seuraava »

[Yep]

Tuli vielä mieleeni naapurin emäntä, jonka mieheltä katosi tyystin seksihalut kahden pojan syntymän jälkeen. Asia on vaimolle kova paikka, mutta haluaa pitää kodin ehjänä.

Joku, lisääntymisvimmainen tivasi häneltä, josko vielä tytön tekevät (kuinka sukupuoleen voi vaikuttaa  ). Hän kertoi rehellisesti tilanteen. Pitääkö tuttaville kertoa milloin on viimeksi saanut ja käyttikö ehkäisyä?

Aargh, tänään näköjään tämä aihe ärsyttää tavallista enemmän  

[Lizzy]

Jostain syystä multa ei ole kyselty lapsista kuin kerran. Se oli joskus vähän yli parikymppisenä silloisen poikaystävän joku kaveri kysyi, että no koska meinaatte hankkia lapsia. Oltiin oltu yhdessä ehkä alta kuukausi ja muutenkin olin tosi nuori. Olin tosi häkeltynyt kysymyksestä taisin sopertaa jotain tyyliin ei olla mietitty. Mutta jostain syystä multa ei ole asiaa sen koommin kukaan kysellyt. En tiedä vaikutanko sitten niin epä-äidilliseltä tai muuten pelottavalta...

Mutta olin nuorella mieskampaajalla (jolla olen käynyt nyt muutaman kerran) tässä keväällä, todella puhelias tapaus ja hölötettiin koko ajan. Se kysy sitten, että olenko miettinyt mitä nimiä antaisin lapsilleni. Olin että täh. No sanoin sitten muutaman nimen ja se sano kans ja puhuttiin muutenkin nimistä. En ole muuten aiheesta koskaan keskustellut kenenkään muun kanssa. Aika huvittavaa. 

[Hiisitär]

Mutta olin nuorella mieskampaajalla (jolla olen käynyt nyt muutaman kerran) tässä keväällä, todella puhelias tapaus ja hölötettiin koko ajan. Se kysy sitten, että olenko miettinyt mitä nimiä antaisin lapsilleni. Olin että täh. No sanoin sitten muutaman nimen ja se sano kans ja puhuttiin muutenkin nimistä. En ole muuten aiheesta koskaan keskustellut kenenkään muun kanssa. Aika huvittavaa. 

Minusta on hauskaa keskustella nimistä ja miettiä, että jos lapsia tulisi minkä nimisiä he mahtaisivat olla Se ei silti lisää eikä alenna lapsiasiassani tekemää päätöstä. Minulle se on vähän samaa luokkaa - anteeksi, jos joku loukkaantuu - kuin jos miettisi, että "jos ottaisin tällaisen lemmikin, minkä nimen se saisi minulta?"  Nimet ovat minusta muutenkin hyvin mielenkiintoisia ja esimerkiksi siskon kanssa lemmikeille nimien antaminen on edelleen tärkeä prosessi, jota ei voi sivuuttaa vaan jollain päähän pälkähtävällä nimellä. Saatikka sitten lasten kohdalla! Pitäisi kuunnella sitä mitä lapsen sielukin ehdottelee nimekseen. Nimen on mentävä yksiin energian kanssa 

[Lizzy]

Toki nimet on hauskoja ihan vain leikkimielellä pohtia. Näin yksi yö sellaista unta, että olin raskaana ja lapsi ilmoitti minulle, että haluaa nimekseen Eveliina. Eveliina it is. Siinä oli jotain toisia ja kolmansia nimiäkin, niitä en enää muista. 

[Hiisitär]

Voi ei, olisikohan siitä noussut kauhea poru, jos lapsi syntyisikin ja äippä ei muistaisi koko nimeä?

[Lizzy]

Kyllä, siitä tulisi äipälle eka rääky ristiäisissä. Mutta se lapsi ei muistaakseni ollu siinä unessa päättäny ittsekään täysin niitä toisia nimiä. Siinä tuli jotain ehdotuksia. Olisko ollu Eveliina Maria Elina

Eihän tossa muuten ole mitään järkeä, by the way, tossa nimessä.  : tai mikäs siinä kunhan E:llä alkavat nimet ei oo peräkkäin. Toiset nimet on vaikeita kyllä etunimen vielä keksii.

[SanctAstra]

Lasten nimistä sen verran ( olen tämän joskus ennen muinoin muuallekin kirjoittanut ), että tyttäreni piti syntyä 11.11. Syntyi kuitenkin vasta 12.11. Päivien välisenä yönä oli etelässä näkyneet revontulet, isäni oli ne nähnyt. Tyttäreni nimeksi tuli Aurora (borealis) eli revontulet. Kastepäivä oli 26.12.2004, jolloin Thaimaassa oli se suuri tsunami.

Tästä lapsesta sain ilmoituksen noin vuosi ennen hänen syntymäänsä. Pojastani en saanut. Muttei hänenkään alkunsa ihan normaali ollut. Lääkärikin kysyi alkuraskauden ultrassa, että onko hän hedelmöityshoidoilla saanut alkunsa, kun kuukautiseni eivät olleet ehtineet alkaa ennen raskautumistani.

Myös kolmannesta lapsesta on ilmoitettu jo vuonna 2009. Odotellaan, odotellaan. 

[Kuuhilda]

Minkälainen merkitys nimipäivällä mahtaa olla? Olen miettinyt tätä, kun hoksin, että miettiessämme nuorimmaisen nimeä ne kaksi vaihtoehtoa osuivat molemmat vanhempien lasteni syntymäpäiville. Siis nimipäivät olivat vanhempien muksujen synttäripäivän kohdalla.

Tuosta kissavertauksesta tuli mieleen lapseton kummitätini, joka on aika raskasta seuraa. Hän on kuin ei huomaisikaan lapsia, mitä pienempi ja suloisempi, sen enemmän ilmaa tämä on. Ja mitä enemmän hän joutuu lasten kanssa olemaan tekemisissä, sitä enemmän hän puhuu kissastaan Ja ollessani hänen kanssa kahden, ihan normaalisti, hän monasti sivuuttaa sen asian, että minula on lapsia...siis mitä ilmeisimmin tahallisesti unohtaa sen asian ja puhuu puuta heinää. Mietin kauan selitystä tälle asiallle, ja ajattelin että olisiko se siinä, että minun lasteni kautta hän kokee oman vanhenemisensa konkreettisesti ja siitä nyreys? se voi olla osasyy, mutta sitten valkeni, että hän ei välttämättä ole sydämessään valinnut lapsettomuutta, vaan se on tullut kuin varkain ja lopulta on muuttunut pakon sanelemana ainoaksi vaihtoehdoksi...muistan että ollessani itse lapsi, hän oli hyvinkin mukava minulle ja ystävilleni. Nyt hän sitten yrmyilee tuon suojamuurinsa takaa ja on tehnyt koko lapsi-asiasta itselleen oikean suuren mörön.
Todennäköisesti hän olisi vapaaehtoisella valinnallaan päätynyt ihan samaan lopputulokseen, ei lapsia, mutta olisi sinut sen asian kanssa. Nyt aika ja sairaudet ovat tehneet päätöksen hänen puolestaan ja se sapettaa.

[Lilli]

Minkähän ikäinen tuo Kuuhildan täti on? Jos ei kauhean vanha, niin olisiko näitä naisia, jotka ovat odottaneet ja odottaneet sopivaa hetkeä ja sopivia olosuhteita lapsenteolle, mutta niitä ei koskaan tullut. Nykyisellä e-pillereiden aikakaudella tulee helposti ajatelleeksi, että lapset voi tehdä suunnitelman mukaan. Esim. juuri näin, että ensin pitää olla opinnot pulkassa, maailmaa katsottuna, hyvä työpaikka, mies rengastettuna ja oma talo ostettuna. Tämä kaikki voisi olla suoritettuna esim. 30-vuotiaana. Tiedän tapauksen, jossa asiat ovat menneetkin näin.

Mutta, entäs jos elämä meneekin ihan toisin, se viittaa kintaalla suunnitelmille, ja ihanteellinen lapsentekohetki lykkääntyy ja lykkääntyy. Ehkä koskaan ei löytynytkään kriteerejä täyttävää miestä, pätkätyöt ja työttömyys arveluttavat tai ehkä uraputki on vain niin nousujohteinen, ettei koskaan ole sopivaa hetkeä jäädä äitiyslomalle. Ja sitten kun hetki olisi sopiva, niin lapsi ei vain yrityksistä huolimatta saa alkuaan toivotussa aikataulussa. Helposti ne lapset jää tekemättä toiveista huolimatta, jos ei siedä elämässä minkäänlaista epävarmuutta.

Eikä perhesuunnittelussa sinänsä mitään vikaa ole, kaikki ei vain aina mene niin kuin unelmissa.

[Kuuhilda]

Täti on 50/60...siinä 55, en muista tarkalleen.
Mutta kun hänen elämäänsä miettii, niin jo vain..ura, ero, sitten puoliso, joka ei voi lapsia saada, ja munasarjojen poisto. Ensimmäisellä puolisolla oli jo lapsia edellisestä avioliitosta, ehkei tämä siksi halunnut enempää.
Kummitätini on juuri sellainen ihminen, jolle kaikki pitää olla sitä tuttua ja tasaista, ja sitten jos jotain erikoista, rutiineista poikkeavaa joskus on, niin senkin tulee olla huolella suunniteltua. Ei ihan tyypillisin veskari.
Mutta niinhän se on että moni ajattelee hankkivansa mahdollisesti useammankin lapsen sitten joskus kun on oikea hetki ja kaikki niinkuin pitääkin, mutta hupshei, jotenkin se hetki meni ohi, ja miten tässä näin kävikään?

[Corvus Leonis]

Kuinkahan moni OIKEASTI jättää lapset tekemättä ekologisiin syihin vedoten? Itse Pentti Linkolakin pitää äitejä maailman suurimpina terroristeina ja raskaana olevat naiset pitäisi suurin piirtein lahdata välittömästi, mutta niin hänellä itselläkin on kaksi lasta.

Kyllä onkin muuten käsittämättömän tekopyhää ja edesvastuutonta Linkolalta, ei ilmeisesti ole edes itsensä kanssa samaa mieltä omista mielipiteistään. Mutta kaikenmaailman saarnaajat tekevät jostain syystä melkein aina päinvastoin kuin opettavat, yrittävät aatteillaan antaa itselleen lähinnä jonkinlaista henkistä synninpäästöä tyyliin "jos ajattelen oikein, teen oikein." Älytön mutta luokattoman yleinen ajattelutapa.

Toki näkyy olevan selvää, että eliöiden suvunjatkamisvietti (varsinkin ihmisen kohdalla, kun tuota kehitysmaiden tilannetta katselee) menee kaiken muun edelle, mutta ainakaan itse en lähde sille linjalle, koska siinä ei ole mielestäni mitään järkeä - siis omalla kohdallani, muilla on tietysti erilainen elämä erilaisine lähtökohtineen ja tavoitteineen, kuten esim. omaisuuden siirtäminen tuleville sukupolville tms.

Eihän kenenkään tarvitse edes itse henkilökohtaisesti lisääntyä, jotta geenit siirtyvät eteenpäin, riittää että on sukulaisia, jotka lisääntyvät edelleen - eikä näiden tarvitse olla edes sisarusten kaltaista lähisukua. Ei sitä perus-meioosissakaan siirrä eteenpäin kuin puolet itsestään. :

[Yep]

Minusta voi, jos on arkaluontoinen tilanne niin valehdella ihan rohkeasti tai kysyä suoraan miksi on niin utelias tai miksi haluaa tietää, niin ehkä toinen sitten oppii hyville tavoille.

Hyviä tapoja ovat esimerkiksi tervehtiminen ja anteeksipyytäminen.

Itse koin joutuneeni "henkisesti raiskatuksi" edellä mainitun utelun vuoksi. Silloin, kun joku asia on kipeä ja siihen sohaistaan tahallisesti tai tahattomasti, se uppoaa sielun haavoihin. Fyysinen väkivalta tuomitaan yleisesti, mutta sieluun saa jättää mustelmia vuosikausiksi? Koin tämän kysyjän arvioinneen minut huonommaksi, koska meillä oli vain yksi lapsi ja hänellä sentään jo neljä. Tunne korostui kerrottuani hänelle raskausongelmistani, ikäänkuin olisin ollut hänen silmissään jotenkin vajaa, kun en saanut tuotettua lapsia samaan tahtiin, kuin hän. Kyllä se minuun koski, en muuten muistaisi enää koko asiaa. Huonot käytöstavat unhohdan välittömästi.

Ihmiset, jotka sanovat: "kyllä sinäkin haluat lapsia kunhan oikea tulee vastaan" tai "kyllä minäkin aliemmin ajattelin niin..." asettuvat toisen ihmisen yläpuolelle. He ovat löytäneet ihmisyyden syvimmän totuuden (=lapsen teko) ja toinen toivottavasti paranee vaivastaan ja täyttää osuutensa lisääntymisessä. Samaan tapaan, kuin jotkut ajattelevat,  että homous on sairaus, josta pitää parantua. He saavat toisen ihmisen tuntemaan itsensä huonoksi ja epäkelvoksi. Silloinkin, kun lapsettomuuden syynä on hedelmättömyys tai vaikkapa homoseksuaalisuus, he katsovat oikeudekseen julistaa, että kyllä sinä vielä...

[Corvus Leonis]

No onhan Linkolan ajatuksissa perää että ihminen tuhoaa luontoa, mutta itse en jaksa ajatella että asia ratkeaisi sillä, jos lapsia ei enää kukaan mies tai vaikka nainenkaan tekisi ollenkaan. Vaikka onkin totta, että luonto elpyisi rehottavaan tilaan aika äkkiäkin, jos ihmiskunta yhtäkkiä päättäisi lopettaa elämisen tällä planeetalla.

Ei se ongelma olekaan siinä että ihmiset ovat ylipäätään olemassa, vaan että vuosituhansien saatossa ja edelleenkin väärinkäyttää (aivo)kapasiteettiaan. Ja että suurin osa ideoista, joilla on voitu parantaa elämänlaatua, johtavat viime kädessä ympäristön tuhoamiseen ihmismäärän hallitsemattoman kasvun ja resurssien syömisen kautta ja näin ollen johtaa laskevaan elintasoon ja yleiseen kurjuuden maksimointiin. Ja sitä ei halua oikeasti kuin pieni eliitti joka ajattelee vain että nytpä saa työvoiman, palvelut ja tuotteet halvalla, mistä päästään että ongelmana on tähän eliittiin kohdistuva palvonta (mutta sen luokan sisäänrakennettua hierarkkisuutta tavataan vahvana myös muilla apinalajeilla, joten onko tuo ihmekään. )

Esim. ei ole sattumaa, että monet niistä seuduista maailmalla, joilla on aikoinaan kukoistanut täydet mukavuudet omannut korkeakulttuuri, ovat tänä päivänä kurjaliston asuttamia lähes elinkelvottomia paikkoja. (esim. Pakistan, Sudan, Etiopia, monet länsiafrikkalaiset valtiot, ja enenevässä määrin jopa Välimeren maat) Ja lisää tulee kaiken aikaa...

Ja mihin meidän sielumme inkarnoituisi, jos yhtäkkiä koko ihmiskunta päättäisi lopettaa itsensä elämisen kokonaan?

Viimeiseen yhteiseen nimittäjään? Suurin geneettinen eroavaisuus ihmisestä on viimeisten tietojen mukaan kampamaneetilla, joten suuremmalla todennäköisyydellä sitä inkarnoituisi madoksi tai torakaksi (joka onkin muuten oma toteemieläimeni.)

Kampamaneetiksi inkarnoituminen olisikin sangen mielenkiintoista.  

[Corvus Leonis]

Ihmiset, jotka sanovat: "kyllä sinäkin haluat lapsia kunhan oikea tulee vastaan" tai "kyllä minäkin aliemmin ajattelin niin..." asettuvat toisen ihmisen yläpuolelle. He ovat löytäneet ihmisyyden syvimmän totuuden (=lapsen teko) ja toinen toivottavasti paranee vaivastaan ja täyttää osuutensa lisääntymisessä. Samaan tapaan, kuin jotkut ajattelevat,  että homous on sairaus, josta pitää parantua. He saavat toisen ihmisen tuntemaan itsensä huonoksi ja epäkelvoksi. Silloinkin, kun lapsettomuuden syynä on hedelmättömyys tai vaikkapa homoseksuaalisuus, he katsovat oikeudekseen julistaa, että kyllä sinä vielä...

Olen tuollaisilta utelijoilta yleensä havainnut lähinnä tyytymättömyyttä omaa elämäänsä kohtaan, ja muiden toisenlaiset valinnat iskevät kipeästi nimenomaan heidän omaan nilkkaansa. Ja syy on se, että sekä parisuhde että lapset ovat vaativia asioita henkisessä ja taloudellisessa mielessä ihan kenelle tahansa, erityisesti jälkimmäiset ovat kaikin puolin valtava investointi, jotenka ihmisen on saatava kokea tällaisesta investoinnistaan onnistumisen tunnetta, onhan se ollut mieletön vaiva (minkä nämä saarnaajat kovin mielellään haluavat unohtaa, kun alkavat lapsettomille saarnaamaan lasten autuudesta.) Lapseton ja elämäänsä tyytyväinen ikäänkuin pilaa tämän kokemuksen samaan tapaan kuin joku olisi ostanut saman tuotteen (onnellisuus) puolta halvemmalla jostain toisesta kaupasta.

[Kuuhilda]

Oli asia sitten toisten sietämätön lapsettomuus, tai oikeastaan mikä vain, vaikka koirat! ( Koirat jostain syystä aiheuttaa ihmisissä jopa enemmän kaikenlaisia reaktioita kuin lapset...) niin ihmisillä on käsittämätön tarve päteä ja tosiaan nostaa itsensä toisten yläpuolelle. Kummunneeko se sitten huonosta itseluottamuksesta, epävarmuudesta vai mistä lie, mutta tähän törmää ihan jokaisella elämän alueella, ja itsekin syyllistyn siihen huomaamatta hyvin helposti, ellen pidä varaani.
Nuorempana olin sellainen totuuden torvi, joka sanoi suorat sanat sopimattomasti käyttäytyville ihmisille...sekin oli osittain sitä omaa pätemistä, osittain puhdasta oikeudentuntoa vain..mutta siitä seurasi aina niin paljon hankaluuksia, että nykyään olen oppinu olemaan hilja vain ja annan ihmisten töykeillä minulle ja muillekin kaikessa rauhassa.
Mutta jolleivät ne ollenkaan tajua lopettaa, niin kyllä sitten vieläkin kuuluu naps*