Lainaus Avelta:
Asiallinen käytös tietenkään ei velvoita mihinkään, velvoitus lähinnä olisi siihen asialliseen käytökseen. Tarkoitan vain sitä, että itse en ainakaan pysty jatkuvasti käyttäytymään täysin tyynen asiallisesti, kaikenmoista elämässä sattuu ja tapahtuu. Ihmisillä on eri tulkintoja asiallisuudesta, ja se mihin itse olen tottunut asiallisena voi toisesta olla loukkaavaa ja yritän joustaa näissä tilanteissa, sehän on vain tulkintakysymys. Smiley Ääripäät pois jättäen tietenkin.
Nojaa, työelämässä ei minua ole yhtään haitannut joustaa - työelämä on eräänlaista teatteria, jossa roolin vetäminen ei ollenkaan haittaa, se voi olla jopa hauskaa ja antoisaa - vaikka kuinka paljon esim.juuri toisten tulkintojen suhteen ja olen työskennellyt sekä pahasti luonnevikaisten että myös päihdeongelmaisten pomojen alaisena muutamaan otteeseen, onnistuen työtovereiden ihmeeksi pitämään nämä tyytyväisinä ja suopeina. Samoin olen tehnyt paljon töitä asiakaspalvelussa aikoinaan. Näiden kokemusten jälkeen uskallan luottaa kykyyni olla normaalin kohtelias ja asiallinen ihan tilanteessa kuin tilanteessa.
Niin haastavia tilanteita kuin noiden muutaman pomon alaisena on ollut, en ole koskaan kohdannut yksityiselämässä.
Asiallisen käsitän niin, että puhetapa on kohtelias eikä irvistellä tai näytellä keskisormea.
Jos siitä huolimatta joku käsittää sen epäasialliseksi ("naisten ei ole sopivaa puhua noin!" on tämäkin kuultu...) niin sitten ongelma on jälleen siellä pahastujan päässä.
Minulta lakkasi pinna palamasta ja tyyneys lisääntyi suuresti siinä vaiheessa, kun hyväksyin sen tosiasian että aiheutan itse kaikki tunteeni sillä mitä toisten sanomisista ja tekemisistä ajattelen. Niinpä jos tuntisin ärtymystä, ryhtyisin ensiksi tutkimaan niitä omia ajatuksiani tilanteesta. Toisaalta tämän asian tiedostaminen on myös vahvistanut sitä käsitystäni, että en todellakaan ole vastuussa niistä toisten tunteista - miten voisin kun en voi kontrolloida niitä heidän ajatuksiaan, joilla he ne tunteensa aiheuttavat.