Tämä ei luultavasti kuulu tälle alueelle...Mutta minulla on tässä viime vuosina ollut murheita ja vaikeuksia joiden takia olen ollut enemmän ja vähemmän masentunut pari vuotta. Tuntuu etten osaa/saa olla onnellinen ja rentoutunut ja murehdin vain koko ajan. Olen paljon lueskellut henkistä kirjallisuutta viime aikoina ja viime viikolla taisin luea jostain naistenlehdestä jutun Kirsi Rannosta ja hän jälleen kerran mainitsi, että onni tulee ihmisen sisältä jne. Olen tätä asiaa taas kerran mietiskellyt viikon verran, ymmärrän sen kyllä, mutta en vain saa sitä itse itselleni tehtyä sitä rauhaa ja onnea.
Minulla on diabetes ja viime yönä minulla nukkuessa laski verensokeri liian matalalle ja (luojan kiitos )heräsin siihen. Mutta ennen kuin varsinaisesti heräsin, olin jo "hereillä". Olin unessa tai jossain paikassa missä olin onnellinen. Siellä olo oli uskomattoman hyvä ja rauhallinen. Ymmärsin siinä unessa, että tämmöistähän elämän pitäisi olla ja tämän minun nykyinen tila murheineni on jokin itse aiheutettu suojakilpi/ muuri tms. Samalla tajusin, että minäkin voin (helposti) saavutta tuon tilan ja se on se meidän mikä on oikeasti sitä jotain. Näin sellaista tasaista maata, missä oli pienen pieniä kuoppia täynnä ja yläpuoli oli valoa kokonaan. tuli jotenkin rauhallinen tunne ja sellainen "eiköhän tämä tästä" fiilis. Samalla kun oikeasti siinä heräsin tajusin, että mistä yhden kaverini avioero johtuu(
) tai minulle tuli yksi ajatus eron syystä päähän ja ymmärsin että siitähän se ainakin johtuu. Kaveri ei edes ole läheinen minulle....Ja sitten "muistin" tai ymmärsin, että niinhän se rakkaus on tulossa kohta elämääni, mutten siitä jutusta muista enemmän. Mutta olin siis hereillä koko tämän lyhyen hetken ajan, kunnes heräsin oikeasti ja menin kiireesti juomaan mehua....
