Sivuja: [1]
« edellinen seuraava »
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Näitä elämänvalintoja potilaat katuvat  (Luettu 3890 kertaa)
0 jäsentä ja 3 vierasta katselee tätä aihetta.
Päivi
Astroholisti
*****
Viestejä: 1481



Profiili
« : 25.08.2011 20:18:54 »
http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/artikkeli.shtml/2011/08/1377836/saattohoitaja-kertoo-naita-elamanvalintoja-potilaat-katuvat
tallennettu
Jos valitset sen, mitä haluat, saat sen. Jos et valitse, elät sen kanssa, mitä saat.
Hiisitär
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5323



Profiili
« Vastaus #1 : 25.08.2011 21:22:24 »
Hieno linkki, kiitos! Jokainen varmasti toivoo saavansa elämän, jonka jälkeen kuoleman koittaessa ei tarvitse katua mitään. Ohjeet ovat hyvin yksinkertaisia, kuten linkistä huomasimme  coolsmiley
tallennettu
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5947



Profiili
« Vastaus #2 : 26.08.2011 07:37:07 »
Tosiaan, ei se tähtitiedettä ole elää hyvä elämä:smitten: Ellet halua sen olevan Wink
Kaikkein tärkeintä tuntuisi olevan, että ole rohkea! smitten
tallennettu
Fawn
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 321



Profiili
« Vastaus #3 : 27.08.2011 09:47:26 »
Kiitos tästä linkistä!  smitten

Mulla on vielä opeteltavaa ton rahanhimon suhteen.. :Smiley
tallennettu
"Rakasta elämää, rakasta lähimmäistäsi, rakasta eläimiä, rakasta puutarhaa ja kukkia! Rakasta, rakasta! Siinä on ratkaisu elämän arvoitukseen."
-Carl Larsson

Aurinko vaaka, nouseva skorppari
Sininen Sähköinen Yö
body electric
Astroholisti
*****
Viestejä: 1092



Profiili
« Vastaus #4 : 10.10.2011 21:26:25 »
Mun mielestä elämänvalintoja tai sitä että on jättäny jotain tekemättä, on ihan turha katua, edes kuolinvuoteella - Siihen miks on tehny jotain tai ei oo, tai ei oo kerta kaikkiaa uskaltanu tai jaksanu, saattaa pohjimmiltaan olla syvemmät syyt.

Ihmisen kuolinvuoteella pitäis keskittyä pitämään yllä kuolevan hyvinvointia, jos niin voi sanoa - muistella kaikkea kaunista mitä elämä on antanu ja  olla kaivelematta turhia - mun mielestä omaisten ja ystävien pitäis tajuta olla kyselemättä menneistä jos toinen ei niistä halua puhua.

Mun isä rupes kuolinvuoteellaan sairaalassa jostain syystä puhumaan kovasti saksaa ja ranskaa, koko ikänsä kun oli kieliä harrastanu - Ehkä se ajatteli että "nyt kun lähdetään pitkälle matkalle, kannattaa vähän harjotella tässä".

Mä toivoisin kuolinvuoteellani että mulla ois riittävästi morfiinia ja kannabista, kauniita kukkia, inspiroivaa luettavaa, hyvää musiikkia, mahdollisimman vähän rumia ja korisevia potilaita ympärillä, mahdollisimman vähän meikittömiä, raikkaita sairaanhoitajia lähettyvillä. Toivon että saisin kuolla kotona.

Ehkä ihmisen pitäiskin olla aina valmis kuolemaan - vaikka kaikki ois vielä kesken.
« Viimeksi muokattu: 10.10.2011 21:28:58 kirjoittanut body electric » tallennettu
.
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
« edellinen seuraava »
 
Siirry: