seuraava »

[Ozimandias]

Tervepä terve.

Peräytyvistä planeetoista löytyy kirjallisuuden puolelta todella huonosti tietoa, niimpä päätin tulla kyselemään täältä enemmän tietäviltä. Omalla kartallani on siitä kummallinen tilanne, että sieltä löytyy hyvissä aspekteissa olevat  , mutta ne ovat kaikki peräytymässä. Miten perääntyvät planeetat yleensä toimivat, entä miten hyvät aspektit toimivat peräytyvien planeettojen kanssa?

Omalla kartallani on siis:

 
 
 

[sandee]

Kiitoksia, että nostitte aiheen tapetille ja kiitos linkistä! Linkin takaa viestiketjussa oli hyviä kuvauksia perääntyvistä planeetoista. Olisiko kenelläkään linkkiä tai kuvausta perääntyvästä Chironista syntymäkartalla? Minulla on tämä ominaisuus kartalla; lisäksi Chiron kolmioi usean eri planeetan kanssa, joten aihe kiinnostaisi kovasti.

[nikki]

sandee
http://www.vastavalo.fi/albums/userpics/11666/Hevosen_valjastus.jpg
Se on kuvainnollisesti vähän niinku,
että et voi valjastaa hevosta, ennenkuin olet opettanut sen peruuttamaan aisaparin väliin.
Elikkä et voi järkeistämällä poistaa tai tyhjentää muistista kipeitä muistoja,
vaan sinun on käsiteltävä ne myös tunnetasolla,
elettävä uudelleen,
jotta ne tulisivat käsitellyiksi myös tunnekehossa.
Ehkä se kolmioilla onnistuu luonnostaan,
tai
luulet, tuudittaudut siihen uskoon, että tämä asia ei enää voi haavoittaa,
ja yks kaunis päivä "ampiainen pistääkin käsivarteesi" ja kirpaseekin vähän pintaa syvemmältä.
Huomasin karttapankistani, ettei perääntyvää Chironia niin kovin monella ollutkaan,
ja ne joilla se oli, ovat maamerkin ( , tai  ) edustajia,
kummityttö  poikkeuksena tulikolmiollaan.
Että voisko se olla vähän niin, että maamerkki mielellään selittäsi asiat järjellä,
sillä Chironin päällä, ihmisen yläruumiilla, unohtaen vaistot,
että lusikka on lusikka ja ota se vaan kauniiseen käteesi ja syö soppasi,
etova tunne on vaan kuvitteluasi,
eikä lusikassakaan mitään vikaa ole,
tämä on terveellistä ja tekee hyvää..
kunnes tulee aika, jokin herättää tunnekehon muistin,
 jolloin kaikki pakkosyötöt?? on vaan kertakaikkiaan oksennettava ulos sisuksistaan,
on puhdistauduttava,
kuten Sofi Oksanen  perätyvällä Chironillaan..

[nikki]

Tajusin just tuolta kummitytön kartalta tuon Chironin merkityksen.
Tulikolmiolla  mukana, hän olisi luonnostaan rohkea ja riskien ottaja,
ei pelkäisi epäonnistumista vaan yrittäisi uudelleen,
no ehkäpä turhan uhkarohkeakin,
MUTTA
koska hänen äitinsä  ei missään nimessä ota riskejä ja on hyvin käytännöllinen ja järkevä,
pelkää soutuveneessä keskellä järveä ja korkeilla paikoilla,
niin hän on pienestä pitäen suojellut tytärtään,
pelännyt tämän puolesta,
kieltänyt ja varjellut ja kontrolloinut,
niin en ihmettele yhtään ettei se tyttö uskalla hypätä sitä kaksoisluztsia
ja inhoo häviämistä,
koska tunnekehossa on sen seitsemän varoitusta
ja uhkakuvaa kuinka voisikaan käydä..se ei ole turvallista..
 :chiron:rx IC

En tiedä liittyykö Chironiin, retroon,
mut voisi hyvinkin,
eli suvussa on salaisuuksia, joita ei kerrota lapsille,
tyyliin oikeesti sun isäs on adoptoitu eikä suvun jäsen jne..
ja nämä sairastuvat psykofyysisesti näistä,
tuntevat vaistomaisesti, mutteivat löydä selitystä,
ennenkuin vanhemmat ottavat vastuun ja kertovat.
Tässä on osin Lilithin teemaakin kyllä.

Oikein innolla odotan mitä tr  saakaan aikasiksi kummitytön tulikolmiolla.
Kunnon murrosiän kapinaa,
niin että isoäidin kupit ovat helisemässä kaapissa..

[sandee]

Kiitoksia osuvasta kuvauksesta niin kipeiden muistojen kuin äidin roolin osalta. Kauris kun järkeilee realistina kipeät asiat, mutta toisaalta se on ollut edellytys hengissä selviämiselle. Mutta äitinä voisin antaa vesimies-tyttöni koetella rajoja enemmän eikä aina vain pelätä pahinta.

Minulla suurin työ on siinä, että pystyy elämään menneisyyden kanssa niin, ettei joka ikinen asia muistuttaisi siitä. Kun realistina on hyväksynyt lapsesta asti tapahtuvat eikä ole kieltänyt niitä, niin edelleen kroppa ja pää muistuttaa asiasta. Tavallaan joudun käsittelemään sitä koko ajan. Mutta ehkäpä tämä on Chiron opetus: pitää parantua ensin itse ja sitten suunnata energia toisille.

Jospa joku päivä löydän hyvää kirjallisuutta Chiron rx teemaan ym. niin se tukisi paremmin tätä eheytymistä ja asioiden ymmärtämistä.

nikki, viestisi oli minulle hyvä herätys, josta molemmat lapseni kiittävät. Kaikkea hyvää!

[nikki]

Antaahan se kirjallisuus aina välillä oivalluksia,
mutta toisaalta koen itse Chironin sisäiseksi oppaaksi,
kuten sitä kuvataankin kuin myös sanoilla polku, voimamatkat, vaellus, opettaja, välittäjä, tietoisuuden laajentuminen, ulkopuolinen uudestisyntymä, etsintä, kutsumus jne.
Eli se opettaa hyvin henkilökohtaisilla kokemuksilla,
mikä se kenenkin matka on ja millaisia tienviittoja, merkkejä siltä löytyy.
Chironin neliöt (     ) syntysijoilleen ovat tällä matkalla merkittäviä etappeja ja Chironin paluu viiskymppisenä näyttää mitä on neliöillä opittu, jos on opittu, miksi on kärsitty jos on kärsitty.
Saatetaan tehtävä loppuun.

Jotakin Chironista kertoo sen kiertorata Uranuksen ja Saturnuksen välillä.
  henkisenä opettajana,
irtipäästävänä, vapauttavana, tietoisuutta lisäävänä kosmisena planeettana.
Mitä ilmeisimmin näiden kolmen transiitteja kannattaa tutkia yhtäaikaa,
tai ne esiintyvät yhtäaikaa,
tyyliin itselleni tulossa Chironin paluu,
samalla voimallinen tr :n tulikolmio ja tr  tulee MC:lle.
Tällä hetkellä tr  rx  ja ilmeisesti joku "laiskanläksy" menossa..

sandee
jos saat jostain käsiisi Astro Logos 2001 juhlanumeron,
niin siinä on 12 sivua Chironista.
Siellä mainittiin Iasonin ja argonauttien legenda, joka kertoo Chironin etsintämatkasta,
samoin Prometeuksen tarina avaa Chironin symboliikkaa.
Chironista on englanninkielistä kirjallisuutta esim.
 Barbara Hand Clow /
Chiron: Rainbow Bridge Between the Inner and Outer Plnets, 1987.
Melanie Reinhart /
Chiron and the Healing Journey: an Astrological and Psychological Perspective, 1989.

[sandee]

 

[ancelica]

Schulmanin Planets in retrograde

[Ozimandias]

Kiitos vastauksista. Tuo Schulmanin kirja pitää kyllä saada jostain luettavaksi. Perääntyvien planeettojen vaikutusta ei omasta mielestäni muutenkaan huomioida tarpeeksi karttojen tulkinnassa, vaikka syytä olisi, koska selvästi planeetta peräytyessään toimii näemmä lähes täysin käänteisesti. Paljon on ajatuksia herännyt ja postaan tänne varmaan jossain kohtaa syväluotaavaa itsetutkintaa omien perääntyvien planeettojen vaikutuksesta elämääni. Tosin vasta sitten, kun tää puuro päässä ottaa jonkun kiinteän muodon ja ajatukset tulevat sanoiksi.

[sandee]

Tämä on ollut mielenkiintoinen matka, joka lähti nikkin viestistä saturnuksen ja uranuksen yhteydestä chironiin. Jos saan lärpätellä oman kartan elementtejä tähän, niin minulla on saturnus pysähtyneenä 8.huoneessa neitsyen merkissä. Ja olen käynyt tätä tosissaan läpi ja oppinut paljon viime aikoina. Tämä oppimatka Saturnuksen kanssa on ollut voimaannuttava ja rohkeutta antava: on käsiteltävä menneisyys ja luoda pohja minulle itselleni, ilman muita. Ja tätä työtä nyt teen.

Seuraavaksi lähden matkaamaan kohti saturnuksen aspekteja, sillä niitä riittää ja etenkin neliöitä, joten opittavaa lienee melkoisesti vielä. Mutta vain tätä kautta pääsen käsiksi chiron teemaan (joka aspektoi melkeinpä kaikkien planeettojen kanssa). Löydettyäni hyvän sivuston chiron aspekteista, jouduin heti palaamaan saturnuksen teemoihin, joten enpäs hoppuile. Mutta matkan suunta on selvä ja joka päivä matkaan tuota tietä uteliaisuudella ja päättäväisyydellä.

Mutta jos joku on löytänyt hyvän tulkinnan siitä, mitä peräytyvä chiron voisi tarkoittaa syntymäkartalla, tämä kokonaisuus aukeaisi joskus paremmin. Luettavaa löytyy lähitienoolta huonosti tällä hetkellä.

[Ozimandias]

Lupasin kirjoitella tänne kokemuksistani perääntyvinistä planeetoista aikaisemmin, nyt koin hetken sopivaksi. Tässä teille pureskeltavaa:

 

Itseäni en ole missään kohtaa pitänyt tyhmänä, vaan lähinnä todella älykkäänä. Ongelmanani on usein se, että tiedän mitä ajattelen asioista, mutta en osaa ilmaista puoliakaan siitä mitä pääni sisällä liikkuu. En tiedä ovatko ajatukseni itsellenikään täysin selviä, koska kyseenalaistan jatkuvasti sitä mitä itsekin ajattelen. Tilanteen ollessa näin, omien ajatusten selkeä ilmaisu on sanomattakin vaikeaa, koska en tiedä itsekään mitä ajattelen, koska ajatukseni voi olla täysin väärä omasta mielestäni. Tuntuu siltä kuin pää olisi täynnä turhia typeryyksiä, joissa ei ole mitään punaista lankaa johon tarttua. Kova olen puhumaan sille päälle sattuessani, sinänsä kumma, koska yleensä perääntyvän merkuriuksen omaavien ihmisten pitäisi olla hiljaisia? Itse olen äärimmäisen hiljainen suurimmassa osassa tilanteista, ei siksi että en uskaltaisi puhua. Asia on täysin toisin, muiden mielipiteiden tyrmäämisestä ja kyseenalaistamisesta nautin hieman liiaksi ja ihmettelen usein, kuinka tietyt ihmiset jaksavat minua katsella purkausteni jälkeen. Olen myös huomannut usein sortuvani käyttämään kieltäni puhtaasti muiden satuttamiseen, syystä vain koska voin ja aistin, että heidän mielipiteensä on tarpeeksi heikolla pohjalla. Sisimmässäni olen vain todella kateellinen kaikille niille, jotka pystyvät ajattelemaan asioita yksinkertaisesti sotkeutumatta loputtomaan verkkoon päänsä sisällä. Autuaita ovat yksinkertaiset, mulle ei riitä pintapuolinen keskustelu mistään asiasta ja uskon, että hiljaisuus on kultaa, ellei ihmisellä ole sanottavanaan jotain mikä todella kannattaa sanoa. Elämä ei kyllä toimi näin, mutta silti koen jokaisen turhanpäiväisen jorinan menevän täysin hukkaan, enkä ymmärrä miksi sosiaalisuutta arvostetaan niin paljon, en minä halua puhua säästä, haluan puhua siitä, mille ei kukaan löydä oikeita sanoja.

 

Käsitykseni kauneudesta, arvoista ja rakkaudesta, sitä en osaa itsekään täysin kuvailla. Kauniina pidän lähinnä vain ja ainoastaan niitä ihmisiä, joissa esiintyy äärimmäisyyttä missä tahansa muodossa. Sillä mikä yleisesti käsitetään rumana ja kauniina ei ole mulle mitään väliä, koen sen tylsänä, jopa vastenmielisenä. Persoonallisuus tekee ihmisestä kauniin tai ruman ja itse pidän kauniina vain ja ainoastaan äärimmäisyyttä. Toisen ihmisen pitää olla jotain sellaista, mitä kukaan muu ei ole, jotta voisin oikeasti tuntea vetovoimaa ja olla valmis menemään itse äärimmäisyyksiin jonkun takia. Huomaan myös usein pitäväni ajatuksesta, että haluaisin jonkun, joka on kaikkea sitä mitä minä itse en ole,vain siksi jotta tulos olisi täydellinen arvojen ristiriita. En missään tapauksessa kaipaa itseni kaltaista ihmistä, uskon rakkauden olevan tasapainon hakemista ja sitä kautta täydellistä ymmärtämistä ja hyväksymistä. Minä en halua muuttaa ketään miksikään, enkä halua itse muuttua miksikään mitä en ole, mutta haluan ymmärtää miksi joku muu on kaikkea sitä mitä minä en ole. Samaa ymmärrystä ja hyväksyntää odotan myös toiselta osapuolelta. Totta puhuen en halua mitään muuta, kuin että toinen on olemassa ja edustaa ylpeästi sitä mitä on kenenkään mielipiteestä piittaamatta.

 

Raha ei merkitse mulle yhtään mitään ja jos merkitsee, niin korkeintaan takkaa ja kahleita. En ole mitenkään lahjottavissa, koska koen kaiken sosiaalisen ja materiaalisen statuksen mitättömänä. En kaipaa ylellisyyttä missään määrin ja olen erittäin tyytyväinen siihen vähään minkä saan. Missään tapauksessa en haluisi tehdä mitään, mikä on joltain toiselta pois ja asetan itseni aina omasta halustani jokaisen hierarkian pohjalle. En halveksi mitään muuta niin paljon, kuin ihmisiä, jotka elävät riistämällä toisilta vailla minkäänlaista moraalia. Teen mielelläni ne asiat, joita kukaan muu ei halua tehdä ja saan juuri siitä suurinta tyydytystä. Yhteiskunnan koen lähinnä äärimmäisen epäreiluna, vailla minkäänlaista todellista välittämistä ketään kohtaa, paitsi niitä, jotka ovat eniten hyödyksi. Usein päässäni pyörii ajatus siitä, että voisin olla ikuisesti vain koko järjestelmää vastaan. Vain siksi, että tässä maailmassa onni ja turvallisuus näyttää olevan vain tiettyjen etuoikeus, vaikka sen pitäisi olla jokaisen ihmisen velvollisuus taata se niin monelle kuin vain suinkin pystyy. En ihmettele lainkaan sitä, miksi olen päätynyt suuntautumaan juuri sellaisiin ammatteihin, joissa työllistyminen on täysin varmaa, jotta en veisi paikkaa keneltäkään muulta. Loppujen lopuksi, uskon että maailman tärkeimpiä asioita ei rahalla saa ja siksi olen täysin tyytyväinen kun mulla on katto pään päällä ja elän ja hengitän.

Nämä olivat ajatuksiani suoraan raakana tajunnan valtavirrasta, kiitän. 

[Hopealohikäärme]

 

Itseäni en ole missään kohtaa pitänyt tyhmänä, vaan lähinnä todella älykkäänä. Ongelmanani on usein se, että tiedän mitä ajattelen asioista, mutta en osaa ilmaista puoliakaan siitä mitä pääni sisällä liikkuu. En tiedä ovatko ajatukseni itsellenikään täysin selviä, koska kyseenalaistan jatkuvasti sitä mitä itsekin ajattelen. Tilanteen ollessa näin, omien ajatusten selkeä ilmaisu on sanomattakin vaikeaa, koska en tiedä itsekään mitä ajattelen, koska ajatukseni voi olla täysin väärä omasta mielestäni. Tuntuu siltä kuin pää olisi täynnä turhia typeryyksiä, joissa ei ole mitään punaista lankaa johon tarttua. Kova olen puhumaan sille päälle sattuessani, sinänsä kumma, koska yleensä perääntyvän merkuriuksen omaavien ihmisten pitäisi olla hiljaisia? Itse olen äärimmäisen hiljainen suurimmassa osassa tilanteista, ei siksi että en uskaltaisi puhua. Asia on täysin toisin, muiden mielipiteiden tyrmäämisestä ja kyseenalaistamisesta nautin hieman liiaksi ja ihmettelen usein, kuinka tietyt ihmiset jaksavat minua katsella purkausteni jälkeen. Olen myös huomannut usein sortuvani käyttämään kieltäni puhtaasti muiden satuttamiseen, syystä vain koska voin ja aistin, että heidän mielipiteensä on tarpeeksi heikolla pohjalla. Sisimmässäni olen vain todella kateellinen kaikille niille, jotka pystyvät ajattelemaan asioita yksinkertaisesti sotkeutumatta loputtomaan verkkoon päänsä sisällä. Autuaita ovat yksinkertaiset, mulle ei riitä pintapuolinen keskustelu mistään asiasta ja uskon, että hiljaisuus on kultaa, ellei ihmisellä ole sanottavanaan jotain mikä todella kannattaa sanoa. Elämä ei kyllä toimi näin, mutta silti koen jokaisen turhanpäiväisen jorinan menevän täysin hukkaan, enkä ymmärrä miksi sosiaalisuutta arvostetaan niin paljon, en minä halua puhua säästä, haluan puhua siitä, mille ei kukaan löydä oikeita sanoja.

Minulla on myös perääntyvä Merkurius, ja allekirjoittaisin melkein kaiken tuon. Minun on nimenomaan vaikea ilmaista ajatuksiani ulospäin. Kirjoitettuna se on paljon helpompaa ja selkeämpää kuin puhuen, mutta ei sekään mikään täydellinen tapa ole. Tuntuu, että ajatukseni ja mielipiteeni vaihtuvat koko ajan sitä mukaa, kun opin ja havaitsen uusia asioita, tai fiiliksen mukaan. Tai sitten kaikki on päässäni vain yhtä sekamelskaa, johon en saa selkeyttä millään. Ei saa käsittää väärin, minulla on kyllä erittäin selkeät arvot ja mielipiteet minulle tärkeistä asioista. Perus-maailmankuvani tai mieltymykseni eivät siis vaihdu sen useammin kuin muillakaan, vain pinnallisemmat ajatukset ja tuntemukset. Tässäkin tuli jo tenkkapoo; en tiedä, osasinko ilmaista tätäkään asiaa oikein. Sen ainakin tiedän, että tarvitsen aikaa miettiä asioita, jotta ne selkenisivät minulle, siksi olen aika huono väittelyissä ja menen ristiriitatilanteissa helposti lukkoon.

Tuo puheliaisuus pitää paikkansa joskus, mutta useimmiten olen kyllä hiljaa, varsinkin isommassa porukassa, ja mieluummin kuuntelen muita. Lapsena tykkäsin kuunnella aikuisten keskusteluja, enkä pitänyt mitään aihetta tylsänä tai yli hilseen menevänä. Mutta vaikka kuuntelen muita, minun on silti vaikea ilmaista omaa mielipidettäni asioista, joita kuulen. Miksi sitten menisin mukaan juttuun, jos minulla ei ole kunnollista sanottavaa? Voin heittää jonkun kommentin, mutta vähän ajan päästä se tuntuukin väärältä ja haluaisin sanoa jotain täysin päinvastaista. En useimmitenkaan vaivaudu, varsinkin, kun ajattelen myös, miksi ihmisiä minun mielipiteeni kiinnostaisi? En halua vaikuttaa tyhmältä, koska en mielestäni ole tyhmä, mutta ulosantini perusteella voisin joidenkin kuvittelevan, että olen tyhmä tai hidas - tai sitten olen itsekriittinen ja vaikutan toivottavasti enemmän hiljaiselta ja mietteliäältä. Mutta kun en vain osaa ilmaista itseäni selkeästi. Se harmittaa joskus, ja hankaloittaa ihmisiin tutustumista.

// tähänkin tekstiin tein heti korjauksia sen jlkeen kun olin sen julkaissut, koska en mielestäni sanonut oikein joitain asioita. Vieläkin jokin asia jäi vaivaamaan, mutta oh well, koskaan ei voi olla täydellinen, tai muuten ahertaisin tämän tekstin kimpussa vielä iltakahdeksalta.

[Ozimandias]

Minulla on myös perääntyvä Merkurius, ja allekirjoittaisin melkein kaiken tuon. Minun on nimenomaan vaikea ilmaista ajatuksiani ulospäin. Kirjoitettuna se on paljon helpompaa ja selkeämpää kuin puhuen, mutta ei sekään mikään täydellinen tapa ole. Tuntuu, että ajatukseni ja mielipiteeni vaihtuvat koko ajan sitä mukaa, kun opin ja havaitsen uusia asioita, tai fiiliksen mukaan. Tai sitten kaikki on päässäni vain yhtä sekamelskaa, johon en saa selkeyttä millään. Ei saa käsittää väärin, minulla on kyllä erittäin selkeät arvot ja mielipiteet minulle tärkeistä asioista. Perus-maailmankuvani tai mieltymykseni eivät siis vaihdu sen useammin kuin muillakaan, vain pinnallisemmat ajatukset ja tuntemukset. Tässäkin tuli jo tenkkapoo; en tiedä, osasinko ilmaista tätäkään asiaa oikein. Sen ainakin tiedän, että tarvitsen aikaa miettiä asioita, jotta ne selkenisivät minulle, siksi olen aika huono väittelyissä ja menen ristiriitatilanteissa helposti lukkoon.

Luulen ymmärtäväni mitä ajat takaa, tiedät itse vallan hyvin mitä mieltä olet asioista, mutta kyseenalaistat siitä huolimatta koko ajan omia arvojasi. Tartut jokaiseen uuteen asiaan ja eriävään mielipiteeseen siinä määrin, että käyt samantien sen perinpohjaisesti läpi verraten sitä omaan maailmankuvaasi. Käyt asiat läpi jopa niin syväluotaavasti monesta näkökulmasta, jolloin ei ole mikään ihmekään, että sanat eivät meinaa tulla suusta ulos ja jos tulevat, niin oma puhe särähtää pahasti korvaan ja tekisi mieli sanoa, en minä tuota tarkoittanut. Kuulostaako tutulta?

Suurissa joukoissa keskustelu harvoin pääsee riittävän syvälle tasolle, niin että samaa asiaa jaksettaisiin pohtia pitkään, näissä tilanteissa on peruuttava merkurius ilman muuta enemmän tai vähemmän hukassa. Monet ihmiset jotka kanssani ovat enemmän puhuneet ovat yleensä täysin yllättyneitä siitä, kuinka paljon ajatuksia mulla on, koska en juuri pidä itsestäni kovaa ääntä jos paikalla on useita ihmisiä.

Itsekriittisyys on vahvimpia puoliani, olen jopa toisinaan musertavan itsekriittinen.

[Hopealohikäärme]

Minulla on myös perääntyvä Merkurius, ja allekirjoittaisin melkein kaiken tuon. Minun on nimenomaan vaikea ilmaista ajatuksiani ulospäin. Kirjoitettuna se on paljon helpompaa ja selkeämpää kuin puhuen, mutta ei sekään mikään täydellinen tapa ole. Tuntuu, että ajatukseni ja mielipiteeni vaihtuvat koko ajan sitä mukaa, kun opin ja havaitsen uusia asioita, tai fiiliksen mukaan. Tai sitten kaikki on päässäni vain yhtä sekamelskaa, johon en saa selkeyttä millään. Ei saa käsittää väärin, minulla on kyllä erittäin selkeät arvot ja mielipiteet minulle tärkeistä asioista. Perus-maailmankuvani tai mieltymykseni eivät siis vaihdu sen useammin kuin muillakaan, vain pinnallisemmat ajatukset ja tuntemukset. Tässäkin tuli jo tenkkapoo; en tiedä, osasinko ilmaista tätäkään asiaa oikein. Sen ainakin tiedän, että tarvitsen aikaa miettiä asioita, jotta ne selkenisivät minulle, siksi olen aika huono väittelyissä ja menen ristiriitatilanteissa helposti lukkoon.

Luulen ymmärtäväni mitä ajat takaa, tiedät itse vallan hyvin mitä mieltä olet asioista, mutta kyseenalaistat siitä huolimatta koko ajan omia arvojasi. Tartut jokaiseen uuteen asiaan ja eriävään mielipiteeseen siinä määrin, että käyt samantien sen perinpohjaisesti läpi verraten sitä omaan maailmankuvaasi. Käyt asiat läpi jopa niin syväluotaavasti monesta näkökulmasta, jolloin ei ole mikään ihmekään, että sanat eivät meinaa tulla suusta ulos ja jos tulevat, niin oma puhe särähtää pahasti korvaan ja tekisi mieli sanoa, en minä tuota tarkoittanut. Kuulostaako tutulta?

Ilmaisit asian naulan kantaan, juuri noinhan se menee

Itsekriittisyys on vahvimpia puoliani, olen jopa toisinaan musertavan itsekriittinen.

Tämäkin kuulostaa tutulta, mutta olenhan sentään nousu-Kauris, ettei mikään ihme.