eikös me melkein kaikki aina joskus epäillä ainakin vähän vai kuinka...??)

[Vedenhelmi]

Oliskos jollain muuten jotain hyvää kirjasuositusta tähän aiheeseen liittyen  ?

...Auroista kun tuli puhetta, niin tuli mieleeni, että voiko teidän mielestänne auran nähdä normaalissa valokuvassa ja näkyykö se silloin "joka kohdassa", ts. kehon ympärillä kauttaltaan vai voiko siihen vaikuttaa jokin valaistus tms. (  ?)  sillä tavalla, että se näkyisi vain esim. toisella puolella kehoa tai jotain...??

[inkivääri]

Hyvä kysymys, hyviä vastauksia 

Omalla kohdallani en tiennyt syntyneeni parantajksi. Toinen parantaja kertoi, että minusta olisi siihen työhön. Ja niin olikin ja on.
Mutta mitä se parantaminen sitten onkin, niin mielestäni olen energian kanava, joka laittaa käyntiin jokaisen hoidettavan oman parantavan energian. Usein me tarvitsemme sen tönäyksen parantumiseen oman avunpyynnön ja toisen ihmisen tuen kautta. Kuka tahansa siis voi olla se töytäisijä, joka antaa potkun muutokseen.

Parantuminen ei ole sitä, että rampa alkaa kävelemään, vaikka se voi olla sitäkin. Usein se on pysähtyneen elämäntilanteen muuttamista ja voimaa tehdä jotain sen eteen. Ne, jotka parantamiseen eivät usko, vaativat näyttöä.. suunnilleen vetten päällä kävelemistä. Jokaiselle ihmiselle oma paraneminen vain on hyvin henkilökohtainen asia, sitä ei tarvitse kuuluttaa kaikelle kansalle. Sydän tietää sen, mitä ego ei pysty näkemään. Ehkä menee hivenen off topic, mutta menköön

Luultavasti parantajana toimiminen vaatii tiettyä sitoutumista, herkkyyttä, lujuutta. Se myös vaatii ainakin itseltäni ajoittaisen pimeyden kohtaamisen omassa itsessäni. Se on se vaativin oppi, jonka kuitenkin hyväksyn. Ja sehän on vain minun tieni, ei se ole mikään parantajan malli. Näitten pimeitten hetkien läpi kulkeminen auttaa minua ymmärtämään autettavia hyvin paljon enemmän, kuin jos vain istuisin pilven reunalla ja leikkisin pyhimystä. Enkä väitä, että sellaisia parantajia edes olisi, joille elämä olisi vain kevyttä juhlaa. Herkkyys on vaativaa, myös herkkää itsetutkiskelua tajuamaan ne hetket, jolloin en voi muita hoitaa. Minulla pitää itselläni olla vakaa ja juurtunut olotila, jotta voin tehdä hoitoja. Jos olen itse tuuliajolla, muitten energiat imaisevat liian helposti mukaansa. Se ei todellakaan ole tarkoitus. Mutta aika on senkin opettanut; erottamaan omat ja toisten energiat. Se herkkyys tuntea on työvälineeni hoidoissa. Vähitellen sen olen oppinut hallitsemaan. Ja edelleen opettelen.

Pimeät hetket, joista mainitsin. Ne ovat tunnetiloja, jolloin tuntuu siltä, että valo otetaan minulta pois. Pelkoa, ahdistusta.. juuri niitä asioita, joihin ihmiset tarvitsevat apua. Kun on heikko, ei valoa näe. Mutta silloin joku toinen voi tukea siellä pimeydessä olevaa ja kertoa, että se on ok, vielä sieltä nouset sinäkin. Toisinaan on vain hyvä saada tietää, että joku toinen uskoo kokemaasi, näkymättömään. Joku sanoo: uskon sinun kokemukseesi ja se on totta, ainakin nyt.. ja sitten eheytyminen voi alkaa. Parantuminen omaksi itseksi.

Näin olen kokenut 

[Eklektikko]

Haluan aluksi ottaa kantaa kielelliseen kysymykseen:
Annan itse energiahoitoja, mutta minä hoidan, en paranna. En ole parantaja, olen hoitaja!

Olen nimittäini kanava, jonka läpi hoidettavaan kulkee universaalia energiaa, joka sitten auttaa hoidettavan kehoa parantamaan itse itsensä. Hän parantaa, minä vain hoidan. Tätä ei voi kylliksi korostaa, sillä jos puhutaan parantajasta, täytyisi tapahtua paraneminen ja sen täytyisi olla sen parantajan ansiota. Suosittelisin puhumaan hoitamisesta, hoitajasta, hoidoista, sillä sanaan 'hoitaa' on ilkeämielistenkin vaikeampi tarttua, kuin sanaan 'parantaa.'

Ja sitten itse asiaan:
Uskon että ihan jokaisella ihmisellä on periaatteessa kyky antaa energiahoitoja, joten itse asiassa me kaikki synnymme energiahoitajiksi. Se on sitten taas toinen juttu, kuka elämänsä aikana sitten ryhtyy niitä hoitoja antamaan. Jotakuta ei voisi vähempää mikään hengellinen kiinnostaa, toinen taas kuuluu Skepsis ry:hyn, kolmas ei ryhdy koska vanha testamentti käskee kivittää noidat ja näkijät, neljäs on niin solmussa itsensä kanssa ettei koskaan pääse sellaiseen tasapainon tilaan jossa ne hoitokanavat aukeaisivat.... jne. Eli kaikilla on kapasiteetti, vain pienellä osalla kutsumus.

Itse olen kokenut tärkeimpänä sen oman itsen tasapainoon saattamisen: Minulla aukesivat hoitokanavat itsestään, kun olin purkanut itsestäni pahimmat solmut ja päässyt tasapainoon. Tämä on ehkä se juttu, mikä käytännössä tulee useimmin esteeksi, sillä  meillä kaikillahan on jonkinlaisia oppiläksyjä valittuna fyysisiin inkarnaatioihimme.

Mitään muuta en itse ole kokenut tarvitsevani: Vain sen oman tasapainon ja mahdollisuuden antaa aikaani hoitotyöhön vapaa-aikana. Maadotus tosin on kyllä tärkeä asia, kuten tässä ketjussa aiemmin mainittiin, minulla vain on automaattimaadotus niin ei tarvitse sitä kummemmin erikseen pohtia. (Tarvitaan kokonainen valvottu yö tai useampi peräkkäinen väliin jätetty ateria, ennen kuin meikäläisen maadotus edes heikkenee.)

Minä en näe auroja, koska en ole kiinnostunut näkemään niitä. Varmaan näinä kanssaluomisen ja korkeiden energioiden aikana näkisin, jos pyytäisin saada nähdä.

[kukka¤]

Hyviä pointteja, tuliheppa ja elektikko kirjoitatte asiaa tuntuu tutulta.
Tavallisia matti ja maija meikäläisiä kun tässä ollaan kaikki, niin sanon että parantaminen On meissä kaikissa on se sitten itsensä tai toisten hoitamista..Ihmisillä on vain usein tapana pitää asioita mahdottomina varsinkin itseltään, jos näin ajattelee ne tosiaan muuttuvat mahdottomiksi, tämä pätee niin monissa asioissa.
Jos voisin olisin suuri pyyhekumi joka pyyhkäisisi tuon sanan monen mielestä, se kun estää niin monia toteuttamasta itseään ja unelmiaan.


energialähetintolppa

[Vedenhelmi]

Ihanaa, kun aloittamani aihe on herättänyt näin paljon keskustelua ja hienoja ajatuksia, kiitos teille rakkaat 

Katsotaan, "mihin olen menossa", alussa olen vasta tämän kaiken kanssa, mutta innostus, kiinnostus ja Rakkaus tätä kaikkea kohtaan on syvääkin syvempää...

[mpl]

itse olen syntynyt parantajaksi ja tuntemani parantajat ovat jo useammassa polvessa parantajia,
ns mestariparantajia,nykyään saa lukea paljon kirjoja aiheesta miten tullaan parantajaksi ynm,
yksikään ei kerro totuutta,ei ihminen voi alkaa nuin vain parantajaksi,se on pitkällinen henkisen kasvun
tulos,halu auttaa pyyteettömästi,se on raskas lahja,jonka kantamiseen tarvitaan vahva henkinen kantti!ihmiset eivät usko vaikka saisivat minkälaisen avun sinun välityksellä,nykyihmisen usko on heikko.

[Kuuhilda]

Jaa. Minun ainut parantamis kokemukseni ( ei sitä ny semmotteeks voi sanoo...kuitenkin ) on oma koirani...kommunikoin sen kanssa enismmäisiä kertoja ja erään tuokion aikana aloin tuntea vihlovaa kipua jossain häntäluuni juuressa...no, ajattelin että koska röhnötimme lattialla, huono selkäni se siinä vain otti nokkiinsa, mutta seuraavana päivänä kävi ilmi, että koiralleni oli iskenyt vesihäntä, joka aiheuttaa kipua juurikin ko. kohtaan

Minustakin me kaikki voimme parantaa, tavalla tai toisella, toisiamme. Ihan kuin voimme tehdä pahaakin. Minusta se, että minä alkaisin kanavoida parantavaa energiaa olisi jopa paljon todennäköisempi tapahtuma kuin se, että alkaisin vetää ihmisiä turpaan jos he minua eivät satu miellyttämään, vaikka jälkimmäistä ( Siis pieksemistä )kai pidetään ihan jokapäiväisenä asiana keskuudessamme.

[SanctAstra]

Minua on potkittu, tietämättäni, lapsuudesta asti kohti ihmisten hoitamista, tavalla tai toisella. Vasta vähän aikaa sitten sain kuulla, että minulla on takanani monta edellistä elämää parantajana/hoitajana. Toisin sanoen, minulla on luontainen kutsumus hoitaa niin ihmisiä kuin eläimiäkin. Hoitamistavat vaihtelevat tilanteen mukaan.

Mitä niihin oppipoikiin ja -tyttöihin tulee, niin ei heitäkään valitta ihan tuosta vain, vaan piti olla tietty luonne, joka oli sopiva jatkamaan parantajan hommia. Hoitamisen kanssa kun kulkee se suuri vastuu, joka on hoitajalla hoitoa antaessaan.

Minulla on tapana kysyä "yläkerrasta" luvan, että saanko hoitaa tätä ihmistä. Joskus olen saanut kieltävän vastauksen. Silloin en ole saanut toimia kanavana, koska kyseessä oleva ihminen ei ole tarvinnut apua. Tämä siis energiaa kanavoitaessa. Olen kyllä saanut vastauksen myös siihen, kun olen kysynyt kuka hoitoa/apua tarvii.

Auroja en näe. Chakrat näen kanavoinnin aikana, mutta myös ihmiskehon kaikkine luineen sekä elimineen. Pyydän, että minulle näytetään ne kohdat kehosta, jotka tarvitsevat hoitoa. Niihin sitten kanavoin enemmän energiaa kuin muualle.

Tämä on kuitenkin vasta niin alkuvaiheessa, etten pystyisi millään tätä tekemään jatkuvasti tai täyspäiväisesti, ainakaan tällä hetkellä. Mutta ne kerrat, joina olen kanavana toiminut, ovat olleet minulle hyvin avartavia kokemuksia ja olen saanut positiivista palautetta. 

Kiitos tästä kuuluu enkeleille. 

[Kalevanneito]

Tuossapa se kysymys jo tulikin... Mitä olette mieltä? Onko parantamisen taito synnynnäinen lahja vai voiko sen oppia kuka vaan?

Mun mielestä se on kaikilla mutta kaikki ei osaa käyttää sitä. Oppia voi. Ja jotku osaa syntyjään käyttää.

[Kalevanneito]

Mitään muuta en itse ole kokenut tarvitsevani: Vain sen oman tasapainon ja mahdollisuuden antaa aikaani hoitotyöhön vapaa-aikana. Maadotus tosin on kyllä tärkeä asia, kuten tässä ketjussa aiemmin mainittiin, minulla vain on automaattimaadotus niin ei tarvitse sitä kummemmin erikseen pohtia. (Tarvitaan kokonainen valvottu yö tai useampi peräkkäinen väliin jätetty ateria, ennen kuin meikäläisen maadotus edes heikkenee.)

Miten hankitaan automaattimaadoitus?

[SanctAstra]

Tuossapa se kysymys jo tulikin... Mitä olette mieltä? Onko parantamisen taito synnynnäinen lahja vai voiko sen oppia kuka vaan?

Mun mielestä se on kaikilla mutta kaikki ei osaa käyttää sitä. Oppia voi. Ja jotku osaa syntyjään käyttää.

Se miksi kaikille ei opeteta tai kerrota parantamisen mahdollisuudesta on se, että siinä missä ihminen kykenee hyvään niin hän kykenee myös pahaan. Sitä varten se luonne on niin tärkeä näissä asioissa, ettei tule väärinkäytöksiä. Toki väärinkäyttäjältä otetaan kyky hoitaa/parantaa pois, mutta kuinka paljon hän ehtiikään tehdä väärää ennen sitä. Maailma on väärällään esimerkkejä ihmisen ahneudesta ja vallanhalusta, siitä, miten toisia hyväksikäyttämällä ja vahingoittamalla tavoitellaan vain omaa etua.

Ihminen unohtaa niin herkästi, että on vain Luojan työkalu ja apuväline, eikä itse Luoja. Silloin kun unohdus käy, tulee ego valtavaksi ja kaikki negatiivinen haluaminen alkaa.

[Eklektikko]

Miten hankitaan automaattimaadoitus?

En tiedä kenestäkään muusta kuin itsestäni tässä asiassa, mutta minulla se on synnynnäinen.
Lisäbonuksena on tolkuttoman hyvä hajuaisti, haju- ja makuaisti kun ovat sidoksissa juurichakraan ja maadotukseen. Aikoinaan kun vielä tupakoin puolisen askia päivässä, haistoin silti asioita joita tupakoimattomat kaverit eivät haistaneet (kuten pilaantunut elintarvike tms.).

Siksi olikin naurettavaa kuunnella sitä klassista 'lopeta tupakointi, niin haju- ja makuaisti paranee'-propagointia. Varmaan pitää paikkansa useimpien kohdalla, mutta eivät ne kyllä minulla yhtään parantuneet tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Jos jokin asia on säädetty asteikon ääripäähän asti jo valmiiksi, niin eihän se siitä voi sitten parantua.