seuraava »

[rosemary]

Olen jo pitempään pohtinut sitä, miten tiedämme, että enkelit ja mestarit ovat sitä, mitä heistä kerrotaan? Tarkoitan tällä siis sitä, että nykyään on paljon ihmisiä, jotka puhuvat enkeleiden kanssa tehtävästä työstä sekä ylösnousseista mestareista...ja opastavat muitakin toimimaan näiden kanssa. Olen kiinnostunut monista asioista ja pohdin vain, että olisi mielenkiintoista kuulla, mistä nämä tarinat saavat alkunsa. En tiedä, saako kukaan nyt ajatusjuoksustani kiinni  :, mutta mistä sen tietää, että mikä näiden olentojen alkuperä on? Välillä tuntuu, että ihmiset vain toistavat jostain oppimaansa ja opettavat sitten nämä asiat vuorostaan toisille...ja ketju jatkuu...Olisi kiva kuulla kommentteja, kun tämä on vaivannut mieltä jo pitkään. 

[unelmassa]

                           

   Katteleppa vaikka Adonai foorumia, sieltä voi jotakin sulle löytyy..  

[Rakkauden enkeli]

Vähän samantyylisiä olen itsekin pohdiskellut. Lähinnä sitä, että on hirveän paljon juuri sellaista ulkoa opittua toistoa (kirjaviisautta ulkokultaisuutta)  joka ei aina todellakaan oikeasti tule sieltä sydämestä ja siitä oikeasta sisäistetystä ja koetuista asioista. Hirveitä rahoja kääritään sillä, että opetetaan sellaista joka on jokaiselle ihan ilmaiseksi tarjolla. 

[rosemary]

Kiitoksia linkistä  ! Kävin kurkkaamassa, mutta ihan suoraan ei silmiin osunut vastausta tuohon kysymykseeni. Juu, se mitä tarkoitin oli mm. se, että tietyt ihmiset opettavat mm. sitä, miten arkkienkeli Mikaelia voi pyytää suojaamaan itsensä tummansinisellä viitalla. Ok, mutta MISTÄ tämä tieto tulee? Ja MIKÄ on arkkienkeli Mikaelin alkuperä...siis aivan perimmiltään. Enkelisanallakin on ihan omat alkuperänsä, kun asioita alkaa tonkia. Eli kai se mitä peräänkuulutan on se,  että tässä jutussa on jotain samaa kuin uskonnossa tai lastenkasvatuksessa. Kun yksi sukupolvi on saatu ehdollistettua johonkin ajatusmalliin, seuraava oppii sitten sen heiltä  . Ajatteleeko kukaan samoin vai olenko ihan outo lintu???  Ja tarkoitus on siis ihan pohtia tätä asiaa, ei dissata kenenkään ajatusmaailmaa...

[rosemary]

Jee, tänne oli tullut vastauksia, kivaa  ! En usko, että itselläni olisi kyse tiedonpuutteesta...tuo mitä Marie kirjoitti, oli ns. "tuttua huttua", mutta en itsekään enää muista, mistä sen olen "oppinut" ja siksipä...20 vuotta erilaisia kirjoja ja tietolähteitä, kursseja läpi kahlanneena, olen alkanut miettiä, mistä se alkuperäinen ajatus (jota jossain vaiheessa pidin totuutena), on saanut alkunsa? Olenpa itsekin joskus valistanut jotain muuta samantyylisillä asioilla.

[rosemary]

Hyviä pointteja! Tuolta suojaus-ketjusta löytyikin paljon vastauksia myös tähän kysymykseeni  . Kiva, että löytyy näin paljon samanhenkisiä ihmisiä...

[Casperiina]

Mä uskon siihen, että tämä jumalallinen energia vain "on", eikä takana ole mitään persoonallista olentoa. Mutta yhtä lailla kuin tämä maaelämä on harhaa (ja me sen luojia), voimme saada aikaiseksi näitä hahmoja. Eivätkä ne ole sitten yhtään sen enempää totta kuin harhaakaan. Ja kun useat ihmiset uskovat siihen samaan jumalaiseen olentoon, sen ilmentymäkin on sitten varmaan entistä vahvempi. 

Itse olin eilen mukana sellaisessa ryhmämeditaatiossa, jossa harjoiteltiin saamaan yhteys omaan oppaaseen ja suojelusenkeliin. Pää tyhjänä ja ilman ennakko-odotuksia heittäydyin mukaan, ja sain tässä harjoituksessa kiinni oman enkelin energiasta ja nimikin sille jostain pompsahti. Nyt kun keskityn ottamaan yhteyttä tähän enkeliin saan taas kiinni siitä samasta ihanasta energiasta! Ihan sama mulle, että kenen mielikuvituksen tuotetta se on, kunhan toimii. 

[dodobien84]

Tiedä mitä öttiäisiä mun luona pörräilee, mutta aika avoimesti heittävät kommenttia. Ei noi kyllä enkeleitä taida olla mutta hyvin tulee kommentit perille. Erotin hämärän rajamailla joitain skrodeja tyyppejä. Yllätyksenä tuli alunperin kun luulin että taustajengit on jotain poskensilittäjiä. Noh pikkuhiljaa alan toeta omasta hattiwattilastani. Näin nää kokemukset vaihtelee jokaisella.

[Sumantra]

Raamattu ja koraani osaltaan avaavat vastauksia kysymyksiin mielestäni ja monilla ihmisillä on ollut samanlaisia kokemuksia

[Plumeria7]

Hei!

Mukavaa lukea näitä teidän ajatuksianne - tuli hyvät fiilikset teistä kirjoittajista, ja lisäänpä tähän muutaman oman mietteeni sekaan. Meidän ongelmamme on juuri se, että emme tiedä keneen uskoa ja mitä uskoa, ellei meillä ole omakohtaista kokemusta asiasta eli sisäistä ymmärrystä, joka syntyy korkeimman kautta ilman sanoja. Seuraamme helposti guruja ja muita karismaattisia ihmisiä, jotka vaikuttavat tietävän asioista. Todellisuudessa emme välttämättä tarvitse ketään opettajaa, vaan me joudumme tekemään työn itsessämme kohtaamalla yksin omat haasteemme tässä elämässä. Olemme itse vastuussa omasta henkisestä kehityksestämme; turha siinä on hiihtää kenenkään toisen latua. Eli ei muuta kuin rohkeasti umpihankeen ja luota, että sinua autetaan, vaikka et ehkä ole alussa tietoinen auttajistasi. No joo, onhan toisten kokemuksista toki hyötyä ja kannattaa lukea, mutta jossain vaiheessa on vaan itse ryhdyttävä hommiin.  Erehdyksiä sattuu, mutta kaikki kokemuksemme ovat tärkeitä. Kyllä sitä on tullut tyrittyä monet kerrat, mutta yleensä vasta toisen tai kolmannen kerran jälkeen osaa ottaa opiksi, siis jos hyvin käy. Kunhan muistamme hakea yhteyttä vain korkeimman henkisen tason kanssa, niin meillä ei ole mitään hätää. Alemmalla tasolla on myös omat ohjaajansa ja ne valtaavat tahtosi, jos sinua kiinnostaa vain omien kykyjesi kartuttaminen. Itsekkäistä tarkoitusperistä ei todellakaan varoitella turhaan. Kaikki henkiset kyvyt ovat lahjoja, joita on tarkoitus käyttää viisaasti itsensä ja muiden auttamiseen.

 Koko henkisen kasvun tarkoituksena on oppia tuntemaan todellinen minäsi ja löytää yhteys Jumalaan tai alkulähteeseen tai miksi sitä haluatkin kutsua. Ympärillä on paljon huuhaata ja ihminen helposti lähtee mukaan kaikenmaailman hömpötyksiin, koska ne kiehtovat ja tyydyttävät egoamme. Ehkä joku löytää avun Tarot-korttien avulla, joku toinen astrologian avulla -mikäs siinä, mutta ne ovat vain opastamassa todelliseen henkiseen kasvuun, joka on pohjimmiltaan yksinkertaista ja silti niin älyttömän vaikeaa. Meidän tarvitsee "vain"oppia rakastamaan ja hyväksymään itsemme ja muut, kunnioittamaan luontoa ja elämää yleensäkin sen monimuotoisuudessaan. Ei tosiaankaan tarvitse lähteä yhdellekään kurssille, eikä gurun luo Intiaan. Rukoile opastusta ja voit olla varma, että siihen vastataan, mutta ei ehkä niin kuin kuvittelet.

Eräänä yönä vuonna 2008 minuun laskeutui hyvä energia, jonka tajusin kyllä tulevan Jumalalta, jota itse kyllä mieluummin kutsun alkulähteeksi, mutta kyseessähän on sama asia. Rukoukseeni oli vastattu, mutta johdatus ei tullut siinä muodossa kuin olisin toivonut. Jouduin ensin kokemaan monta kärsimystä peräjälkeen ja olin jo ihan uuvuksissa, jolloin ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa kamppaileminen ja hyväksyä kokemukseni. Siitä se työ itseni kanssa alkoi. Tyytyväisenä lopetin kamppailemisen yhdellä tasolla, mutta jatkoin sitä tiedostamattani toisella. Pyrin yötäpäivää olemaan parempi ihminen ja kehittämään itseäni hampaat irvessä. No siinähän arvaa miten siinä lopulta käy, kun huomaa, ettei valmista tule sitten millään. Nyt minua jo naurattaa se vaihe, mutta kyllä se vaati aika monta kyyneltä, ennen kun tajusin, että henkisyyteen antaudutaan, sitä ei nujerreta. Nyt luotan siihen, että voin rauhallisin mielin toteuttaa sielunsuunnitelmaani, joka minulle on laadittu. No, elämässä on edelleenkin ylä- ja alamäkiä, mutta ainakin kunto kasvaa 
Kirjoitin tämän hetken mielijohteesta ilman tarkoitusta saarnata, joten toivottavasti tästä oli jotain iloa jollekulle toiselle etsijälle.

Plumeria

[Vedenhelmi]

Tämä kaikki on tosiaan juurikin pohjimmiltaan yksinkertaista ja silti niin älyttömän vaikeaa...! Tätä olen miettinyt monet kerrat, etenkin viime aikoina! 

Olen pyytänyt merkkejä ja todisteita toisinaan jopa "ruikuttamiseen" asti...joko mitään ei heru tai sitten se, mitä heruu, ei riitä minulle...
On tämä kaikki sitten niiiin vaikeaa, (vaikka oikeasti liiankin yksinkertaista...! )
...vaikka saisin mitä, riittäisikö se koskaan? ...nii in..mistä sitä tietää, mikä on "totta" ja mikä sitä "omaa mielikuvitusta" ?
Jos esim. enkeli näyttäytyisi, niin ehkä vain ajattelisin, että kuvittelin kaiken ja olen seonnut. En tiedä.
Jokin tarkoitus silläkin, että minulle ei mitään "näytetä", vaikka niin kovin haluaisin...tai sitten en halua nähdä, jostain syystä, mitä en tiedosta...? ...meni nyt kyllä aika ohi aloitusaiheen...

Värähtelyistä vielä..ne enkelit kuitenkin pääsee meidän tasolle, ts. kuulee ajatuksemme, jos niille puhumme mielessämme??
Entäs sitten ihmiset, jotka ovat ajatelleet ja eläneet niin, että omaavat ns. alemman tason energiavärähtelyt itsellään ja yhtäkkiä näkevätkin sen enkelin ja saavat yhteyden?! On vähän ristiriitaista kyllä mielestäni...?!

[Eklektikko]

Vähän mukailtu Kryon-sitaatti:

Fyysinen taso huutaa, henkimaailma kuiskaa.

Ne merkit joita meille annetaan henkimaailman olemassaolosta tulevat sisäkautta, omina tuntemuksinamme ja intuitionamme. Kukaan ei kirjoita sinulle seinälle mitään tekstiä, joka vakuuttaisi sinut.

Rauhoitu, hiljenny, mieti mitä haluat ja huomaa synkronistiset tapahtumat kun ne tulevat eteesi. Mitään sen kummempia merkkejä ei ole odotettavissakaan, kuin synkronistisia tapahtumia ja omia tuntemuksiasi.

Jos odotat niitä liian kiihkeästi, olet niin kiihtyneessä mielentilassa, että et huomaa hengen hellää vaivihkaista kosketusta.

Värähtelyistä vielä..ne enkelit kuitenkin pääsee meidän tasolle, ts. kuulee ajatuksemme, jos niille puhumme mielessämme??
Entäs sitten ihmiset, jotka ovat ajatelleet ja eläneet niin, että omaavat ns. alemman tason energiavärähtelyt itsellään ja yhtäkkiä näkevätkin sen enkelin ja saavat yhteyden?! On vähän ristiriitaista kyllä mielestäni...?!

En usko enkeleihin, koska en ole kristitty ja ne ovat muutenkin liian maallisia ihmisen luomuksia minun makuuni.

Sen sijaan meillä jokaisella on mukanamme läpi elämän, ihan joka hetki, opassoppa - sellainen sekoitus energioita rakkailta sieluilta ja onpa siinä meidän omaakin energiaamme. Tämä rakastava, tukeva energia on läsnä ihan joka hetki. Mutta se ei voi auttaa sinua tai tukea sinua millään tavoin, ellet anna asialle erikseen lupaa ihan joka kerta. Tämä johtuu siitä, että vapaata tahtoamme kunnioitetaan. Ellet huomaa tätä rakastavaa energiaa, se vain katsoo sinua ikään kuin lasin takaa haluten auttaa, mutta voimatta tehdä sitä ennen kuin annat luvan.

Opassoppamme asuu DNAmme näkymättömässä magneettisessa osassa, se on siis mukana jokaisessa solussamme. Täysin maallisista tekemisistämme riippumatta olemme kaikki rakastettuja, ihailtuja ja kunnioitettuja koska olemme uskaltaneet inkarnoitua ihmisiksi kohottamaan planeetan värähtelyjä ja suostuneet samalla unohtamaan todellisen minämme: Sen että olemme itseasiassa luojajumalia jokaikinen, soluja Jumalan ruumiista inkarnoituneina ihmisiksi.

Ihmisillä on se illuusio, että Jumala tai opassoppamme arvostelisi tai tuomitsisi meitä. Tämä johtuu siitä, että ihminen on projisoinut Jumalaan omia tuomitsevia dualistisia (hyvä/paha, oikea/väärä jne) piirteitään. Tosiasiassa Jumala ja opassoppamme hyväksyvät ihan jokaikisen tekomme ja ajatuksemme juuri sellaisena kuin se on. Mitään ei tuomita, sillä verhon toisella puolella moniulotteisessa todellisuudessa ei ole dualismia. Hengelle käsitteet hyvä/paha, oikein/väärin ovat täysin merkityksettömiä.

Jos nimittäin täällä fyysisellä tasolla sählää jotain, hoitelee karman laki kyllä ns. puntit tasan.

[Aminanda]

Jospa minäkin kertoisin oman enkelikokemukseni.

Viimeksi näin sieluni silmin enkelin 7. tammikuuta 2006, kun olin tapahtumassa, jossa noin 100 ihmistä meditoi valoa ja rakkautta. Enkelillä oli loistavan valkoiset vaatteet ja hän oli kaunis. Aivan kuin hän olisi ollut sopusointuisesti molempia sukupuolia, mutta kuitenkin hieman enemmän maskuliininen kuin feminiininen. Huomasin hänellä riipuksen, jossa oli jonkinlainen värikäs valonlähde, joka muistutti neliapilaa. Kysyin mielessäni mitä se tarkoittaa ja sain vastauksen! "Sydämen neljä ilmansuuntaa". Koskaan aikaisemmin en ollut ajatellut sydämen neljää ilmansuuntaa. Kohtaamisen jälkeen tulkitsin ajatusta eri tavoin ja muodostin siitä kaksi vuotta myöhemmin tulkinta-avaimen opettajan rakkautta käsittelevän graduni hermeneuttiseen analyysiin.

Koen enkelin antaneen minulle vinkin, jonka avulla löysin avaimen kaikkiin mahdollisiin rakkauden lajeihin.
 

[unelmassa]

Jospa minäkin kertoisin oman enkelikokemukseni.

Viimeksi näin sieluni silmin enkelin 7. tammikuuta 2006, kun olin tapahtumassa, jossa noin 100 ihmistä meditoi valoa ja rakkautta. Enkelillä oli loistavan valkoiset vaatteet ja hän oli kaunis. Aivan kuin hän olisi ollut sopusointuisesti molempia sukupuolia, mutta kuitenkin hieman enemmän maskuliininen kuin feminiininen. Huomasin hänellä riipuksen, jossa oli jonkinlainen värikäs valonlähde, joka muistutti neliapilaa. Kysyin mielessäni mitä se tarkoittaa ja sain vastauksen! "Sydämen neljä ilmansuuntaa". Koskaan aikaisemmin en ollut ajatellut sydämen neljää ilmansuuntaa. Kohtaamisen jälkeen tulkitsin ajatusta eri tavoin ja muodostin siitä kaksi vuotta myöhemmin tulkinta-avaimen opettajan rakkautta käsittelevän graduni hermeneuttiseen analyysiin.

Koen enkelin antaneen minulle vinkin, jonka avulla löysin avaimen kaikkiin mahdollisiin rakkauden lajeihin.
 

 


Aivan mahtava tuommonen kokemus..    Kaunista.   

[Eklektikko]

Ihminen saattaa myös nähdä oman korkeamman minänsä joskus. Se näyttäytyy usein suurena kullanvärisenä ja hohtavana hahmona, joka on ikään kuin täydellinen versio epätäydellisestä fyysisestä kehosta. Sitä saattaa helposti erehtyä luulemaan 'enkeliksi.'

Verhon takana moniulotteisessa todellisuudessa on paljonkin porukkaa, jotka ovat meitä tukemassa ja rakastamassa, siis sen meidän oman opassoppamme lisäksi. Niitäkin voivat varmaan nähdä ihmiset joilla on sellaisen näkemisen lahja. Jos niitä haluaa kutsua enkeleiksi, mikäpä siinä. Se on kuitenkin vain ihmisen määritelmä, jolla on aika vähän tekemistä sen moniulotteisen todellisuuden kanssa.

Itse kun olen vain selvätuntoinen (enkä edes halua nähdä tai kuulla mitään 'ylimaallista' kiitos vaan), niin verhon ollessa nyt niin ohut (ja se ohenee lisää koko ajan) on ihanaa kun voi pyytää opassoppaa ottamaan kädestä kiinni ja sitten sen tuntee selvästi lämpönä ja miellyttävänä kihelmöintinä.

Kuuntelin tuossa juuri loputkin tämän vuoden Kryon-kanavoinneista ja siellä oli tällainen ihana ajatus: Se meidän oma korkeampi minämme on portti verhon toiselle puolelle. Niin minä sitten ajattelenkin että korkeamman minäni kautta otan opassoppaani kädestä kiinni.