seuraava »

[unelmassa]

     Onko kukkaan muu tuntenu olevansa tähtiihminen, niinku meikäläinen on tuntenu. 

        http://www.elamanreppu.net/posti/e240208.htm

[Eileithyia]

Tässä kans toinen "inkarnoitunut enkeli", tosin ei sitä tiedä tuleeko nuo vaan jostakin entisestä elämästä kun mun kartalla on  . Mulla  , joka tekee musta tosi hoivaviettisen ja  sen, että mun itse on vaikea vastaanottaa mitään. Hoivasta puhumattakaan. En vaan osaa. Toisten hoivaavuus itseä kohtaan ällöttää.. En minä sellaista tarvi kun oon itse jo niin täynnä sitä viettiä. 

[~Karuna~]

Kaikkihan me olemme tähdistä tulleita eli niiden korkeamman tietoisuutemme heijastumia täällä maan päällisessä kehoissamme kulkijoita. Jotenka ei se enää niin kummalliselta tunnu, kun on sen sielunsakin saanut tänne ankkuroitua. Eli ennen tuntui, ettei kuulu tänne tai ettei ole syntynyt oikeaan paikkaan ja aikaan.
Vaan tietoisuuteni tuomana tietona sanoisin; olkoonkin niin, ettemme kaikki ole täällä heijastuksina samanlaisia niin olemme kuitenkin samoista tähdistä lähtöisin. Toiset on vain siitä tietoisempia. 

[Eklektikko]

Fyysisten kehojemme atomit ovat syntyneet supernovissa, tähtien räjähdyksissä. Meidän kehomme on tehty kuolleiden tähtien ytimistä.

Tämä riittää minulle, minkä lisäksi tiedän olleeni tällä planeetalla inkarnoituneena lukuisia kertoja pitkän ajan kuluessa. Vaikka todellinen energiakehoni asuukin moniulotteisessa universumissa, eikä tässä 4D-koekenttä-illuusiossa, on tämä planeetta silti tällä hetkellä tämän fyysisen inkarnaation kotini.

Toimintahäiriöisissä perheissä kasvaneilla ihmisillä on hyvin usein sellainen tunne, että he eivät oikein ole kotonaan, esim. epäilevät olevansa vaihdokkaita, adoptoituja tai vaikkapa ei-tältä-planeetalta-kotoisin-olevia. Tämä tunne poistuu kun lapsuudentraumat on käsitelty, sillä se on vain osa sitä lapsuudentraumaa: Kun ei ole tullut lapsena hyväksytyksi omana itsenään, ei tunne myöskään olevansa kotonaan oikein missään.

En tarkoita, etteikö tähteläisiä voisi olla vaikken itse sellainen olekaan. Mutta kun luin nuo kuvaukset siitä millaisia ovat tähti-ihmiset ja enkelit, niin erityisesti tuo enkelien kuvaus sisältää monia kohtia, jotka voivat ihan yhtä hyvin olla myös toimintahäriöisen lapsuuden tuotoksia. Ja siihen traumasoppaan tosiaan hyvin yleisesti kuuluu se tunne, ettei ole täällä oikein kotonaan.

[Kalevanneito]

Toimintahäiriöisissä perheissä kasvaneilla ihmisillä on hyvin usein sellainen tunne, että he eivät oikein ole kotonaan, esim. epäilevät olevansa vaihdokkaita, adoptoituja tai vaikkapa ei-tältä-planeetalta-kotoisin-olevia. Tämä tunne poistuu kun lapsuudentraumat on käsitelty, sillä se on vain osa sitä lapsuudentraumaa: Kun ei ole tullut lapsena hyväksytyksi omana itsenään, ei tunne myöskään olevansa kotonaan oikein missään.

Mä joskus kakruna kuvittelin jotta oon adoptoitu mutta ei mun perhe mikään toimintahäiriöinen ollu vaan ihan tavallinen. (Ei siis mikää superperhekään  )

Mutta emmä ny tiiä että mä mikää tähteläinen tai enkeli oisin...

[Eileithyia]

Minä ymmärsin tuon tähti-ihmistermin tarkoittavan niitä sieluja jotka ovat eläneet suurimman osan elämistään jossakin muussa sivilisaatiossa. Mutta hämäräksi jäi, mitä tarkkaan ottaen tuo termi "enkeli" pitää sisällään. Minä olen aina ajatellut niin, että enkelit ovat henkioppaitamme, sielunperheemme jäseniä, jotka eivät ole inkarnoituneet fyysiseen kehoon. Eli tavallaan kaikki sielut ovat enkeleitä joillekin muille tietyille sieluille, jos valitsee olla syntymättä ja opastaa jotakuta elämän halki.

[tari73]

Minä taas olen ihan selvästi inkarnoitunut enkeli

[Kotkansilmä]

                               


             Joutuu sitä täällä, kuitenkin kaakelia tallailemaan.