seuraava »

[Hanna-Kaisa]

Millaisia kokemuksia teillä on selvänäkökyvyn ilmenemisestä?
Luulen että minulla on jotakin sellaisia ominaisuuksia, mutta en ole asiasta ihan varma. Kuulin mielelläni muiden kokemuksia alkutaipaleelta.

[Gisella]

Mä en ainakaan toistaiseksi ole nähnyt kuvina tulevia tapahtumia. Sen sijaan saan aavistuksen, tai ennemmin hyvin varman tuntuisen tiedon, että asia vaan on näin. Selvätuntoinen olen hyvin vahvasti, ja sen kanssa onkin opettelemista...  : Ei mikään helpoin mahdollinen nakki, mutta olen joka tapauksessa hyvin kiitollinen, että nämä aistit alkavat aueta jälleen.

Osaisiko joku kertoa enemmän selvätunnosta? Miten sitä pystyisi hyödyntämään ja samalla suojaamaan itsensä tarpeettomilta energioilta..?

[Rakkauden enkeli]

eräs astrolainen oli hiljattain leikkauksessa ja suunnilleen niihin aikoihin useammalla täällä, myös minulla oli kipuja samalla alueella kehoa mistä häntä leikattiin.

Mitääää?    ?

[Rakkauden enkeli]

Joo, näin se menee RV.   
Rukoilen puolestasi ja toivon sinulle hyvää parantumista ja onnea elämääsi jatkossa.
Enkeleitä suojaksesi

Voi että, Olen pahoillani...  En minä halunnut kenenkään kipuilevan vuokseni...    Voi miksi?  Ilmeisesti te kuitenkin jollain tavalla autoitte minua, olitte hengessä mukana, suuri kiitos siitä.  Mutta...   

Kiitos rukouksista ja sinulle myös kaikkea hyvää.  

[Gisella]

Ja selvätuntemisesta esimerkki:  eräs astrolainen oli hiljattain leikkauksessa ja suunnilleen niihin aikoihin useammalla täällä, myös minulla oli kipuja samalla alueella kehoa mistä häntä leikattiin. Olemme kuin suuri monilonkeroinen mustekala  
Minulla on suuri tarve poistella viestejäni kun niiden tunnekuorma, siis lukukerrat ja lukijoiden tunne-energiat alkavat ylittää kestokykyni.
Herkkyys voi olla riesa mutta hieno lahja se myös on. Pitää vaan harkita miten sitä käyttää. 

Tätä mä juuri tarkoitin, että miten selvätuntoisuuden kanssa tulee toimeen ilman, että tarvitsee kantaa koko maailman kivut? Vai olitteko te valinneet haluta tuntea nämä kivut? Ja mistä sen tunnistaa, että hei, tää on nyt jonkun muun kipua/tunnetta? Ymmärrän, että läheisten kivut tulevat varmasti suojauksen lävitsekin. Haluaisin uskoa siihen, että nähdyillä tai selvätunnetuilla asioilla on jokin tarkoitus/merkitys. Ehkä auttaa jotakuta tai itseään? Tai että itse ymmärtäisi paremmin? Hirveästi kysymyksiä. Näiden asioiden kanssa on arjessa niiiiiiiin yksin. 

Itselläni selvätunto ilmenee tai on toistaiseksi ilmennyt ilmapiirin tai mielialojen aistimisena.

[Eklektikko]

Tätä mä juuri tarkoitin, että miten selvätuntoisuuden kanssa tulee toimeen ilman, että tarvitsee kantaa koko maailman kivut? Vai olitteko te valinneet haluta tuntea nämä kivut? Ja mistä sen tunnistaa, että hei, tää on nyt jonkun muun kipua/tunnetta? Ymmärrän, että läheisten kivut tulevat varmasti suojauksen lävitsekin. Haluaisin uskoa siihen, että nähdyillä tai selvätunnetuilla asioilla on jokin tarkoitus/merkitys. Ehkä auttaa jotakuta tai itseään? Tai että itse ymmärtäisi paremmin? Hirveästi kysymyksiä. Näiden asioiden kanssa on arjessa niiiiiiiin yksin. 
Itselläni selvätunto ilmenee tai on toistaiseksi ilmennyt ilmapiirin tai mielialojen aistimisena.

Herkkyyden aste on aina itse valittavissa! On ihan oma päätös miten vahvoja suojia itsellään pitää ja mitä antaa luvan tapahtua!
Vapaata tahtoamme kunnioitetaan näissä asioissa.

Minä tunnen muiden tuntemuksia vain kahdessa tapauksessa:
Äitini osalta etäältäkin silloni tällöin, ne eivät ole kovin voimakkaita.
Antaessani energiahoitoa, saatan tuntea diagnostisia tuntemuksia siinä kohtaa omaa kroppaani, missä toisella on joku vaiva. Kämmeniä saattaa myös vihloa voimakkaasti hoitaessa.

Nämä tuntemukset ovat kuitenkin selkeästi alle oman (sangen korkean) kipukynnykseni, enkä pidä niitä millään lailla epämiellyttäviä. Jos kokisin, 'ohjelmoisin' ne lievemmiksi: Saattaisin asettaa erikseen suojan tai katkaista energiayhteyden siihen ihmiseen josta tuntemus on peräisin (ei tarvitse tietää edes kenestä se on peräisin, voi sanoa 'katkaisen energiayhteyden siihen tahoon josta tämä tuntemus minulle tulee.'). Voisin myös pienentää tuntemuksen määrää, pyytää että kykyäni säädetään pienemmälle.

Me emme koe yhtään mitään ilman, että olemme jollain tasolla antaneet siihen suostumuksemme. Mutta olemme itse vastuussa siitä, että suojaamme itseämme ja jos jotain annetaan liikaa, voi pyytää että sitä annettaisiin vähemmän. Ja meidän vapaata tahtoamme on myös henkimaailman toteltava ehdottomasti.

Herkkyys on tosiaan hieno lahja, mutta sen kuinka paljon otamme vastaan, valitsemme itse. Minä tiedän ihmisiä, jotka eivä tee suojauksia vaikka sitä tarvitsisivat ja sitten valittavat kun kaikki tulee läpi.  Se on vähän kuin ihminen löisi itseään toistuvasti polveen vasaralla ja sitten tulisi valittamaan minulle että nyt polveen sattuu.    Lisäksi (ja nyt en puhu kenestäkään palstalaisesta, vaan naamakkain-tuttavuuksista vuosien varrelta) on ihmisiä, jotka diivailevat herkkyydellään ja käyttävät sitä myös tekosyynä vaikka mihin (yleensä itsensä passauttamiseen...). Saattavat jopa suuttua, jos muistuttaa että ellei suojaa itseään ja käytä sitä vapaata tahtoaan määrittämään sitä, miten paljon ulkoa tulee tavaraa sisään, niin se on kyllä sitten ihan oma vika jos kokee enemmän kuin haluaa.

Muistakaa suojat! Niitä voi asettaa yleisesti, tiettyä ihmistä kohtaan, ennen tiettyjä tilanteita jne. Vain mielikuvitus on rajana.
Muistakaa, että määrittelette itse herkkyytenne asteen! Voi pyytää, että jos nyt annettaisiin vähän vähemmän informaatiota/tuntemusta. Voi katkaista tietoisesti energiakytköksiä tahoihin, joilta tulee liikaa tuskallista tavaraa. Voi asettaa 'suodattimen' tällaiseen kytkökseen niin, että sieltä ei tule läpi liikaa tavaraa.

Mitään tiettyä muotoakaan ei ole ylläoleviin, ihan voi muotoilla sanansa/ajatuksensa niinkuin itsestä  parhaalta tuntuu. Itse tuppaan aloittamaan sanoilla, joihin olen Kryon-kanavointien neuvoissa mieltynyt: 'Hengen nimeen, korkeimman minän kautta...'

[Ulkopuolinen]

Kyllä selvätuntoisuuteen tottuu ja ajanmyötä se lievenee. Jotenkin sitä vain aistii, että kipu tai epämiellyttävä tuntemus tai tunne ei ole omaansa ja siihen suhtautuu erilailla. Eihän se kivaa ole, kun tunsi alussa hoidettavan kivun tai paineen, mutta kokemuksen myötä on oppinut siirtämään tuntemuksen tietoisesti pois, se on vain meidän keinomme saada informaatiota ja kokea minkälaisista oireista toinen kärsii.

Alkuaikoina minullakin oli eräs ystävä, joka oli leikkauksessa, sanoin tukevani ja olevani läsnä hänen leikkauksessaan, mutta oli se aika yllätys, kun juuri leikkauksen aikaan tunsin aivan kuin vatsaani leikkattaisiin puukolla ilman puudutusta. Sellaista se on, mutta meditoimalla ja siirtämällä tunteen kehonsa ulkopuolelle pääsee noistakin irti.

Selvänäköisyys ilmenee ihmisillä varmaankin hieman erilailla. Itselläni se ilmenee kanavointina, tietoisena yhdistymisenä ihmiseen tai tilanteeseen, jolloin sanat vain ilmenevät ja jostain syystä tuntuu, että juuri näin asiat vain pitää tapahtua. Ennustamisenlahjasta kieltäydyin, haluan toki nähdä eri mahdollisuudet ja uhat tulevaisuudesta, mutta jotenkin en halua, että ihmisen valinnanvapaus poistuisi ennustamisen myötä.

Ja kyllä niitä keskusteluja eri tahojen kanssa käy eikä sitä silti hullu ole. Pitää vain tiedostaa ja ymmärtää mitä tekee. Hulluuden raja menee mielestäni siinä, kun menettää ymmärryksen ja toimii puheiden mukaisesti. Silti typeräähän se on, jos jostain varoitetaan ei kuuntele sitä ja jälkikäteen huomaa, olisinpa taasen kuunnellut. Sitä pitäisin hulluutena.

[Eklektikko]

Alkuaikoina minullakin oli eräs ystävä, joka oli leikkauksessa, sanoin tukevani ja olevani läsnä hänen leikkauksessaan, mutta oli se aika yllätys, kun juuri leikkauksen aikaan tunsin aivan kuin vatsaani leikkattaisiin puukolla ilman puudutusta. Sellaista se on, mutta meditoimalla ja siirtämällä tunteen kehonsa ulkopuolelle pääsee noistakin irti.

Nyt on ihan pakko kysyä, mitä mieltä olet suojauksista ja sisään tulevan kivun tms. määrän säätämisestä?
Meinaan jos minä olisin mennyt jonkun mukaan leikkaukseen, niin ihan sikavarmana olisin laittanut todella vahvat suojat hyvissä ajoin etukäteen. Ei minun mukanaoloni toisen henkisenä tukena mitenkään edellytä, että tunnen hänen kipunsa.

Meditointi ei muuten sovi kaikille! Nimimerkki kinesteettinen, jonka pää tyhjenee vain todella monimutkaisella fyysisellä liikunnalla - kun joka raaja tekee yhtaikaa eri asiaa, ei mieli hälise. Tunteen siirtämisestä kehon ulkopuolelle: Varmaan toimiva ratkaisu, mutta silloin joutuu kuitenkin kokemaan sitä tunnetta jonkin aikaa. Minä suojaan mieluummin etukäteen, tai säädän tuntemuksen voimakkuutta.

[Rakkauden enkeli]

Tämä on vähän sillä rajalla, että rönsyileekö meillä nyt tämä keskustelu tämän selvänäkökyvyn ulkopuolella,   mutta eihän näitä voi niin tiukasti rajata ja tämä toisten kivun aistiminen yms. kyllä tietty juuri liittyy tuohon selvätuntoisuuteen.

Tässä jo ehdin hieman murehtia tuota, että olinko kenties leikkaukseni aikana jonkinlaisena energiasyöppönä   mutta sitten "selväkuulinkin" kun minulle vähän "paukutettiin" järkeä päähän, että eihän minun tapauksessani ole sellaisesta kyse.   Minun annettiin ymmärtää, jonka tietysti jo tiesin, mutta jotenkin tässä kaikessa mylläkässä en ole edes jaksanut ja pystynyt tekemään asian eteen mitään. Niin siis sain infoa, että leikkaus on ei vain fyysisesti, mutta myös henkisesti erittäin suuri operaatio. Osa minustahan on kokonaan leikattu pois,   niin vie aikansa että energiat, kuten koko kroppakin on hieman epätasapainossa. Lisäksi kohdunpoisto on psyykkisestikin iso asia naiselle, vaikkei lapsia enää haluaisikaan (kuten minä). Vähättelin tämän seikan merkitystä, että ei haittaa, helpottaa vain, mutta sitten hieman yllätyksenäkin pamahti päälle tietynlainen suruprosessi, joka osaltaan aktivoi myös uudestaan sen 2003 vuoden, kun menetin poikani. Kaikki vielä työstämätön tulee nyt siis vielä työstetyksi...

No siis tuon henkisen palautumisen suhteen en ole vielä tehnyt mitään, että puhdistaisin/tasapainoittaisin itseäni.   Kai olen monellatapaa todellakin ollut nyt vielä niin "sekaisin". Nyt kuitenkin päätin, että tänään illalla todellakin teen sen, että hoidan itseäni myös energeettisesti/henkisesti. Apujakin on toki ollut koko ajan tarjolla/lähellä, kuten viime yön koin aamulla herätessäni erittäin eheyttävänä ja mielessäni herätessä ensimäisenä enkelit.   No joo, mutta siis tänä iltana kyllä lähtee sellaiset tasapainoitukset ja rakkauden ja valon energiat että huhhuh. Hoidan siis itseäni, mutta samalla en vain itseäni vaan annan sen levitä, kuten yleensäkin.   Siunausta kaikille!  

[Eklektikko]

Suojaus ei välttämättä tarkoita umpimuuria. Suojaus voi olla myös suodatin-tyyppinen, eli läpi pääsee vain sen verran kuin on mukavaa.
Se että itse kärsii, heikentää kykyä auttaa muita. Auttajan tärkein velvollisuus on pitää itsestään hyvää huolta. Minkä lisäksi se, että tunnen toisen kipuja ei poista niitä häneltä, joten se on siinä mielessä aika turhaa. Paitsi tietysti diagnostisessa mielessä, mutta ne tuntemukset mitä hoitaessa saan, ovat ihan sopivan vahvuisia.

Kanavoinneista: Minä mainitsin Kryon kanavoinnit. Kanavoitu tieto on tullut henkimaailmasta ihmisen kautta. Googlaa sanoilla Kryon, Michael-kirjat, Hopeasulka, Crimson Circle. Siinä ensimmäisiä kanavoivia tahoja joita tuli mieleen. Se ei liity tähän selvänäköisyyteen muuten yhtään mitenkään, minä vain olen tykästynyt tuohon 'hengen nimeen, korkeimman minän kautta...' rimpsuun aloituksena näille säädöille (ja muillekin) ja se on peräisin Kryon nimiseltä olennolta, jota kanavoi Lee Carrol niminen mies.

[Hiisitär]

Tätä mä juuri tarkoitin, että miten selvätuntoisuuden kanssa tulee toimeen ilman, että tarvitsee kantaa koko maailman kivut? Vai olitteko te valinneet haluta tuntea nämä kivut? Ja mistä sen tunnistaa, että hei, tää on nyt jonkun muun kipua/tunnetta? Ymmärrän, että läheisten kivut tulevat varmasti suojauksen lävitsekin. Haluaisin uskoa siihen, että nähdyillä tai selvätunnetuilla asioilla on jokin tarkoitus/merkitys. Ehkä auttaa jotakuta tai itseään? Tai että itse ymmärtäisi paremmin? Hirveästi kysymyksiä. Näiden asioiden kanssa on arjessa niiiiiiiin yksin.  
Itselläni selvätunto ilmenee tai on toistaiseksi ilmennyt ilmapiirin tai mielialojen aistimisena.

Herkkyyden aste on aina itse valittavissa! On ihan oma päätös miten vahvoja suojia itsellään pitää ja mitä antaa luvan tapahtua!
Vapaata tahtoamme kunnioitetaan näissä asioissa.

Minä tunnen muiden tuntemuksia vain kahdessa tapauksessa:
Äitini osalta etäältäkin silloni tällöin, ne eivät ole kovin voimakkaita.
Antaessani energiahoitoa, saatan tuntea diagnostisia tuntemuksia siinä kohtaa omaa kroppaani, missä toisella on joku vaiva. Kämmeniä saattaa myös vihloa voimakkaasti hoitaessa.

Nämä tuntemukset ovat kuitenkin selkeästi alle oman (sangen korkean) kipukynnykseni, enkä pidä niitä millään lailla epämiellyttäviä. Jos kokisin, 'ohjelmoisin' ne lievemmiksi: Saattaisin asettaa erikseen suojan tai katkaista energiayhteyden siihen ihmiseen josta tuntemus on peräisin (ei tarvitse tietää edes kenestä se on peräisin, voi sanoa 'katkaisen energiayhteyden siihen tahoon josta tämä tuntemus minulle tulee.'). Voisin myös pienentää tuntemuksen määrää, pyytää että kykyäni säädetään pienemmälle.

Me emme koe yhtään mitään ilman, että olemme jollain tasolla antaneet siihen suostumuksemme. Mutta olemme itse vastuussa siitä, että suojaamme itseämme ja jos jotain annetaan liikaa, voi pyytää että sitä annettaisiin vähemmän. Ja meidän vapaata tahtoamme on myös henkimaailman toteltava ehdottomasti.

Herkkyys on tosiaan hieno lahja, mutta sen kuinka paljon otamme vastaan, valitsemme itse. Minä tiedän ihmisiä, jotka eivä tee suojauksia vaikka sitä tarvitsisivat ja sitten valittavat kun kaikki tulee läpi.  Se on vähän kuin ihminen löisi itseään toistuvasti polveen vasaralla ja sitten tulisi valittamaan minulle että nyt polveen sattuu.    Lisäksi (ja nyt en puhu kenestäkään palstalaisesta, vaan naamakkain-tuttavuuksista vuosien varrelta) on ihmisiä, jotka diivailevat herkkyydellään ja käyttävät sitä myös tekosyynä vaikka mihin (yleensä itsensä passauttamiseen...). Saattavat jopa suuttua, jos muistuttaa että ellei suojaa itseään ja käytä sitä vapaata tahtoaan määrittämään sitä, miten paljon ulkoa tulee tavaraa sisään, niin se on kyllä sitten ihan oma vika jos kokee enemmän kuin haluaa.

Muistakaa suojat! Niitä voi asettaa yleisesti, tiettyä ihmistä kohtaan, ennen tiettyjä tilanteita jne. Vain mielikuvitus on rajana.
Muistakaa, että määrittelette itse herkkyytenne asteen! Voi pyytää, että jos nyt annettaisiin vähän vähemmän informaatiota/tuntemusta. Voi katkaista tietoisesti energiakytköksiä tahoihin, joilta tulee liikaa tuskallista tavaraa. Voi asettaa 'suodattimen' tällaiseen kytkökseen niin, että sieltä ei tule läpi liikaa tavaraa.

Mitään tiettyä muotoakaan ei ole ylläoleviin, ihan voi muotoilla sanansa/ajatuksensa niinkuin itsestä  parhaalta tuntuu. Itse tuppaan aloittamaan sanoilla, joihin olen Kryon-kanavointien neuvoissa mieltynyt: 'Hengen nimeen, korkeimman minän kautta...'

Olen tässä samaa mieltä. Aina voi sanoa, että "hei, nyt riittää, voisko vähän laittaa tätä volyymia matalammalle". Ainakin minulla se on auttanut.

Selväkuuloisuus, -näköisyys ja -tuntoisuus ovat hienoja ominaisuuksia ja yksi maailmankaikkeuden hienoimmista tehtävistä on palvella muita. Silti ihmiset unohtavat, että ensisijainen tarkoitus näillä "selvänäkökyvyillä" on auttaa meitä kulkemaan omaa tietämme ja selvittämään oma elämäntehtävämme. Sekä tietysti huolehtimaan itse itsestämme. Mihin olen menossa, kuka olen, mikä tuntuu oikealle, mitä tahdon, miten toimin tässä tilanteessa, kuka tuo toinen on miehiään/naisiaan, onko tämä hyvä vaihtoehto ja niin edelleen.

Ihminen voi auttaa muita vasta autettuaan ensin itseään. Palveleminen ei tarkoita henkisellä ihanteella marttyyrityyppistä itsensä uhraamista muiden hyvän nimissä unohtaen täysin itsensä, sillä se palvelee harvoin henkistä kehitystä (tällaisiakin karmatehtäviä toki on). Henkisessä kehityksessä on kyse Itsestä, Minusta, Minun tiestäni. Jos unohdan oman Itseni ja oman Itseni rakastamisen niin, etten käyttäisin kykyjäni omaksi avukseni, kuinka voin auttaa muita? Ei tyhjä kaivo kenenkään janoa sammuta.

Eli, henkisien kykyjen tarkoitus on ensi sijaisesti ohjata meitä, ei olla muiden hyötykäytössä oman Itsen kustannuksella.  

[Casperiina]

Ja selvätuntemisesta esimerkki:  eräs astrolainen oli hiljattain leikkauksessa ja suunnilleen niihin aikoihin useammalla täällä, myös minulla oli kipuja samalla alueella kehoa mistä häntä leikattiin. Olemme kuin suuri monilonkeroinen mustekala  

Whaaat?!  Ei kai se mun kipu sisäsynnyttimissä voi liittyä tähän, se oli 3 päivää aiemmin... 

Mutta joka tapauksessa itse sain sen kivun joltain muulta, koska mulla on joku tiedostamaton tarve helpottaa muiden tuskaa. Olin vain epäillyt liittyvän ihan eri henkilöön. 

[Eklektikko]

Ja selvätuntemisesta esimerkki:  eräs astrolainen oli hiljattain leikkauksessa ja suunnilleen niihin aikoihin useammalla täällä, myös minulla oli kipuja samalla alueella kehoa mistä häntä leikattiin. Olemme kuin suuri monilonkeroinen mustekala  

Whaaat?!   Ei kai se mun kipu sisäsynnyttimissä voi liittyä tähän, se oli 3 päivää aiemmin...  

Mutta joka tapauksessa itse sain sen kivun joltain muulta, koska mulla on joku tiedostamaton tarve helpottaa muiden tuskaa. Olin vain epäillyt liittyvän ihan eri henkilöön.  

Minä en yksinkertaisesti usko (intuitiokaan ei usko...) että toisen kipuja voisi ollenkaan helpottaa ottamalla niitä itseensä. Minä vain saisin ne ja se niiden alkuperäinen kokija kokisi ne myös. Tuskan määrä siis tuplaantuisi. Sen vuoksi suojaan.

Lisäys: Se vapaa tahto! Jotta voisi ottaa (ihan turhaan) ne toisen kivut itseensä, sille pitää joko antaa lupa ihan joka kerran erikseen, tai sitten täytyy olla niin kerta kaikkiaan ilman suojia ja herkkä, että sellainen meininki ei ole kovinkaan hyödyllistä/terveellistä.

Omituiset vihlonnat ja kivut ovat minulta kyllä vähentyneet ennen kaikkea sen jälkeen, kun lakkasin syömästä viljoja. Kun vielä söin niitä, niin silloin tällöin oli epämääräisiä kipuja niin usein ja monissa paikoissa, että ihan varmaan olisi jonkun kertomus omista kivuistaan sattumalta osunut samaan ruumiinkohtaan.  

Uskon siis vakaasti, että jos otamme toisen kipuja itseemme, se ei vähennä hänen kipujaan. Sitten me vain molemmat tunnemme niitä kipuja. Koska en ole masokisti enkä marttyyri (enkä nyt väitä että kukaan muukaan täällä olisi), en saa moisesta mitään, joten niinpä muistan ne suojat.

Tärkeää on muuten muistaa, että kipu on pakollista, mutta kärsimys on vapaaehtoista.
(Kipu on kropassa, kärsimys on mielen tuote)

[Casperiina]

Eklektikko, puhuinkin alitajuisesta tarpeesta tehdä näin. En tätä tietoisesti tee, enkä itsekään usko, että se kenenkään oloa helpottaisi, että minä pesusienenä imen itseeni kaikkea moskaa. Mutta tosiaan, tämä saattaa olla yksi selitys sille, miten olen itseni sairastuttanut. 

[Ulkopuolinen]

Nyt on ihan pakko kysyä, mitä mieltä olet suojauksista ja sisään tulevan kivun tms. määrän säätämisestä?
Meinaan jos minä olisin mennyt jonkun mukaan leikkaukseen, niin ihan sikavarmana olisin laittanut todella vahvat suojat hyvissä ajoin etukäteen. Ei minun mukanaoloni toisen henkisenä tukena mitenkään edellytä, että tunnen hänen kipunsa.

Meditointi ei muuten sovi kaikille! Nimimerkki kinesteettinen, jonka pää tyhjenee vain todella monimutkaisella fyysisellä liikunnalla - kun joka raaja tekee yhtaikaa eri asiaa, ei mieli hälise. Tunteen siirtämisestä kehon ulkopuolelle: Varmaan toimiva ratkaisu, mutta silloin joutuu kuitenkin kokemaan sitä tunnetta jonkin aikaa. Minä suojaan mieluummin etukäteen, tai säädän tuntemuksen voimakkuutta.

Tuo kertomukseni oli alkuajoista, jolloin suojauksista en tiennyt mitään. Nykyisin minulla on omat keinoni suojata itseni, ennen hoitoja koen, että minulle riittää suojaukseksi se, että energiani ja chakrani ovat tasapainossa ja kanavoin rakkaudellista energiaa. Toki ihan sanallisestikin teen rukouksen. Toisen henkisenä tukena ei edellytäkään toisen kivun tuntemista kuten ei edellytä parantaminenkaan. Mutta jos lähtee kanavoimaan tietoa, mikä on vialla siinä ainakin minä koen tarvitsevani fyysisen tuntemuksen, jotta osaan edetä. Kivun eri variaatiot kertovat, mihin suuntaan kulkea ja no ehkä puolen vuoden tai vuoden päästä kehityn, että tämäkin jää. Mutta nyt näin. En koe sitä kuitenkaan todellisena kipuna vaan erilaisena tuntemuksena.

Mieleen tuli eräs Lisa Williamsin ohjelma, jossa hänkin kertoi kokevansa esim. päänsärkyä, ahdistusta tai voimakasta väsymystä riippuen siitä, mihin ihminen on kuollut.