Kaikki mihin kosket latautuu omalla energiallasi.
Tämä on kyllä täysin totta. Oli pakko napata tuo lyhyt lause tuolta, kun osui silmään muun tekstin seasta!
Mun lähikokemus koskee myös puhdistusta, jota en itse pystynyt tekemään, joten ulkopuoliset ihmiset hoitivat sen tietämättään. Mulla on upea noin satavuotias käsintehty viulu, joka on ollu mun omistuksessa nyt kymmenisen vuotta. Olen aina rakastanut tätä soitinta, mutta sen saundi ei ole auennut ja lähtenyt soimaan aikoihin. Olen aina syyttänyt siitä huonoa tekniikkaa ja liian vähää reenaamista. Nämäkin asiat tietysti osasyynä.
Viime syksynä kahdella taitavalla viulistikaverillani oli soittimet huollossa ja mun viulu sai osakseen kolme soittajaa. Noin kuukauden mittaisen aktiivisen soittamisen jälkeen viulun äänimaailma muuttui kirkkaaksi. Tämä johtuu tottakai myös siitä, miten puu reakoi ääneen ja käyttöön.
Näin sen voisin selittää kenelle tahansa leimaantumatta kummalliseksi. Mutta minä tiedän, että osasyy viulun tukkoisuuteen on sen sisälle varastoituneet negatiiviset energiat, joita sinne ehti kertyä useiden vuosien aikana. Viulu oli kaiken negaation ympäröimänä, ja mun käsistä ei niinä vuosina paljon hyvää irronnut- tottakai se tarttuu tavaraankin. Varsinkin vanhaan hengittävään puuhun ja kaikukoppaan.
Tiedän etten olisi tätä negaatiota pystynyt itse ainakaan tässä vaiheessa viulun sisältä poistamaan. Se vaati paljon valoa, hyviä ajatuksia, taitoa ja käytäntöä. Huomaan selkeästi, ettei soittimesta säteile minuun enää pahoja muistoja. Itseasiassa tänään tunnustelin käsilläni viulun energioita ja soittamisen jälkeen tunsin sen pinnassa käsiäni vasten väreilyä. Hyvää väreilyä.