seuraava »

[Kuuhilda]

No onhan tässä semmonen ihan raadollinen juttu kun luonto
Naiset hoitaa pesän ja penikat, miehet suojelee perhettään ja metsästää. Aika paljon ollaan siellä kivikaudella vieläkin.

"Oisko sitten hyvä antaa lapsen kasvaa ja oppia uusia juttuja omaan tahtiin, eikä olla koko ajan kieltämässä kaikkea mielenkiintoista, ellei ne ole jotain tuhoisia asioita"
^^ Olis. Mahdollisuuksien mukaan.

[body electric]

Tänäpänä on mun mielestä jo toisenmoiset asenteet siihen, etteikö isäkin voisi ansaitusti jäädä lasten kanssa kotiin. Ihan hyvin voi.

Äideillä kai kuuluukin olla hurjan tunteelliset välit laspiinsa...mitä tarkemmin tarkoitat tuolla liian tunteellisella? Siis sitä, että meidän pikku matin 13vee kengännauhat sidotaan, nenä niistetään, tukka kammataan ja kaulaliina kiedotaan joka aamu eteisessä ennen kouluunlähtöä ja muistutellaan kulkemaan koulumatka turvalisesti?

Juurikin tuota tarkoitin, että ne äidin omat ylihuolehtivaiset tunteet estää lasta kasvamasta itsenäiseksi. Onhan se paljon helpompi muuttaa omaan asuntoonkin asumaan, kun on saanut itsekin oivaltaa ja oppia arkipäiväisiä asioita.

No en tietenkään sano, etteikö miehissäkin olisi noita ylihuolehtivaisia tapauksia, mutta uskoisin että äidillä on omaan lapseen jotenkin paljon erityisempi suhde mitä isällä on. Kun naiset kuitenkin tekee niitä lapsia, niin siitä se varmaan tuleekin se läheinen side omiin lapsiinsa.
Enkä tarkoita etteikö miehillekin olisi tärkeitä omat lapset, mutta jotenkin eri tavalla kuitenkin.
Ehkä se on taas semmonen aihe, ettei kannata liian vakavissaan olla mitään mieltä asioista, kun kaikki on kuitenkin yksilöllistä.

Oisko sitten hyvä antaa lapsen kasvaa ja oppia uusia juttuja omaan tahtiin, eikä olla koko ajan kieltämässä kaikkea mielenkiintoista, ellei ne ole jotain tuhoisia asioita?

Mun mielestä useimmat suomalaiset, varsinkin ne joilla on lapsia, naiset on niin tiukkapiposia suorittajia että se ei tee lapsista henkisesti itsenäisiä mutta tietynlaisia jenkkityylisiä pärjääjiä kylläkin - lisää puolisivistymättömiä juntteja.

Monet suomalaiset miehet on sen sijaan aika pehmeitä ja soveliaita lasten kasvatukseen, IMO   

[body electric]

Mites, heitän tänne tällaisen kysymyksen, että mitä mieltä olette: saako naiselta kysyä, että "milloinkas niitä lapsia tulee?"

Tommoseenhan voi vastata vaikka: "Joo, niitähän mulle tuli jo, kaks kappaletta. Molemmat vaan sattu kuolemaan kun auto putos jokeen".

[Lilli]

Miksihän muuten sanotaan, että olisi hyvä jos äidit olisi kotona kasvattamassa lapsia ja isät käy töissä?
Miksei voisi tehdä toisinpäinkin että isät on kotona kasvattamassa ja äidit käy töissä?
Mitä olen joistain äideistä huomannut, niin se heidän ylihuolehtivaisuus tuntuu joskus liiankin tungettelevalta ja joltain omistuksenhaluiselta hommalta omiin lapsiinsa. Eihän sitä silloin voi koskaan oppia mitään, jos kokoajan määrätään mitä saa tehdä ja mitä taas ei saa tehdä.
No en tietenkään kaikista äideistä voi sanoa miten on, mutta kuitenkin tuntuu että äideillä on jotenkin liian tunteellinen side omiin lapsiinsa.
En siis millään pahalla tarkoita ketään, tai muutenkaan ei ole tarvetta neuvoa kenenkään kasvatuksia. Vaan ihan tällain yleisellä tasolla tuli mieleen.

Hahaa, keskuudessamme on mies. Naisliike on ainakin jo sadan vuoden ajan pyrkinyt saamaan naisia pois sieltä hellan (ja nyrkin) äärestä työelämään, mitä tukee myös suomalainen päiväkotisysteemi. Ainakin omassa tuttavapiirissä miehet ovat tarvittaessa kotona vaimojen työkiireiden takia, myös meillä, vaikka mies nurisee. Ollaan synnytty 60-luvulla. Tuttavapiirissä tai itse asiassa ihan omassa suvussakin on täysin isien kasvattamia lapsia. Äidit ovat joko kuolleet tai lapset on erossa määrätty isälle. Jotkut isät ovat onnistuneet kasvatustyössään hyvin, jotkut huonommin, onnistuminen liittynee enemmän luonteenpiirteisiin kuin sukupuoleen.

Minä en ole koskaan tavannut ylihuolehtivaa ihmistä, vaikka ilmeisesti niitä on olemassa. Huolehtimis-kieltämis-malli ei siis voi olla mikään yksi ja ainoa lastenkasvatusmalli Suomessa, paljon muunlaisiakin on.

[Hiisitär]

Mites, heitän tänne tällaisen kysymyksen, että mitä mieltä olette: saako naiselta kysyä, että "milloinkas niitä lapsia tulee?"

Tommoseenhan voi vastata vaikka: "Joo, niitähän mulle tuli jo, kaks kappaletta. Molemmat vaan sattu kuolemaan kun auto putos jokeen".

Hrr, hrr, tämä kutkuttelee meikäläisen Asc Kauriin mustaa huumorintajua. Kiitos hyvistä nauruista!

[Eklektikko]

No onhan tässä semmonen ihan raadollinen juttu kun luonto
Naiset hoitaa pesän ja penikat, miehet suojelee perhettään ja metsästää. Aika paljon ollaan siellä kivikaudella vieläkin.

Ai ollaan vai? Miten tämä kivikausi mielestäsi ilmenee esim pariskunnalla, joka asuu kaupungissa ja jossa molemmat ovat töissä toimistossa paperinpyörittäjinä?

Parikymmentä vuotta taistelulajeja harrastettuani olen muuten melkoisesti parempi suojelemaan ja metsästämään, kuin esim. viimeisin eksäni. 

Ja kun niitä penikoita ei kiinnosta saada - ja sen ettei olla enää ollenkaan kivikaudella huomaa ennen kaikkea siitä, ettei niitä ole pakko saada ellei halua - niin mihin sitä äijää sitten tarvitaan?

Vastaus: Tasaveroiseen kumppanuuteen, jossa ei ole mitään ulkoapäin aseteltua roolitusta.

[Hiisitär]

Mites, heitän tänne tällaisen kysymyksen, että mitä mieltä olette: saako naiselta kysyä, että "milloinkas niitä lapsia tulee?"

Tommoseenhan voi vastata vaikka: "Joo, niitähän mulle tuli jo, kaks kappaletta. Molemmat vaan sattu kuolemaan kun auto putos jokeen".

heitäppä tuo jolleki sellaselle jonka oma lapsi on kuollut auto-onnettomuudessa ja utelee lapsista siksi kun sitä omaa menetettyä on niin ikävä ja niin mielellään näkisi muiden edes saavan lapsia ja olevan onnellisia äitiydessään

eikö se sitten ole "törkeetä ja tosi huonoo käytöstä"?

Ei mitään niin pyhää, etteikö sille saisi nauraa  Siis, jos oikeasti tapahtuisi jokin moinen tapaturma, se olisi tietysti valitettavaa, eikä sellaista toivo kenellekään. Eikä siihen suhtautuisi huumorilla, vaan ymmärryksellä.

Silti, minulle henk.koht. mikään asia ei ole niin pyhä, etteikö siitä voisi heittää huumoria. Lähipiirissäni on naurettu jopa yllättävälle kuolemantapaukselle, joka iski salamanlailla. Olen varma, että kehonsa jättänyt sielu oli tässä tapauksessa vain hyvillään kevyestä suhtautumisesta "kuolemanvakavaan" asiaan, jos kuolleen henkilön persoonaan on uskomista. Mites se menikään... "Vain ymmärtämättömät ihmiset ovat kuolemanvakavia".  :

Uskon, että body electricin pointti lausahduksessa oli, että moisiin "tungempa nenäni asioihisi"-tyyppisiin, ei-niin-miellyttävältä uteluihin voi vastata huumorilla. Kättähän voidaan vääntää mielipideasioista loputtomiin ja yksi mielipide liittyy aina siihen mille saa nauraa ja mitkä menevät huumorin tabuihin.

Minulla niitä ei ole, mutta olenkin mustan huumorin asc Kauris ja 

"He nauravat tai hekottelevat helposti eivätkä voi vastustaa mitään, joka hivelee heidän huumorintajuaan. Jotkut tämän aspektin ihmisistä ovat superiloisia suureen ääneen naurajia. Muut ovat vähemmän “villejä”, mutta heidän uskonsa elämään ja halu löytää huumoria kaikesta ovat kaikesta huolimatta selkeästi havaittavissa. "

[Yep]

Kun minulta kysyttiin yhden lapsen äitinä, että oletteko vielä ajatelleet hankkia lisää lapsia. Vastasin, että;  kyllä, ensimmäinen kuoli ja samaan syssyyn kerroin kaikki muutkin epäonnistuneet raskauteni. Kysyjä vastasi, että olenpa minä tyhmä ja siihen vastasin vaan: niin.

[Hiisitär]

Kun minulta kysyttiin yhden lapsen äitinä, että oletteko vielä ajatelleet hankkia lisää lapsia. Vastasin, että;  kyllä, ensimmäinen kuoli ja samaan syssyyn kerroin kaikki muutkin epäonnistuneet raskauteni. Kysyjä vastasi, että olenpa minä tyhmä ja siihen vastasin vaan: niin.

Aivan. Tätä ajoin takaa sillä, että miksi ihmiset ylipäätään kuvittelevat, että heillä on oikeus ja lupa kysellä henkilökohtaisia asioita muilta? 

[Ave^^]

Eihän lapsiasioista kysymisessä ole mitään loukkaavaa, kun sen tekee vain ollessaan kiinnostunut toisen asioista. Ei siinä tarvitse aina olla sitä henkeä että "no koska".  Koskaan ei tiedä etukäteen mikä on ihmiselle jonkinlainen arka paikka.
Ja en tiedä, saahan sitä nyt henkilökohtaisista asioista jutella. Jos huomaa että toinen ei oikein tunne oloansa mukavaksi, niin välttää sitten niitä puheenaiheita. Mutta kyllä ihan sisältörikkaita ja henkeviä keskusteluja saa aikaiseksi kun molemmat ovat valmiita puhumaan.

[Hiisitär]

Mutta kyllä ihan sisältörikkaita ja henkeviä keskusteluja saa aikaiseksi kun molemmat ovat valmiita puhumaan.

Tämä on totta! Parhaimmillaan tällaisista keskusteluista tulee ihanan syväluotaavia ja molemmat saavat siitä irti jotakin. Hyvään keskusteluun kuuluu molemminpuolinen kunnioitus. Lapsikeskusteluissa ja lastenhankintauteluissa tämä tahtoo vaan jäädä varjoon, sillä VARSINKIN tähän ketjun aiheena olevaan kommenttiin saa hymyileviä vastauksia tyyliin "Niin minäkin sanoin sinun iässäsi", "Odotahan kun biologinen kello alkaa tikittää", "Kunhan tapaat oikean kumppanin tahdot lapsia" ja "Et voi tietää, mielesi voi muuttua". Harva ja todellakin HYVIN harva ottaa "Ei kiitos, en ajatellut hankkia lapsia"-vastauksen kunnioittavasti, vaan sitä vähätellään. Se on ehkä verrattavissa Suomessa samaan, jos joku toteaa, että "Ei kiitos, en käytä alkoholia", jolloin vastaukset keskustelukumppaneilta ovat huvittuneita, epäuskoisia ja vähätteleviä.

Paras oli, kun olin 15-vuotias ja kemian opettajamme (mies) paasasi meille tulevaisuuden näkymistämme, johon tietysti kuuluivat lapset - ja hänen mielestään niitä piti syntyä jokaiselle vähintään viisi koska sen alle on liian vähän ja sen yli liikaa. Viittasin ja kysyin, että entä jos ei halua lapsia ja tietää sen? Hänen vastauksensa oli: "Kuule tyttö. Se on nyt vaan niin, että kun miehellä molemmissa päissä seisoo, siinä ei kysellä haluatko lapsia vai et".

Että tätä luokkaa se pahimmillaan on se lastenhankkimisten ja hankkimattajättämisien keskustelu, edelleen lähempänä 30. ikävuotta

[SanctAstra]

Aivan. Tätä ajoin takaa sillä, että miksi ihmiset ylipäätään kuvittelevat, että heillä on oikeus ja lupa kysellä henkilökohtaisia asioita muilta? 

Paras oli, että minulta kysyttiin, onko lapsillani sama isä.  : Lapsillani on kuitenkin vain 1v 4kk:tta ikäeroa, eli raskauduin uudelleen esikoisen ollessa 8kk:n ikäinen.

Menee siis samaan kategoriaan "huonokäytöksiset ihmiset", jotka kyselevät niiden lasten tulosta tai menosta tai muusta sellaisesta. Ihan peruskäytöstapoja peräänkuulutan.

[Hiisitär]

Mun mustan huumorin vastaus perustu osittain siihen että kun olen jo aika "vanha", kuukautiset loppu jo joskus 2002 tai 2003 eikä varmana tuu takasin - ja olen aina halunnu lapsia mut niitä ei vaan oo tullu - niin mulle tollanen kysymys (jonka joku pässi helpostikin voi esittää koska olen ikäistäni monen mielestäni 10-15 vuotta nuoremman näkönen) on ahdistava ja ärsyttävä.

Just, minulla lienee sitten sama edessä, JOS en ota ja karkaa muuttaa Aasiaan (jossa näytän juuri siltä miltä tämän ikäisen naisen kuuluu näyttää). Täällä Suomessa ja länsimaissa yleensäkin näytän kaikkien mielestä 10-15 vuotta nuoremmalta. Kiitos molempien vanhempieni "Ikuisten Nuoruuden Geenien" Esimerkiksi äitini päräyttää täyttää 50 vuotta ensi vuonna ja näyttää edelleen 35-vuotiaalle. Häneltä kysellään yhä minkä ikäisiä lapsia hänellä on, että onko ne kohta lähdössä kouluun... :

[Hiisitär]

kiinnitin huomioni kun ensin hän sanoo että on törkeää käytöstä kysellä kun ei voi tietää mitä toisen taustalla on, ja hetiperään sitten on valmis heittelemään muille niitä törkeyksiä, tietämättä mitä on taustalla

mutta tottahan tässä nyt tietenkin oli kyse minun huumorintajuttomuudestani  

Meillä on niin erilaisia kommunikaatiotapoja! : Niin kauan kuin asiat eivät mene foorumilla tappelun puolelle kommunikoida saa vapaasti ja omalle itselleen parhaiten sopivasti. Ketäänhän ei ole tietoisesti tarkoitus loukata - ei ainakaan minulla, enkä usko, että kellään muullakaan täällä.

[Yep]

Kun minulta kysyttiin yhden lapsen äitinä, että oletteko vielä ajatelleet hankkia lisää lapsia. Vastasin, että;  kyllä, ensimmäinen kuoli ja samaan syssyyn kerroin kaikki muutkin epäonnistuneet raskauteni. Kysyjä vastasi, että olenpa minä tyhmä ja siihen vastasin vaan: niin.

Aivan. Tätä ajoin takaa sillä, että miksi ihmiset ylipäätään kuvittelevat, että heillä on oikeus ja lupa kysellä henkilökohtaisia asioita muilta?  

Niin. Olin lastenkutsuilla ja minulla olisi ollut keskenmenneen vauvani laskettu aika pian. Juhlatalossa tuhisi kuopus kopassaan ja kaikilla vieraana olevilla äideillä oli useita lapsia. Minulla oli muutenkin kova työ  pitää itseni kasassa. Tuollainen kysymys olisi voinut saada aikaan ison julkisen itkun, enkä halunnut pilata lastenkutsujen tunnelmaa.

Nyt esikoisemme ovat jo kohta täysi-ikäisiä, mutta edelleenkin nähdessäni tämän kysyjän (puolituttu samalta kylältä) ensireaktioni on, että tossa menee toi yksinkertaisuuden ruumiillistuma.