Minulle on kerran katsottu entiset elämät, joista kaikissa olen ollut mies, paitsi yhdessä elämässä, jolloin olin ilotyttö :
Viimeisin edellinen elämä on kummitellut nykyisessä elämässäni todella.
Olin Hollantilainen kauppamatkustaja, päädyin keskitysleiriin ja tuolloinen elämäni päättyi kaasukammioon.
Pikkutyttönä pelkäsin aivan hullunlailla hälytysajoneuvojen sireenejä, yleinen hälytysharjoitus sai minut lähes hulluksi kauhusta ja pelosta. Pelkäsin että sota syttyy. Pelot alkoivat hälvenemään vasta ala-asteen kolmannella luokalla.
Olen aina kammoksunut nukkeja. Äitini kertoi että kun sain vuoden parin vanhana nuken joululahjaksi, heitin sen nurkkaan pitkäksi aikaa, ennen kuin koskin siihen. Alaston nukke oli kauhistus, pelkäsin sitä.
Aikuisiällä kun ensimmäisen ensiapukurssin kävin, pyörryin kun Anne-nukke tuotiin estradille. Silloin tajusin, että nuket ovat kuin kuolleita ihmisiä.
Hassuinta on että Itävallassa ollessani paikalliset luulivat minun olevan Hollantilainen.. puhun saksaa hollantilaisella korostuksella.. niinpä, miksi en puhuisi, kun edellisessä elämässäni hollantilainen olin
Kauhu sireenejä kohtaan ja sodan pelko + nukke kammo(ruumiit)+ hollantilainen saksan aksentti..
Jännä yhteensattuma