seuraava »

[maiskuli]

en tiedä onko toi otsikko nyt mikään hyvä tähän mutta asiaan

kun olette joittenkin ihmisten kanssa tekemisissä niin näettekö jo ensimmäisellä tapaamisella millainen energia siinä ihmisessä on ja voiko häneen luottaa?

mulla itsellä on näin ja tää on joskus todella ahdistavaa sekä vaikeaa olla sitte tekemisissä ihmisen kanssa johon ei luota ja joiden energia ei ole hyvää.
sitten yleensä se meneekin niin että vaan on varovainen ja välttävä itse.

[Hiisitär]

Ihan normaalilta intuitiiviselta aistimiselta kuulostaa. Se on hyvä taito, koska silloin tietää heti kehen luottaa ja kehen ei. Minä itse pidän aistimiskykyäni siunauksena. Tiedän heti kuka on kanssani samalla aaltopituudella, kenestä tulee hyvä ystäväni ja kuka jää vain "hyvää päivää"-tutuksi. Aistin, kuka on tosissaan pyyteettömästi kanssani ja nauttii seurastani ja kuka yrittää käyttää minua hyväkseen tai on vasten tahtoaan kanssani tekemisissä.

Aina se ei ole mukavaa, koska energioiden välityksellä pystyy tahtomattaan lukemaan myös asioita, joita toinen haluaa pitää salassa. Esimerkiksi vaikka niin, että toinen näyttelee mukavaa ja maireaa, mutta on todellisuudessa sinulle vihainen. Itse olen tällaisissa tapauksissa, joissa aistii toista mitä henkilö ulkoisesti haluaa antaa ymmärtää itsestään toiminut niin, että kunnioitan toisen tahtoa pitää joitakin asioita salassa. Hyvissä ystävyyssuhteissa ja parisuhteissa toki tällaiset asiat pitää puhua läpi. Tuttujen, ei-niin läheisten ihmisten kanssa olen antanut mennä asian toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

[Hiisitär]

Ai niin ja tuli vielä mieleeni, minulla on nettikaveri (olemme samossa harrasteryhmässä), amerikkalainen nuori nainen, joka on lievästi autistinen. Hän ei ole itse intuiivinen sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta hyvin vahvasti synesteettinen. Hän siis näkee asioita ja ääniä väreinä ja muotoina. Hän sanoi kerran, että jos ihminen on hänen mielestään "ruman värinen" hän ei pidä tuosta ihmisestä, vaikka kuinka yrittäisi. Hän siis aistii itselleen epämiellyttävän energian ihmisissä rumina väreinä. 

[Kyllikki6]

Entäpä sitten sellainen tilanne, että henkilö väittää jotain, no vaikka ettei tykkää ja näet hänen lävitseen ja tiedät asian olevan toisin, mutta kyseinen henkilö ei vaan vielä itse ymmärrä sitä?

  Kyllikki

[Hiisitär]

Entäpä sitten sellainen tilanne, että henkilö väittää jotain, no vaikka ettei tykkää ja näet hänen lävitseen ja tiedät asian olevan toisin, mutta kyseinen henkilö ei vaan vielä itse ymmärrä sitä?

  Kyllikki

Tässä tapauksessa pitää olla hienotunteinen ja huolehtia siitä, ettei näe sitä mitä toivoo näkevänsä. On kunnioitettava aina toisen vapaata tahtoa. Jos itse on ihastunut ja ihastus sanoo, ettei tykkää, todennäköisesti "näkee", että tuo toinen valehtelee. On opeteltava siis tekemään ero näkemisen ja ns. toive-näkemisen välille.

Lisäksi on mahdollista nähdä kahden sielun välinen yhteys - esimerkiksi ihastuneen ja ihastuksen kohteen välinen. Tämä ei silti tarkoita vielä mitään muuta kuin sitä, että sielujen välillä on yhteys. Yleensä se tarkoittaa sitä, että kyseiset sielut ovat henkitasolla ystäviä keskenään ja heillä on yhteisiä menneitä elämiä.

Se, että sielujen välillä on yhteys ei ole muuta kuin, että sielujen välillä on yhteys. Se ei ole tae mistään suhteesta tai siitä, että ylipäätään oltaisiin missään tekemisissä tuon ystäväsielun kanssa. Jokainen kuitenkin noudattaa omaa sieluntietään ja siihen eivät välttämättä kaikki ystäväsielut kuulu. Minulle itsellenikin on käynyt näin monesti. Esimerkiksi eräs ystäväni, joka on minulle ystäväsielu ja ollut mm. lapsenani, on tässä elämässä sellaisessa roolissa, ettemme ole oikeastaan missään tekemisissä. Vaihdamme kuulumisia muutamia kertoja vuodessa. Jos tilanne olisi sieluntieltämme toinen, kuka tietää vaikka olisimme tekemisissä 24/7 toistemme kanssa! Vaikka uudestaan vanhempi-lapsi suhteessa, kenties muutoin sukua, parhaat ystävät, puolisot, rakkaat työtoverit, Astro foorumin ystävät. Monia vaihtoehtoja!
Ystäväsielujen väliset roolit siis vaihtelevat sen mukaan, mikä on molemmille sieluille parasta tässä elämässä. Voihan tämän elämäni paras ystävä olla seuraavassa elämässäni pelkkä "hyvää päivää"-tuttu, tai kenties emme tapaa koskaan.

[Kyllikki6]

Entäpä sitten sellainen tilanne, että henkilö väittää jotain, no vaikka ettei tykkää ja näet hänen lävitseen ja tiedät asian olevan toisin, mutta kyseinen henkilö ei vaan vielä itse ymmärrä sitä?

  Kyllikki

Tässä tapauksessa pitää olla hienotunteinen ja huolehtia siitä, ettei näe sitä mitä toivoo näkevänsä. On kunnioitettava aina toisen vapaata tahtoa. Jos itse on ihastunut ja ihastus sanoo, ettei tykkää, todennäköisesti "näkee", että tuo toinen valehtelee. On opeteltava siis tekemään ero näkemisen ja ns. toive-näkemisen välille.

Lisäksi on mahdollista nähdä kahden sielun välinen yhteys - esimerkiksi ihastuneen ja ihastuksen kohteen välinen. Tämä ei silti tarkoita vielä mitään muuta kuin sitä, että sielujen välillä on yhteys. Yleensä se tarkoittaa sitä, että kyseiset sielut ovat henkitasolla ystäviä keskenään ja heillä on yhteisiä menneitä elämiä.

Omalla kohdallani kävi niin, ettei minulla ollut (eikä ole vieläkään) mitään aiempaa muistikuvaa kyseisestä henkilöstä, mutta pelkäsin hänen kohtaamista. Lisäksi olin tuolloin menossa naimisiin ja jotenkin voisin kuvitella, että täysi välinpitämättömyys olisi ollut helpompaa, mutta kun hän paukautti, ettei tykkää minusta, jouduin tietenkin pohtimaan syitä miksi ei. Minulla ei siis ollut mitään intressejä häneen silloin, päinvastoin koin hänet todella ärsyttävänä ja tappelimme aina ja kaikesta, mutta jossain vaiheessa tajusin tämän ristiriidan hänessä ja nyt vuosikaudet myöhemmin hyvinkin kristallin kirkkaasti. Kyseessä kuitenkin jousimies, eikös ne ole niitä totuudentorvia ja sano asiat tasan tarkkaan kuinka kokevat, joten siksikin tätä asiaa esille otin. Nyt olen hienotunteisesti antanut aikaa selvittää ihan keskenänsä, että tykkääkö vaiko ei, kun ei taida edelleenkään tietää

[Ave^^]

Minulla tulee monesti kun ensimmäisen kerran tapaa jonkun ihmisen jokin automaattinen tunnereaktio. Jos se on voimakas, se jää mieleen, ja olen myöhemmin huomannut että on pitänyt paikkansa. Lievemmissä tapauksissa kuitenkin se tunne unohtuu ja jää kaiken myöhemmän alle, jotka taas muodostuvat lähinnä järkeilystä, ja koska minulla nyt tuota kalapainotteisuutta on, niin tämän toisen ihmisen tuntemuksista... siinä vaiheessa ollaan jo sellaisessa sekasotkussa että en osaa sanoa yhtään mitään mistään.

Luotettavuudesta taas en sano mitään, koska minulla on aina se motto että: "ihmisen voi luottaa aina olevan vain ihminen." Siis aistin vain ominaisuuksia, jotka kertovat millä alueilla ihminen voi olla luotettava ja millä ei.

[Corvus Leonis]

Varsinkin liike-elämässä erittäin tärkeä ominaisuus tällainen havainnointi. Paitsi arkielämässä, kirjoitustapa kertoo paljon, samoin pitää osata lukea kaikki rivien välit, tulkita jokainen ele tms. Mutta sitten minulla on ässinä hihassa ns. täsmävaisto, jota kautta tulee instant-dataa joka on järjellisesti ajatellen täysin irrationaalista, mutta mahdollistaa ripeän päätöksenteon suuren riskin edessä (olkoonkin, että joudun usein kelaamaan jälkeenpäin että mikä sai päättämään noin, kun lähteenä oli pelkkä sanoinkuvaamattoman voimakas tunne), sekä empatian eräs sivuvaikutus, eli kun voi asettua toisen asemaan, saa myös henkilöstä oleellista tietoa jota voi käyttää muovaamaan toisen käyttäytymistä.

Mutta kovat koulut on käyty jotta tuollaista on oppinut hyödyntämään.

[faerie]

Itsellänikin tapahtuu aina uuden ihmisen tavatessa sama juttu, siis tuo tunnereaktio, joka jää mieleen sitten sen voimakkuudesta riippuen. Joskus intuitiivinen tunne on ollut oikeassa jo ensitapaamisella, mutten ole uskonut sitä - ja huomannut sitten varoitusten olleen oikeassa myöhemmin.

[SanctAstra]

Minä en vältäämättä näe sanan kirjaimellisessa merkityksessä, mutta tunnen ihmisten energiat. Joidenkin ihmisten seurassa on vaan niin vastenmielistä olla, että kohteliaisuudesta vain on sen välttämättömimmän ajan heidän seurassaan ja sitten mieluusti vaihtaa maisemaa. Myös isojen ihmislaumojen energiat ovat välillä hyvin negatiivisia ja vaivaannuttavia.

Tunnen myös, jos toisella on omia energioita "hivelevää" energiaa. Esimerkiksi kaupassa saattaa joku ihminen saada minut hyvällä tavalla kananlihalle, kun energiamme kohtaavat, vaikka tämä toinen ihminen olisi kauempanakin minusta. Se on aika hassu tilanne, sillä kyseessä on kuitenkin minulle aivan tuntematon ihminen. 

[Kuuhilda]

Minulla toimii empaattinen intuitio luonnostaan ja luen ihmisiä välillä kuin avointa kirjaa, mutta olen kyllä itsekin sellainen...ja usein käy niin että toiset eivät näe totuutta sen kohdatessaan vaan pitävät sitä valheena tai jonain muuna. Ja energioita tunnen niin että häiritsevät aika pahastikin välillä...ja jossain missä on paljon ihmisiä saan tehdä töitä että pysyn omissa energioissani antamatta muiden vaikuttaa.
Minulla ei kuitenkaan ole koskaan ollut tuota " ensivaikutelma on tärkein" juttua, mistä paljon puhutaan 

[Casperiina]

Ja energioita tunnen niin että häiritsevät aika pahastikin välillä...ja jossain missä on paljon ihmisiä saan tehdä töitä että pysyn omissa energioissani antamatta muiden vaikuttaa.

Mullakin on suuria vaikeuksia pysyä omissa energioissa, olen sellainen pesusieni.

Mun pitäisi saada olla tarpeeksi tasapainossa itseni kanssa ennen kuin joudun tiettyihin paikkoihin ihmisten keskelle. Niin kuin nyt viime viikolla kun piti palata töihin. Jotkut tietyt tyypit saa mut tosi ärsyyntyneeksi ihan vain kävelemällä ohi. Sitten mä olen tosi pahalla päällä, en sitä nyt varsinaisesti näytä, mutta ihan hävettää, että minkälaista negatiivista ilmapiiriä sitten itse mahdan siellä levittää energeettisesti. 

[Weeping Willow]

En juurikaan katsele auroja, joita en myöskään koskaan ole erityisen hyvin nähnyt, mutta joskus näen ihmisten perässä mustia huntumaisia häntiä... En tiedä, mitä ne ovat. En kuitenkaan voi pitää niistä ihmisistä, sillä aistin heissä jotain epämiellyttävää.

Tiedän aina kehen ei kannata tutustua, ja nuorena olin sen verran tyhmä, että menin kertomaan sen myös ystävilleni, jos kyseessä oli myös heidän tuttavansa. Joka kerta olin kyllä oikeassa, mutta sittemmin olen saanut huomata, että onneksi ihmiset pystyvät myös kasvamaan ja muuttumaan, ja joskus siihen pitää antaa vain hieman aikaa. Onneksi nykyään näen jo ensivaikutelman ja sen hetkisten ajatusmaailmojen läpi ihmisen todelliseen luonteeseen. Yleensä ne ovat aina tutustumisen arvoisia.

Minä välttelen edelleen suuria ihmismassoja. Vedän niistä niin paljon negatiivista energiaa, että tunnen niitä tuntemuksia vielä seuraavana päivänäkin, ja näen ahdistavia unia. Paljon on vielä opittavaa.

[tari73]

No minulla on tapana kyllä katsoa ihmisten "läpi" joitakin luen kuin avointa kirjaa,jos näin haluan,eli sen takia en kovin monia hyväksykkään itseni lähelle. 

[Mila]

Minulla on myöskin ihan niin kauan kuin muistan, ollut helppo nähdä ihmisten lävitse, tuntea mitä he tuntevat ja aika tarkasti olla kärryillä siinä mitä he ajattelevat. Ei siis mitään ajatustenlukua, vaan enemmänkin sellaista kehonkielen lukua. ()
 Mulla on ollut myös tapana reagoida hyvin voimakkaasti täysin ventovieraisiin ihmisiin, joista myöhemmin on tullut jollain tapaa osa elämää, tai ovat muuten vain siihen vaikuttaneet. Sitä tunnetta on ihan mahdotonta yrittää selittää, mutta nämä ihmiset vain kiinnittävät huomion ja tuntuvat tutulta jo entuudestaan. Ja tarkoitan siis ihan satunnaista kohtaamista bussissa/kaupungilla/jossain tapahtumassa tms.