Unelmassa, oliko se "telkkarimies" tumma?
Miulle on sattunu pari outoo juttua nyt muutamien vuosien aikana. Samantapainen juttu, kun pikkarilla. Mieheen tuli ihan kamala pahuus, silmät muuttui samalla lailla ja ei ite enää pystynyt oikein kontrolloimaan vihaansa ja oli jo hyvin hilkulla, että olisi tehnyt miulle todella pahaa. Pyysin Arkkienkeli Mikaelilta apua ja se auttoi. Mies lähti kauemmas ja rauhoittui. Sanoi miulle, että jos joku näkymätön käsi ei olisi tullut väliin, niin hän ei tiedä mitä olisi tapahtunut. Se oli elämäni kauhein tapaus, kattoa kuolemaa silmiin sillä lailla. Enkä edes pelkää itse kuolemaa, mutta se pahuus, mikä siinä näkyi oli jotain käsittämätöntä. Pystyykö tälläisestä ihmisestä ajamaan sen pahan hengen pois jotenkin, jos hän ei itse siihen halua tehdä mitään auttaakseen? Tämä ei ole sen koommin sattunut minulle, mutta olen nähnyt, kun se aikoo tulla esiin muissa tilanteissa. Ja aina, jos tämä mies on tuntenut itsensä syvästi loukatuksi.
Välillä elämä tuntuu, että tämä ei ole todellista. On niinkuin ulkopuolella kaikesta (enemmän maadoittumista..). Että kaikki on harhaa (ja niinhän se on). Ja että en kuulu tänne. En ole, kuten muut. Kaipuu avaruuksiin, korkeammalle. Avaruus on kiehtonut ihan pienestä pitäen.
Yksi outo tapaus oli, kun olin n. 16 v. ja asuin vielä kotona ja minulla oli hoidossa kaksi pienempää serkkua (8 ja 10 v.) ja menimme kesäyönä käymään ulkona, niin näimme punaisen isohkon valopallon leijuvan peltomme yläpuolella. Se oli pelkkää punaista energiaa, en tiedä mikä se oli. Toinen lapsista muistaa sen myös nyt aikuisena, mutta toinen on unohtanut.
