seuraava »

[~Karuna~]

Ihminen on muuttumassa monessakin suhteessa uuden maailman tarpeita vastaavaksi, jotenka yhtenä muuttumisleikkinä siihen kuuuu tämä lastenkin saaminen - tai lähinnä se, että niitä ei enää niin vain haluta taikka saada. Eli ei tarvitse enää syntyvää haikailla, koska elämme pitkän elämän tässä ja nyt. Kun entinen malli oli se, ettei voinut kehoa säästä kuin noin vain alle 100 vuotta ja sen jälkeen piti jo luoda uus.

UUden elämän syntymä ei enää tulevaisuudessa tulekaan olemaan se suurin ihme vaan se, mitenkä saamme sen elämän säilymään täällä yhden kehon kautta niin, että ei tarvitse elämän kulkuneuvojen kuolla eli muuttua välillä.  :

[Weeping Willow]

Tämä menee jo ohi lapsijuttujen, mutta mielestäni on kuolema on siunaus. Mitä me oppisimme yhdessä kehossa ja yhdessä elämässä? Jokainen elämä opettaa meille uusia asioista, ja niin kauan on tarvis syntyä kuin opittavaa riittää. Kyllä minäkin teininä unelmoin vampyyrina olemisesta Mitä vanhemmaksi elän, sitä miellyttävämmältä tuntuu ajatus, että tämä joskus loppuukin. Kaikkea kestäköön aikansa, sanoi pässi kun päätä leikattiin.

Pakko pyytää selvennystä Keskiyön Vahingolta mitä hän mahtanee tarkoittaa "sairauden kokemisen tarpeelta"? Meni ihan ohi.

[Ariella]

Kyllä. Olen ihan vapaaehtoisesti lapseton. Syyt eivät ole itsekkäät. Elämäni muovautui tietyistä syistä sellaiseksi millainen olen ja millaista elämää elän. Minulla ei ole koskaan ollut edes vauvakuumetta.

Hassua kaiketi tässä on, että mulla on laatikossani nimilista tytön ja pojan nimistä, joita tykkäsin antaa lapsen nimeksi.

[Lizzy]

Kun keskustelu menee tällaisiin sfääreihin (kuten tällaisella foorumilla tottakai voi mennäkin  ) niin minä löysin kirjastosta Diana Cooperin 2012 kirjan ja siellä käsiteltiin keinohedelmöityksiä. Keinohedelmöityksellä syntyvät lapset ovat aina universumin toisista kolkista eivätkä ole koskaan ennen olleet maassa. Kun "luomu" hedelmöitykseen liittyy aina voimakas tunnepurkaus niin keinohedelmöityksen tapauksessa tällaista ei ole ja nämä lapset ovat kuin raikas tuulahdus maailmalle. Näillä lapsilla, koska ovat muista maailmoista, ei myöskään ole koskaan mitään karmallista suhdetta vanhempiinsa. Tulee mieleen, että voiko näitä lapsia nähdä vanhempien aurassa tai kentässä, vai tuletkohan he vain taivaan toivottuina lapsina. Mitä keinohedelmöityksellä syntyvät lapset aina ovat mitä suurimmissa määrin.

Tämä siis ihan mielenkiintoinen juttu, jonka huomasin tähän aiheeseen sivuten tuolta kirjasta ja nuo kaikki ajatukset on poimittu sieltä.

[Rakkauden enkeli]

Kappas Lizzy, juuri tuossa äskettäin pohdin että pitäisikö lahjoittaa munasolu vielä jollekin, kun en itse aio enää lapsia hankkia ja kohta se on mahdotontakin, kun kohtu poistetaan ensi kuussa. Sitten oivalsin, että olen jo liian vanha kun olen yli 35.  No ei se sitten ole tarkoitettu juttu...

[Lizzy]

Rv, harmin paikka. Mutta ehkä tosiaan sitten niin ei ollut tarkoitettu.

Kun mietin niin muistin, että yksi kanavoija sanoi, että myös niillä lapsilla, jotka syntyvät toiselle puolelle maapalloa köyhiin maihin ja tulevat sitten länsimaihin adoption kautta on erityinen sielunsuunnitelma. He ovat tulleet opettamaan suvaitsevaisuutta. Harmi vaan että adoptio prosessi pitenee koko ajan jo nykyisestäkin 5 vuodesta.  Se on ihan kohtuuttoman pitkä aika kun ottaa huomioon, että normaali raskaus kestää 9kk.

[Lizzy]

KV, tarkoitatko sijaisperheisiin sijoitettuja lapsia? Siinähän vanhemmille maksetaan pieni korvaus kuluista mitä tulee lapsen hoidosta, mutta silloin ei ole lapsen virallinen huoltaja kuten adoptiossa. Se prosessi on lyhyempi, mutta periaatteessa lapsi voi lähteä koska tahansa biologiseen perheeseensä ja sosiaaliviranomainen tarkkailee koko ajan miten perheellä menee. Siksi prosessi onkin lyhyempi. Adoptiossa lapsi on ihan lainkin mukaan kuin oma lapsi eikä kukaan kysele. Niin ja jos sijaisperheessä havaitaan väkivaltaa, hyväksikäyttöä tai muuta vääryyttä lasta kohtaan niin lapsi otetaan heti pois eikä siihen perheeseen enää sijoiteta lapsia.

[Kuuhilda]

Itse sijaislapsi, ja tuota...väärinkäytöksiä tosiaan on, eikä ne pysty sossutkaan näkemään kaiken läpi :/ Mutta onhan se sijaiskoti parempi kuin lastenkoti!! Siis jos kaikki menee hyvin.

Niin minä en koko ketjua lukenut ollenkaan, mutta; minä 18 vuotiaana olin semmoisessa suvantovaiheessa elämässäni, että mietin mitä sillä teen?! Mitä näen siinä kun vanhuksena katson taaksepäin...ja ainoa varma asia oli lapsia. Niinpä sitten hankin sellaisia  Ja kun minulla oli kaksi poikaa, tiesin että meille tulee vielä tyttökin,  kaikki muu on mahdotonta. Se ei mennyt ihan niin kuin olisin ajatellut, mutta oikeassa olin kuitenkin
Joten jos joku on yhtä varma siitä, että hän ei niitä lapsia tahdo, niin onhan se huutava vääryys, ettei hänen katsota olevan kykenevä huolehtimaan omasta elämästään ennenkö joskus 30+, jos sittenkään...no, eihän niitä muksuja ole pakko hankkia vaikkei sterilisaatiota saisikaan, mutta kyllähän se huomattavasti helpottaa asioita.
Varmastikin lapsettomalla, ja nimenomaan lapsettomalla naisella,- mies vielä jotenkin siedetään-, on ammottava kuilu tässä yhteikunnassa vastassaan vieläkin, vaikka asenteet ovat ehkä hiukan myönteisemmät jo tähän maailmanaikaan. Ja siis mahtaa saada erilaisen kohtelun riippuen siitä, oletko olosuhteiden pakosta lapseton, vai niin julkea, että olet sitä aivan vapaaehtoisesti ?

[Lizzy]

Niin biologisissa kuin sijaisperheissä ei niitä ongelmia ja väärinkäytöksiä tosiaan aina huomata.  Se on todella ikävää lapsen kannalta ja kun jotkut vanhemmat vielä peittelevät tekojaan tai manipuloivat lapsen uskomaan, että hän vain kuvittelee. Lapselle kun se oma perhe on koko maailma eikä hän tiedä muusta.

Minä kun olen aina tiennyt, että en voi saada lapsia niin minulle opiskelu oli se juttu mikä sytytti ja vain tiesin, että menen yliopistoon ja sinnehän minä menin. Kyllä sitä edelleen huomaa asenteita lapsettomia naisia kohtaan. Mutta joillekin asioille sitä ei mitään mahda.
 

[Kalevanneito]

Enpä toisaalta ole vissiin saanut menneissä elämissän elää tarpeeksi vapaana (tai en ole uskaltanut), joten mennään sillä kaavalla nyt  

Samaa mäkin mietin, niin paljon vapautta rakastan.

[SanctAstra]

Juu en minäkään vapaudestani luopuisi mielelläni, mutta koen enemmän mahdollisen puolison rajoittavan enemmän vapauttani kuin lapset. Lapset voin aina ottaa mukaan, jos lähden jonnekin, mutta sitä en voi sietää, että toinen aikuinen alkaa rajoittaa menemisiäni, tulemisiani tai muita tekemisiäni. Silloin näen raivokkaasti punaista ja hypin silmille.

Oman vapauden rakastaminen näkyy käytännössä jopa niin, etten siedä sitä, että lapset roikkuvat minussa fyysisesti. Minuun siis kosketaan vain minun omilla ehdoillani. Kaikenlainen kahlehtiminen kauhistuttaa, jos minulla ei ole mitään sanottavaa asiaan. Henkinen sitominen on kaikista kauheinta. Argh!
 

[Tummasilmä]

Se, haluaako joku olla lapseton, tai haluaako lapsia, on mielestäni yksityisasia. Eikä mielestäni sterilisaatiota saisi kieltää tai hankaloittaa sellaiseltä yksilöltä. Mieluummin kuitenkin sterilisaatio, kuin ei-toivotut lapset.... saati abortit.

Minä olen omasta puolestani ollut aina varma että haluan olla äiti. Ja nyt kun lapsosia on kolme, tunne siitä että koko "lauma" ei ole vieläkään koossa, on entistä voimakkaampi. Toisen lapsen jälkeen ajattelin pitkään että he kaksi ovat kaikki, mutta jostain syystä kolmannen "kuume" nousi ja nyt huomaan ajattelevani ja kuumeilevani neljättä, jopa viidettä. Harmi vaan mieheni ei toivo enää ainoaakaan. Olenkin miettinyt, tuota, kun sanotte että jos joku (henki-)lapsi haluaa syntyä, ja äiti toivoo vielä raskautta/lapsia, niin kuinka paljon miehen toiveet tuossa painaa. Onhan kaikki lapset kuitenkin 50% isästä....
Voi, kunpa minäkin tietäisin ja tuntisin onko minulle vielä tulossa pienokaisia. Onko lähelläni joku sielu(-ja), jo(t)ka pyrkii luokseni.

[Yep]

Se, haluaako joku olla lapseton, tai haluaako lapsia, on mielestäni yksityisasia. Eikä mielestäni sterilisaatiota saisi kieltää tai hankaloittaa sellaiseltä yksilöltä. Mieluummin kuitenkin sterilisaatio, kuin ei-toivotut lapset.... saati abortit.

Minä olen omasta puolestani ollut aina varma että haluan olla äiti. Ja nyt kun lapsosia on kolme, tunne siitä että koko "lauma" ei ole vieläkään koossa, on entistä voimakkaampi. Toisen lapsen jälkeen ajattelin pitkään että he kaksi ovat kaikki, mutta jostain syystä kolmannen "kuume" nousi ja nyt huomaan ajattelevani ja kuumeilevani neljättä, jopa viidettä. Harmi vaan mieheni ei toivo enää ainoaakaan. Olenkin miettinyt, tuota, kun sanotte että jos joku (henki-)lapsi haluaa syntyä, ja äiti toivoo vielä raskautta/lapsia, niin kuinka paljon miehen toiveet tuossa painaa. Onhan kaikki lapset kuitenkin 50% isästä....
Voi, kunpa minäkin tietäisin ja tuntisin onko minulle vielä tulossa pienokaisia. Onko lähelläni joku sielu(-ja), jo(t)ka pyrkii luokseni.

Ei painanut isän tahto ollenkaan, kun kauan kaipaamani lapsi, jonka kanssa meillä on vahva sielullinen side,  syntyi "vahinkona" 

[Tummasilmä]

 

Tuollaista vahinkoa itsellenikin toivon  . No joo, olisihan se mahdollista raskautua, jos heittäis ehkäisyt hiiteen, mutta onko se nyt moraali vai mikä, joka minussa sanoo että se on huijausta, jos toinen osapuoli ei toivo enää lapsia  .

[joas]

Mun mielestä toi vela on ollut aina ihan uskomattoman typerä nimitys. Siitä tulee mieleen velaksi eläminen, velat, velkojat. Ei tosiaankaan lapsettomuus. Kai se on nykyaikaa keksiä kaikelle joku mukakätevä nimitys. Onko ne, joilla on vapaaehtoisesti lapsia, sitten velap-peja? Ja ne, joilla on vahinkolapsia, oho-lap-peja? Ihmeellinen on maailma. Kai tuo nimitys on sitten tarpeen kun joutuu selittelemään ihmisille elämäänsä mutta olen miettinyt paljonko se sitten selittää kun käyttää lyhennettä jota ei kauhean yleisesti vielä ymmärretä.


edit: hauskaa että tulistuin tästä Toivottavasti kukaan siis ei loukkaannu, olen vaan ollut ihmeissäni kun tuota outoa sanaa viljellään ihan kuin se olisi joku oikeakin termi.