seuraava »

[[:]Tähtisielu[:]]

Tervehdys,


Kerronpa teille pienen iltasadun.


Kerran kauan sitten, kaukaisessa maassa ja kaukaisessa ajassa, ihmiset ja eläimet elivät rauhassa ja maassa oli rauha. Ihmiset kulkivat maan päällä laulaen ja nauru kaikui kaduilla, jotka oli rakennettu kiiltävistä kivistä, jotka kimmelsivät kuun valossa kuin tähdet taivaalla. Ei ollut sanaa "kiire", kukaan ei käskenyt toisia, jokainen oli samanarvoinen. Jos joku tarvitsi apua, niin ihmiset kerääntyivät auttamaan, kunnes asia oli hoidettu ja sen jälkeen jatkoivat omia toimiaan. Jos joku loukkasi niin ihmiset kerääntyivät yhteen laulamaan riimuja ja kylän parantaja toi paikalle voimayrttejä. Ei ollut sanaa pelko, kukaan ei pelännyt kuolemaa, se oli yhtä luonnollinen asia kuin syntymä. Ihmiset eivät pelänneet itkeä, kun lähimmäinen ihminen kuoli niin itkettiin siksi, koska toinen oli lähtenyt pois, takaisin kotiin tähtiin: itkettiin kaipauksesta ja ihmiset kerääntyivät surullisen ympärille, jotta hän ei olisi enää surullinen ja yksinäinen. Kun lapsi syntyi, se ei itkenyt vaan syntyi hymy huulillaan. Järjestettiin suuret juhlat aina kun uusi sielu saapui maailmaan, toivotettiin se tervetulleeksi elämään muun maailman kanssa. Ketään ei tappanut, ei ollut edes sanaa tappamiselle, kaikki ruoka tuli maasta viljana ja tuoreina kasveina. Ihmiset olivat onnellisia, terveitä ja rakkaus asui heidän sydämissään. Eläimet eivät käyneet ihmisten kimppuun: ihmiset olivat planeetan suojelijoita, elämän vaalijoita ja eläimet tiesivät sen. Kukaan ei vahingoittanut toista eikä ketään halunnut mitään pahaa, ei ollut sanaa "paha".


Eräänä päivänä yksi kylän pojista keksi leikin, että jos kirjoittaa paperille nimensä niin voi käskeä toista. Muutamat kylän lapsista lähtivät mukaan leikkiin ja hetken se olikin hauskaa, kunnes toiset lapset kyllästyivät leikkimään. Poika kuitenkin olisi halunnut jatkaa heidän käskemistään ja hän sanoi " te kirjoititte nimenne paperiin, teidän pitää totella minua". Muut lapset vain nauroivat hänen hassutuksilleen, niinkuin lapset tekevät kun joku sanoo jotain hassua. Pojan sydän kuitenkin tummeni ja hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä, hän kaipasi sitä, että muut tekisivät kuten hän halusi. Turhautuneena hän juoksi metsään, koska muiden nauru pisti hänen tummentunutta sydäntään kuin terävät neulat. Hän ei halunnut tuntea enää iloa, vaan olisi halunnut käskeä toisia. Hänen sydämessään alkoi asua varjo ja kyyneleet kuivuivat naamioksi hänen kasvoilleen, eikä hän enää koskaan itkenyt.

Metsässä hän näki käärmeen ja kysyi siltä, miten saisi kylän lapset jälleen tottelemaan itseään. Käärme mietti hetken niin omituista kysymystä ja vastasi kun oli keksinyt käärmemäisen tavan ratkaista asia: kutsu koko kylä kokoon ja sano heille, että voit määrätä koska heidän henkensä palaa takaisin tähtiin. Sen jälkeen laita niiden lasten ruokaan, ketkä nauroivat näitä tämän puun juurella kasvavia sieniä: nämä sienet saavat heidän henkensä pakenemaan ruumista. Kun muut huomaavat, että aamulla näiden lasten ruumista on sielu mennyt pois niin sen jälkeen he uskovat sinua. Poika mietti hetken ja ymmärsi mitä käärme tarkoitti, hän keräsi sienet ja palasi kylään. Hän teki kuten käärme käski ja aamulla poika heräsi kovaan itkuun ja surunvalituksiin. Hymyillen hän nousi ja meni kylän keskelle, jonne kaikki olivat kerääntyneet lohduttamaan kuolleiden lasten perheitä. Kylän vanhin sanoi "me uskomme sinua, saammeko pitää sielumme ruumiissa jos tottelemme sinua? Me haluamme elää, tuntea tuulen kasvoillamme ja rakastaa toisiamme. Mitä haluat, että teemme?" Poika mietti hetken ja käski kaikkien ryhtyä rakentamaan isoa rakennusta missä ainoastaan hän voisi asua. Ihmisten sydämiin, ensi kertaa, tuli epäilys. Monet jäivät hämmentyneinä paikoilleen, tietämättä mitä tehdä kun heidän sydämensä epäröi. Poika kuitenkin alkoi huutamaan saadakseen heidän huomionsa ja heilutteli papereita saadakseen heidät toimimaan ja niin kyläläiset alkoivat rakentaa pojan rakennusta.

Näin alkoi babylonin rakentaminen, valhe levisi ihmisten keskuuteen kuin veri puhtaaseen veteen ja papereita, joissa on nimemme on nyt maailma täynnä. Yhä edelleen monet rakentavat toisille isoja asumuksia ja jotkut taas jatkavat pojan valheita, he sanovat meille: kun revimme eläimet auki, niin osaamme parantaa sen jälkeen, kun revimme maan auki niin osamme lentää sen jälkeen, kun pidämme kiirettä niin saamme kaiken. He sanovat, tapa niin tulet vahvaksi, sinun pitää tappaa elääksesi, älä elä maasta vaan syö eläinystäviämme. He sanovat, ole kiire niin saat papereita, saat itsellesi ison rakennuksen ja muut tottelevat sinua. Sitten olet rauha, mutta ole ensin kiire. He eivät ymmärrä, että nyt heti voi olla rauha, ei kiire. Nyt heti voi olla elämä, nyt heti voi sydämesi olla elossa. Mitä enemmän pidät kiirettä, mitä syvemmälle sukellat varjoihin, sitä pitempi matka on takaisin valoon, sitä kauemmin kestää opetella rauha.


Vuosia kului, maa revittiin auki ja eläimet revittiin auki. Ihmiset eivät kuitenkaan edelleenkään osanneet lentää, taivaan täyttivät synteettiset pilvet, ihmiset eivät osanneet parantaa, maan täyttivät synteettiset myrkyt ja helvetinkoneet. Ihmisistä tuli heikkoja, he eivät enää osanneet pitää huolta itsestään, helvetinkoneet täyttivät ihmisten elämät kuin loiset ja taudit alkoivat riivaamaan heitä. Synti muhi laitoksissa, jonne varjon sydämeensä päästäneet ihmiset vangitsivat eläinystävänsä elämään kärsimyksessä murhatakseen eläimet lopulta, eivät edes itse vaan antoivat helvetinkoneiden tehdä murhatyön. Käskypapereiden avulla varjon sydämeensä päästäneet ihmiset huijasivat veljet murhaamaan veljiään,  he sanoivat: tämä maa on oikeasti sinun, veljesi varasti sen sinulta. Tapa veljesi, niin saat takaisin minkä hän varasti. Maapallo on meidän kaikkien koti, valtioden rajat ovat veteen piirretty viiva: valtiot ovat varjojen tapa huijata veli veljeä vastaan, sisko siskoa vastaan. Varjot tekivät monia käskypapereita, missä luki että ihminen omistaa maan ja ihminen omistaa kasvit ja ihminen omistaa eläimet, niissä papereissa luki myös että jotkut ihmiset omistavat myös toisia ihmisiä.


Ihmisten mieli oli täynnä tuskaa ja surua, synti heidän sydämessään teki heidät sairaiksi, synteettiset myrkyt ja valheet heidän elämässääm tekivät heidät sairaaksi. Monet valitsivat syödä synteettisiä myrkkyjä sammuttaakseen sydämensä äänen, helvetinkoneet jauhoivat alleen kasveja, eläimiä, saastuttivat ilman, veden ja maan jonka jälkeen oksensivat sisuksistaan myrkkyjä, joita ihmiset söivät jotta heidän sydämensä kuolisi myös, hiljentääkseen omantuntonsa joka vaati muutosta. Monet päättivät lopettaa elämänsä, heidän henkensä murtui maailman pahuudesta ja he halusivat takaisin kotiin, tähtiin. Monet päättivät uskoa valheita ja toivottaa varjot tervetulleiksi sydämeensä, sydän ei enää itkenyt kun se oli kuollut.


Kaikki näytti menetetyltä, mutta vanha tieto, totuus oli säilynyt muutamien totuudelle uskollisten ihmisten sydämissä myös näinä pimeinä aikoina, he olivat uskoneet sydäntään ja kätkeneet sydämeensä totuuden. Sydämensä tappaneet ihmiset pelkäsivät näitä ihmisiä, pelkäsivät valoa mitä he kantoivat sydämessään, sillä se sai taas heidänkin sydämensä elämään ja tuntemaan tuskaa kaikesta vääryydestä, mitä he olivat tehneet. Syntiset ihmiset nauroivat peloissaan, pilkkasivat valon valinneita ihmisiä saadakseen muutkin nauramaan kanssaan: he valehtelivat toisilleen kilpaa, että kukaan ei muistaisi totuutta, että ei olisi hetkeäkään hiljaista, ei hetkeäkään rauhaa mielelle muistaa että heidän sydämensä oli joskus ollut elävä. Keksittiin tölkkitelkkareita, jotka kylvettiin jokaisen kotiin: niistä babylon oksensi valheellista naurua jokaisen elämään, valheita ja varjoja jokaisen elämään, että maailma täyttyisi valheista ja varjoista, valheellista naurusta. Maa peitettiin mustalla myrkyllä jotta helvetinkoneiden olisi helppo kulkea maan päällä, jotta luonnon monimuotoinen kauneus saataisiin muutettua harmaaksi muodottomuudeksi.


Kun varjoiset näkivät valoa, niin he alkoivat nauramaan, pilkkasivat valoa peloissaan, halusivat sammuttaa tämän valon, joka miekan lailla iski suoraan heidän kivettyneeseen sydämeen, saaden sen jälleen vuotamaan verta. He sulkivat valonkantajia laitoksiin, missä heille väkisin syötettiin synteettisiä myrkkyjä, jotta hekin tulisivat sydämestään kuolleiksi. Luonto, valonkantajien ystävä, tapettiin millä keinoilla tahansa: varjojen tarkoitus oli tehdä niin paljon helvetinkoneita, että luonto ei voisi enää selvitä, että koko maailma täyttyisi varjoista ja ihmisetkin voitaisiin sulkea helvetinkoneiden sisälle, missä he voisivat palvella varjoja parhaiten. Luotiin isoja laatikoita ja paljon käskypapereita, missä oli ihmisten nimi ja ihmiset käskettiin näillä käskypapereilla asumaan näissä laatikoissa. Babyloni oksensi joka päivä pienistä luukuista käskypapereita ihmisten laatikkoihin ja tarkat ajat oli käsketty, miten babylonia tulisi palvella toisissa laatikoissa, toimistoissa helvetinkoneiden jatkeina, huoltamoilla helvetinkoneiden jatkeena, rakennustyömaalla helvetinkoneiden jatkeena: lisäten harmaata muodottomuutta, lisäten varjoja ja helvetinkoneita.


Käskypapereiden avulla myös käskettiin opettelemaan tappamaan, käymään armeija ja käskypapereiden avulla heille sanottiin, että he ovat sairaita jos tunsivat valoa sydämessään: käskypapereissa luki, että heidän sisäänsä pitää kaataa synteettisiä myrkkyjä niin sitten he ovat terveitä taas kun eivät tunne mitään. Suuri voimakasvi, joka toi valon sydämeen, hamppu oli erityinen vihollinen sydämensä tappaneille  varjoisille ja sitä vastaan he käskivät käskypapereidensa avulla babylonin koirat. Babylonin koirat menivät missä ikinä haistoivatkaan tämän kasvin ja kirjoittivat käskypapereita, tarvittaessa sulkivat valonkantajat erityiseen isoon laatikkoon, vankilaan, elleivät he lopettaneet valon jakamista. Kukaan ei saanut elää valo sydämessään, sydämensä tappaneet olivat tehneet tätä varten paljon papereita, mihin kirjoitettiin monia sanoja, joilla ihmisiä käskettiin: pakkohoito, psykoosi ja ties mitä uusia valheita oli keksitty siitä lähtien, kun tuo yksi poika halusi jatkaa leikkiä, mitä muut eivät halunneet. Monet hylkäsivät valon sydämessään kun tarpeeksi moni ihminen tolkutti heille valheitaan ja näytti monia käskypapereita, mutta muutamat eivät suostuneet taipumaan vaan tulivat sitä vahvemmiksi totuudessa, mitä enemmän varjot koittivat heitä ahdistella.


Nyt on meidän kaikkien aika taas muistaa totuus, totuus siitä kuinka voi olla rauha, kuinka elämämme voi olla totuus, ei valhe, ei raha: vaan elämä ja totuus. Nyt on aika alkaa toimimaan totuuden puolesta, jättää babylonin rakennus, käskypaperit, palauttaaksemme oikeat pilvet taivaalle, pestääksemme viattomien verellä kyllästetyn maan jälleen puhtaaksi, palauttaaksemme rakkauden sydämiimme. On aika lopettaa valheiden kuuntelu, aika hylätä valheiden puhujat, on aika hylätä paperit ja käskysanat: jättää käskysanojen puhujat ja valheenpitäjät yksin valheidensa ja papereidensa kanssa. Hylätkää valheet elämässänne, uskooka sydämenne ääneen: näinä pimeinä aikoina on entistä tärkeämpää vaalia valoa, rakkautta lähimmäisiin ja jakaa valoa ympäristöönsä.


Helppo keino parantaa maailmaa on kylvää siemen ja vaalia siitä syntynyttä elämää! Helppo keino parantaa maailmaa on laulaa ja nauraa, vaalia iloa jonka se synnyttää! Helppo keino parantaa maailmaa, on elää: ei elää elääkseen, vasta sitten kun saa palkkashekin tai eläkkeen. Ei ole tapaa parantaa maailmaa, muuten kuin rakkauden keinoilla: maailma ei parane väkivallalla, uusilla valheilla tai käskypapereilla. Maailmaa ei paranneta huomenna, ei vuonna 2012 vaan nyt. Elä nyt, hetkessä, elä rakkaudessa rakas sisko tai veli.


Namaste.


- Kiltamestari