seuraava »

[Eklektikko]

Siis pojat on poikia ja tytöt tyttöjä, jos ovat ollakseen.
Meidän pojat on ilman minkäänlaista ohjausta kiinnostunu autoista ja pyssyistä yms. poikien jutuista heti kun olivat niin vanhoja, että kiinnostua osasivat. Ammuskeltiin kaksveenä puutarhaletkun päällä ohi ajavia autoja  Ja tyttö jo tällätavalla vauvaiässä kiinnostuu luonnostaan kaikesta pörröisestä ja herttaisesta, niinkun nyt vaikka eläinten poikasista töllössä, aivan eri tavalla kuin pojat. Se nyt vaan on niin.

Ehkä monilla lapsilla asia on näin. Tai sitten mallioppiminen toimii nopeammin kuin uskotkaan: Lapsi ymmärtää asioita jo paljon ennen kuin osaa puhua ja median ja oman perheen antamat mallit menevät salakavalasti perille. Tutkimukset osoittavat, että jo hoitajat synnytyslaitoksella käsittelevät tyttö- ja poikavauvoja eri tavoin ja puhuvat niille eri tavoin. Tyttöjä esimerkiksi hyssytellään enemmän kun ne huutavat, poikien annetaan huutaa vapaammin. Aivot ovat syntyessä niin keskeneräiset, että aivan kaikki vaikuttaa niihin: äänensävy, se tapa millä lasta pidellään jne.

Voi toki olla, että useimmilla tytöillä ja pojilla asiat menevät kuten sanot, mutta entäs sitten minun kaltaiseni poikkeukset? Minä leikin sotilasta ja tein barbille panssarin pahvista ja teipistä ja hammastikusta miekan käteen. 

Silti löydän ja löysin silloinkin itsestäni myös naisellisia ominaisuuksia. Kyllä pienet ja pörröiset asiat olivat minusta söpöjä samaan aikaan, kun kuitenkin leikin sotilasta. Ja edelleen aikuisena ilmennän molemmille sukupuolille 'kuuluvia' (kyseessähän on suurimmalta osin kulttuurillinen sopimus) ominaisuuksia ja vieläpä enemmän molempia, kuin moni edes sitä yhtä hänelle mukamas kuuluvaa ominaisuutta.

Minulla nyt vain sattui olemaan suuri onni kasvaa perheessä, jossa lapset otettiin yksilöinä, ei suinkaan stereotyyppisinä. Minä sain olla juuri sellainen kuin olen ja leikkiä juuri niinkuin halusin.

Uskon, että kaikki lapset ilmentäisivät aika paljon sekä mukamas feminiinisiä ja mukamas maskuliinisia ominaisuuksia, elleivät olisi huomanneet - ilman että kukaan sitä edes suoraan heille sanoo - että tytöille sopivat tietyt jutut ja pojille tietyt.

[Eklektikko]

Kyllä niissä tenavissa tulee esiin poikien ja tyttöjen piirteitä jo aika pieninä eikä niitä tarvii kenenkään niille opettaa. Hormoonit ja perimä ne visiin sanoo millainen kenestäkin tulee. Pojat ainakin juoksee enemmän ja lujempaa ja tytöt on ehtivämpiä keksimään leikkejä. Semmoista olen ollut havaitsevinani tutuista tenavista. En oikein osaa syttyä tuohon  neutraaliuteen. Minusta siinä melkein mennään feminiinisyyden liioitteluun.

Entäs sitten kun lapsi ilmentää molemmille sukupuolille mukamas kuuluvia piirteitä vaikkapa yhtä paljon? Tai ajoittain toista ja välillä sitten toista? Edelleen en tunnista itseäni näistä lasten kuvauksista. Tuntuu kuin minussa olisi ollut 2 kokonaista ihmistä, sekä tyttö että poika. Ja nyt aikuisena sekä nainen että mies.

Olen kuitenkin aivan umpihetero nainen ja tyytyväinen naisen kroppaan. Se, että jotain piirrettä kutsutaan naiselliseksi ja jotain miehekkääksi on aika lailla myös kulttuurillista sopimusta. Osa piirteistä on luonnostaan, mutta huomattavasti harvempi kuin  luulemme.

Värit vaikuttavat myös lapsiin (ja aikuisiin). Mitä tapahtuu, kun kaikki pojat on nykyisin puettu synkkiin mustiin/harmaisiin/tummanisinisiin/tummanruskeisiin ja tytöt yltäpäältä pinkin eri sävyihin?

Vaatteiden ja lelujen nykyisin paljon aiempaa voimakkaampi sukupuolittaminen on markkinoinnillinen kikka: Se estää kierrättämästä vaatteita eri sukupuolta edustavilta sisaruksilta toisille, vaan on pakko ostaa tyttöjen ja poikien vaatteita ja leluja erikseen ja näin saadaan myytyä enemmän turhaa tavaraa.

Neutraalius on sitä, että annetaan lapsien olla sitä mitä ovat, olipa se sitten 'poikamaista' tai 'tyttömäistä.' Minä sain heilua soturina vaikka olen tyttö, joten neutraalius ei todellakaan ole feminiinistä.

[Kuuhilda]

Tuo vaate ja värijuttu sieppaa Meillä siitä on paljonkin puhuttu, kun tuo keskimmäinen tosiaan tykkää pinkistäkin ja monenmoisista söpöistä jutuista. On puhuttu, että ei se piruvie ole tyttöjen yksinoikeus se vaaleanpunainen, ja meistä molemmista se samperin synkkä tummansininen on kyllästyttävän raskas ja ruma väri. Ei lapsen väri ollenkaan! Ja kun vaatekauppaan menee, niin johan saa etsiä aikansa jos tahtoo löytää pojille jotain värikästä ylle...aina vaan niitä samoja synkkiä ällötyksiä.
Minusta on hyvä että on poikamaisia ja tyttömäisiä vaatteita. Siis eri lapset tykkää niin erilaisista asioista, toiset on raisuja, toiset lempeitä ja osa molempia. Mutta siitä en tykkää, että yhteiskunnan normien mukaan toinen sukupuoli ei voi toisenmoisia tuotteita käyttää kuin vain niitä jotka hänen sukupuolelleen katsotaan soveliaaksi
Luulisi että tämäkin asia avartuu tästä pikkuhiljaa, kun kaikenmoiset homokeskustelut myllertävät Suomessakin.

Minä leikin mielelläni lapsena prinsessaa jolla oli palvelijoita, valtaa, omaisuutta sun muuta, mutta en voinut sietää tyttöjen hepeneitä ollenkaan pidin siis prinsessoista aivan jostain muusta kuin perinteisestä ihailusta johtuin

Ja vielä:
Tämä tosiaan on hyvin syvälle juurtunut juttu meidän lintukodossamme. Esim. jos pikku Villellä on haalarit, joissa on palloja, ja päväkotikaverit kiusaavat häntä siitä, mitä tädit tekevät? Kieltävät toisia  tietysti kiusaamasta Villeä, voisi olettaa. Mutta jos Villellä onkin ne vaalenapunaiset haalarit, ja toiset kiusaavat häntä niistä, mitä tädit tekevät? Eivät suinkaan kiellä toisia suoraa, vaan sanovat että pojat, olette toki oikeassa, että onhan se tyttöjen väri, mutta Villellä nyt vaan on tuommoiset haalarit. eli; Ville tekee väärin, mutta koittakaa kestää. Ja sitä he eivät ehkä sano ääneen, muutta ajattelevat, että voi niitä Villen vanhempia, mikä niitä vaivaa kun pukevat poikansa tuollatavalla?!
En yleistä, mutta näin valtavirta.

[Kuuhilda]

Juu kyllähän se sama pätee näinkin päin, että miksi hiivatissa pakottaa poika oelmaan neutraali ja transsukupuolinen jos hän kuitenkin selvästi on poika.
Minä olen kai sitten ihan nainen ja ollu aina tyytyväinen siihen, kun en ole koskaan ajatellut että tässä tarttis sitä sen erityisemmin ilmentää, tai tehdä asialle jotain..se on ollu aina asia joka vaan on, mitä minä sitä miettimään. Jaa, ehkä pitäiskin?

[Eklektikko]

Olen myös kuullut sanottavan, että mitä enemmän on takana inkarnaatioita - ja niitä otetaan ilmeisesti melko tasaiseen molempiin sukupuoliin - niin sitä enemmän ilmentää molempien sukupuolten käytöstapoja. Ehkä tuo käytöstapa onkin parempi ilmaisu kuin ominaisuus?

Omalla kohdallani sekä 'miehekkäät' että 'naiselliset' käyttäytymistavat tuntuvat vain niin tutuilta, etten edes oikein ajattele mitä milloinkin teen, kunhan teen sitä mikä tuntuu luonnolliselta kussakin tilanteessa. On ikäänkuin koko inhimillinen työkalupakki käytössä. Ja niinpä voinkin olla supernaisellinen tai äärimacho tai vaikka jotenkin kummasti molempia yhtaikaa.

Molemmanlainen pukeutuminenkin miellyttää ja muutunkin kovin erilaiseksi sen mukaan kummalla tavoin pukeudun. Toisaalta minulla on myös voimakas muodonmuuttaja-aspekti, joten on luonnollista kyetä muuttumaan laidasta laitaan. Neutrikin onnistuu tarvittaessa...  

[Eklektikko]

Juu kyllähän se sama pätee näinkin päin, että miksi hiivatissa pakottaa poika oelmaan neutraali ja transsukupuolinen jos hän kuitenkin selvästi on poika.

Öh... kuka pakottaa? En oikein ymmärtänyt ylläolevaa.

Onko tässä ketjussa sellaista puhuttu, en ole kuullut mitään muuta kuin epämääräisiä väitteitä siitä, että neutraali olisi ilman muuta naisellista ja siten pojille vahingollista. Mitään perusteluja näille väitteille en ole kuitenkaan kuullut. Neutraali on neutraali, se on sitä ettei käsketä tai kielletä olemaan tai olemasta jonkinlainen, ei suinkaan minkään mallin tuputusta.

Minä leikin pienenä sotilasta ja veljeni (perheihminen rapu...) leikki nukeilla tyttöjen kanssa. Minä 1960-luvulla ja veljeni 1950-luvulla, joten vanhempamme olivat aikaansa edellä. He antoivat meidän olla ihan sitä mitä olemme, ihan pakottamatta ja ihan heteroita meistä kuitenkin kasvoi.

Suurimmassa osassa planeettaamme on rankasti sukupuolittava kasvatus ja asenteet: Somaliassa ruoskittiin nainen joka käytti pitkiä housuja. Iranissa homoudesta telotetaan, mutta sukupuolenvaihto naiseksi on hyväksyttävää, joten siellä on älytön määrä miehiä jotka on leikattu naisiksi, vaikka eivät tosiasiassa ole transseksuaaleja vaan homoja, mutta kun se sukupuolenvaihto on ainoa keino välttää teloitus...

Pohjoismaat ovat suunnilleen ainoa alue koko planeetalla, missä lapset saavat edes osittain olla luonnostaan sitä mitä ovat. Eli jos alkaa ahdistaa se, ettei tuputeta rooleja - kumpiakaan niistä - niin helposti löytyy niitä ruodusta poikkeavien helvettejä vaikka koko lopun planeetan alueelta.

Koko pointtihan on antaa lasten olla  sitä mitä luonnostaan ovat, olipa se sitten ihan mitä tahansa.

[Kuuhilda]

Eikä kun se oli vastausta tähän

Minusta on tietenkin aika lailla samantekevää mitä sukupuolikarsinaa kukin suloinen lapsonen edustaa mutta jos edustaa ns. poikamaista tai tyttömäistä niin miksi pitäisi pakosta vääntää lasta jokisikin neutraaliksi.

[Eklektikko]

Eikä kun se oli vastausta tähän

Minusta on tietenkin aika lailla samantekevää mitä sukupuolikarsinaa kukin suloinen lapsonen edustaa mutta jos edustaa ns. poikamaista tai tyttömäistä niin miksi pitäisi pakosta vääntää lasta jokisikin neutraaliksi.

Vääntääkö joku poikamaisia/tyttömäisiä neutraaliksi?
(Eli minne lähettäisin tuskallisia peräpukamia, ellen olisi tietoinen siitä, ettei paha magia toimi?   )

[liveforever]

jo pelkkä sana sulkiupuolineutraali on jotesakki outo...

kyllä tollasissa perheissä asuu ja kasvaa varmasti hämmentyneitä lapsia...

viimeistää murrosiässä on varmaan paljon kysymyksiä vailla vastausta ja sekaisin oleva lapsi niiden keskellä.

[Eklektikko]

jo pelkkä sana sulkiupuolineutraali on jotesakki outo...

kyllä tollasissa perheissä asuu ja kasvaa varmasti hämmentyneitä lapsia...

viimeistää murrosiässä on varmaan paljon kysymyksiä vailla vastausta ja sekaisin oleva lapsi niiden keskellä.

Sanaa 'sukupuolineutraali' on  käytetty puhuttaessa uuden avioliittolain säätämisestä, kouluopetuksesta yms. asioista, jotka eivät liity perheiden sisäiseen toimintaan.

Kouluopetuksen kohdalla voin todeta, että pojat kyllä saivat riehua ja huudella, minä tyttö sain  huomautuksia jo vähemmästäkin energisyydestä. Teknillisessä korkeakoulussa tehtiin testi matematiikan tentin osalta: Laitettiin pilkulleen samat tenttivastaukset tytön nimellä ja pojan nimellä: Ylläri, ylläri, pojan nimellä samoista vastauksista sai enemmän pisteitä, kuin tytön nimellä.

Minulle sukupuolineutraali kasvatus tarkoittaa juurikin sitä mitä itse sain:
Koskaan ei minulle sanottu että 'tytöt eivät tee noin, eikä veljelleni sanottu 'pojat eivät tee noin.'

Näyttääkin, että sana 'sukupuolineutraali' käsitetään joko tahallaan tai vahingossa väärin: Se ei tarkoita neutriksi tekemistä tai tasapäistämistä, vaan sitä ettei ketään pakoteta mihinkään muottiin, vaan annetaan lasten olla sitä mitä luonnostaan ovat, vaikka heidän käytöksensä ei istuisikaan yleisesti vallalla oleviin käsityksiin siitä, mitä poikien tai tyttöjen kuuluisi olla.

Sitä se minulle tarkoittaa, lapsille vapautta olla oma itsensä sen sijaan että heidät pakotetaan yhtään mihinkään rooliin.

Niin kauan, kunnes kuulen oikean tapausselostuksen perheestä jossa lapset pakotetaan neutreiksi, pidän näitä juttuja urbaanilegendoina, vitseinä tai vanhoillisena propagandana jonka tarkoitus on säilyttää vanhat luutuneet roolit.

[joas]

Hyvä viesti Eklektikolta. Tuntuu että heteronormatiivisuus ja vain kaksi tapaa toteuttaa sukupuolta ovat syitä siihen miksi ensimmäinen ajatukseni on, kun kuulen näitä "Tuleeko minulle tyttö vai poika"-ihmettelijöitä, on toive että lapsi joko menehtyisi synnytykseen tai perheelle tulisi muu maanpinnalle tipauttava juttu. Koska yleensä kyse on sitten niistä ihmisistä jotka ensin varmistavat ultrassa että lapsi on tyttö ja sitten maalauttavat huoneen pinkiksi, valitsevat jonkun sokerisen prinsessanimen ja hankkivat kaapit täyteen röyhelömekkoja. Ja jos tulossa onkin poika niin sille hankitaan valmiiksi jalkapallot ja leikkirekat ja tummanharmaat vaatteet... Kurjaa ettei voida iloita siitä että on perheeseen syntymässä pieni ihme, uusi lapsi ja ihminen, vaan tilanne pitää heti stereotypisoida. Mieluummin antaisi lapsen kasvaa sellaiseksi kuin on ja antaa tutustua sukupuolijuttuihin sitten teini-iässä/aikuisena, kun sen aika on. Olen kurkkuani myöten täynnä niitä jotka jo leikkipuistossa tulevat kyräilemään pientä vauvaa noilla tyttö-poika--tyypityksillään. Miettisivät joskus jotain.

Mielestäni väkivaltaisempaa lasta kohtaan on kaikenlainen sukupuolinormatiivisuuden tuputtaminen kuin esimerkiksi sukupuolineutraalius.

[joas]

Solnishko - jep, tuo perhe taitaa olla hieman äärilaitaa, mutta sinällään näen heidän tekemisissään järjen. ( Kettu ja Susi ei liity tuohon kasvatusasiaan mitenkään, ne vain sattuivat olemaan vanhempien lempinimet. Itsekään en pidä äiti- ja isä-sanoista, ne ovat aivan liian autoritäärisiä ja liittyvät moniin kyseenalaisiin kulttuurisiin konteksteihin kuten isän väkivaltaisuus = "saada isän kädestä" ja äidin nöyrtyminen ja elemänsä hukkaan heittäminen koko perheen hyvän edestä = "äidinrakkaus", mutta tapansa kullakin).

Periaatteessahan tuossa iässä lapsilla ei ole kauheasti väliä sillä ovatko he tyttöjä vai poikia. Eli kaikki luokittelu perustuu siihen, onko lapsella pimppa vai pippeli. Ja sen ei tulisi kuulua muille kuin lapselle ja perheelle itselleen. Minusta on absurdia että koko lasten kasvatus on edelleen sidottu niin tiukasti lasten pissavehkeisiin, ne kun eivät kummemmin vielä käytökseen vaikuta. Niiden perusteella vaan sitten jaetaan myös odotukset siitä kuinka feminiinisesti/maskuliinisesti lapsen tulisi käyttäytyä. Itse pidän parhaana pitää muutaman ekan vuoden lapsella sukupuolivapaata keskustelua, eli ei käytä lapsesta tyttö/poika-nimityksiä eikä myöskään sukupuolita ympärillä olevie ihmisiä (esim herroittelu/rouvittelu, tädittely ja sedättely kaupassa). Lapsen mennessä päivähoitoon luokittelut tulevat varmasti sitten mukaan. Lapsi ei menetä siinä mitään, jos hänelle annetaan edes alussa 100% mahdollisuuksista sen sijaan että vanhemmat päättäisivät antaa vain 50%.

Sukupuolisensitiivisyyskin on aikalailla oikeaan suuntaan, kai. Mielestäni parasta olisi jos kaikilta yhteiskunnan jäseniltä odotettaisiin samoja asioita ulkoisiin seikkoihin katsomatta - esim että tietyissä tilanteissa lapset eivät riehu ja toisia ei ikinä lyödä, oltiin sitten sukupuolelta ankkoja tai pupuja tai joutsenia, ja että on kilttiä auttaa toista ja omaa vuoroa on hyvä odottaa, ilman että sitä vaaditaan enemmän toisilta.

[Kuuhilda]

Minä pidän isästä ja äidistä, tytöistä ja pojista. Asioilla on nimet ja me ollaan erilaisia, ei samaa soossia koko lössi. Multa tämä menee jotenkin yli. Edelleen on olemassa semmonen jutsku kun luonto, ja meitä on täällä kahta sukupuolta, just niin kun lehmiä ja sonnejakin, vaikka. Se että joku sonni haluaakin utareet tai lemmu ei tahdo vasikoita on mun mielestä jees, ja tarvii sallia kaikille sen mitä he halajaa.
Olen tahtonut tietää, odotanko tyttöjä vai poikia, herrajee sentään, ja jos joku tulee mulle sanomaan että mun lapsen ois pitäny kuolla synnytykseen, niin siitä saattas olla sangen ikävä lopputulos. Olen äkkipikainen, katuisin toki jälkeenpäin, mutta kuitenkin.
Jotenkin niinkus ei mun mielestä kulje järki tässä mukana nytten.

[Kuuhilda]

No erottaa koiristakin. Ei tosin muun kun semmosen käytöksen osalta, minkä hormonit aiheuttaa.

No niin, minä tulin nyt semmosen kysymyksen äärelle, että mikä se edes on se sukupuoli mistä tässä keskustellaan?
Ihan oikeasti, biologisesti, on mies ja nainen, naaras ja uros. Fyysisesti ja hormonaalisesti. Se on yksi asia.
Ja sitten on erikseen se, mitä on sen kropan sisällä, jonka olemme kulloinkin saaneet. Se voi olla mitä mieltä tahansa, minun käsittääkseni se ei ole mitään sukupuolta. Ja jos nämä kaksi asiaa, henki ja ruumis, menee ristiin, niin siinä meillä on probleemi.

*Aminthir*, mikä on enkulturaatio? Kulttuurittomuus kenties?

[joas]

Ei puhuta ollenkaan tytöistä ja pojista, naisista tai miehistä vaan ihmisistä. Lapsi saa isompana sitten itse valita että mikä/kuka/kumpi hän on.

Miten sitten lapsi voi sen valita jos kaikki on ihmisiä, ei ole äitiä taikka isää, ei ole isomummua tai vaaria, serkkuja jne on vain ihmisiä. Lastahan ei ole edes opetettu mahdollisia vaihtoehtoja. Pitääkö lapsen sitten itse keksiä mitä termiä heistä käytetään ja osaisikohan lapsi edes sen? Vai saako heitä edes kutsua omalla nimellä??
Ei herranjee sentään, tämä menee kyllä jo liian pitkälle. Miettikääs nyt hetkeksi edes.
Kyllä minä sen ymmärrän että lapsi saa olla omanlaisensa, sellainen kun on ja antaa heidän rauhassa kehittyä isommaksi ilman mitään ns paineita rooleista.

Lapsi on yksilö jota ympäröi lasta rakastavat ihmiset. Eikai siinä ole mitään väärää.

Jos olet ollut tekemisissä lasten kanssa, huomaat kyllä että aika varhaisesta vaiheesta lapseen kohdistuu ympäristön taholta odotuksia jotka eroavat sen perusteella, mitä sukupuolta ympäristö olettaa lapsen olevan. ja tämä vaikuttaa lapsen käytökseen - pieni lapsi haluaa miellyttää rakkaitaan joten oppii nopeasti lukemaan millaista käytöstä häneltä odotetaan. Vaikka aikuiset eivät edes tiedostaisi heijastavansa noita omia mallejaan ja odotuksiaan lapseen. Siksi on lapsen kannalta armollisinta sahata ei-niin-läheisiä aikuisia ja ihmisiä vähän silmään antamalla lapselle pelivaraa eli jättäytymällä tytöttely-pojittelu-mantrojen ulkopuolelle. Lapsi ei ole seksuaalinen olento ainakaan lisääntymismielessä joten siksi uros- ja naarasmerkit eivät lapsuuteen kuulu. Lapsi on pentu joka opettelee maailmaa.

Kyllä niitä sukupuolituksia tulee sitten isona ihan riittämiin.