Tervetuloa.
Hienoja rumpuja sinulla. Oletko itse parkinnut myös kalvonahat? Jos olet, niin millä keinoin?
Eräs parantajanainen sanoi minulle kerran, ettei shamaani/saamelaisrummun pitäisi tulla napapiirin eteläpuolelle. Rummun paikka on pohjoisessa. Kuulemma.
Kiitos, kiitos.
Nuohan ovat ns. perinnerumpuja
, noitarumpuja, shamaanirumpuja, meditaation apuja, työkaluja, kannuksia. Eivätkä Amerikan alkuperäiskansat tai Afrikan heimot ole varmaan kuulleet mainitsemasi parantajanaisen mielipidettä... toivottavasti. :
Rumpunahoista vielä: niitä ei parkita, ne ovat raakanahkaa. Osan olen käsitellyt itse, periaatteessa kaikki ruskeansävyiset, vanhanaikaisesti näskäämällä järvessä. Vaalea nahka on teollisesti käsiteltyä poronnahkaa, mukavaa työstää, mutta ei yhtä maanläheistä tai vahvaa.
Eilen pingotin villisiannahkaisen rummun ja tänään ovat kädet kipeät...
Itse olin raahannut ruhon tarhasta (jäi emakko-raukka sortuneen katoksen alla), ripustanut puuhun, suolistanut, nylkenyt, paloitellut ja syöttänyt koiralle ja ystävilleni korpeille, puhdistanut nahan ja näskännyt sen. Aika fyysinen työ. Toivotaan, että rumpu kuivuu hyvin ja saa oikean äänen.
