eivät oo poikia mut whatever..
oon miettinyt tuota opettaja asetelmaa... oon samaa mieltä että on ollut opettamassa varmasti lastamme. ja tuo keppi juttu kun lapsemme sai kepistä naamaan, oli se jäävuoren huippu. ja ovat olleet siis kavereita n. puolitoista-kaksi vuotta eli on jo sen aikaa ollut ns. opettamassa.
ja siis olemme tässä n. kahden vuoden aikana huomanneet vaikka mitä juttuja ja monia asioita ollaan katsottu läpi sormien, ja yritetty olla liikaa puuttumatta mutta nyt mulla tuli jo mitta täyteen. ihmisiä on eri luontoisia, tiedän, toiset on dominoivempia kuin toiset, toiset on ns. johtaja tyyppiä ja toiset sitten mielummin seuraa sitä johtajaa..(eli eivät itse ole johtajatyyppiä) tuo asetelma on ok, siinä ei mitään,
mutta tuo kaverin teot ja jutut on puhtaasti ilkeyttä. se on siis huomannut miten helposti johdteltavissa lapsemme on ja ehkä se koko ajan, ajan saatossa lisää panoksia, että mitä kaikkea lapsemme tekee, eli siis se lumipallo efekti.
esim. tällaisen jutun lapsemme kertoi (ja tää on vaan yksi monista) puistossa ollessaan kaveri alkoi lastamme kehottaan että sano/huutele tuolle ja tolle sitä ja tätä, lapsemme eka sanoo kaverilleen että eikä, en halua, mutta kaveri jatkaa ja jatkaa, että sano sano, minä sanon sitten sun jälkeen jne... noh lapsemme sitten sanoo huutelee jotain, ja samantien kaveri vetäytyy kauemmas, eikä sitten huudakkaan vaikka lupas, vaan sitten esittää hölmönä että mitä sää huutelet, mitä sää teet.
lapseni on yhtäkkiä yksin siinä tilanteessa ja kaveri kirkkain viattomin silmin sitten siinä ettei hän oo tehnyt mitään, ja samoin sanoo mulle ja äidillensä ettei oo tehnyt yhtään mitään ja äitinsä uskoo totta kai lastaan, mutta mä nään sen läpi mitä peliä se pelaa. sen äidille se viaton katse menee ehkä läpi muttei enää mulle.
monesti jos jotain lapset on tehnyt jotain hölmöä, meillä tulee asianmukaiset rangaistukset(karkkipäivänä ei tuukkaan karkkia tai pelipäivänä ei pelatakkaan pleikkaria tms, riippuu tilanteesta jne.) mut se kaveri omassa kotona ei ikinä saa mitään rangaistusta(minun tietääkseni) kun sen äidin mukaan ei heidän kultamuru tee ikinä mitään pahaa. ei heidän lapsi! ehei.
en haluaisi että tämä kuulostaa asetelmalta hyvä-paha että meidän lapsi hyvä ja se kaveri paha (meidänkin lapsi toimii monesti väärin ja tekee virheitä siinä missä kaikki muutkin, mutta me puututaan niihin ja jutellaan, käydään juttu läpi ) mutta tuolla kaverin kodissa tuntuu olevan niin että niiden lapsi ei tee mitään väärää, että on sanonut niin ja äitinsä uskoo. niinkuin varmaan jokainen äiti omaa lastaan uskoo! haluaa uskoa! mutta musta tuntuu (vain minun mielipide) että se kaverin äiti nyt liikaa uskoo, siis sokeasti uskoo ja se lapsi on huomannut sen, että kun on koiranpentu ilme kasvoilla ja sädekehä päänympärillä niin selviää kaikesta!!
ja ehkä lapsemme on todellakin tarvinnut oppiläksyn kovettamaan nahkaansa, oppimaan sanoman ei jne. ja varmaan on jotain tässä nyt kahden vuoden aikana oppinutkin ja tuo oli jäävuorenhuippu tosiaankin tuo keppi jupakka. sen jälkeen nyt meni ystävyys jäähylle, aika näyttää jatkuuko se (jos siis lapsemme ITSE HALUAA) mutta on siis sanonut itse minulle ETTÄ EI HALUA OLLA TUOLLAISEN KAVERI ENÄÄ. ja jos lapsemme ei itse halua (en manipuloi) niin kunnioitan sitä päätöstä ja tuen sitä siinä. mutta jos haluaa (olen sanonut senkin että saa alkaa jos haluaa) NIIN sitten saapi kaveerata mutta uusin säännöin:
TIUKEMMAT RAJAT PAKKO VETÄÄ SILLE; MUUTEN HYPPII IHAN SILMILLE ja jos tässä on ollut/on oppiläksy lapsellemme ja koko perheelle, on mielestäni oppiläksy myös kaverille ja sen äidille ihan yhtä lailla, sen äidin silmiä pitää jonkun aukaista kun siis kaikissa muissa on aina se vika ei heidän lapsessaan, joka siis oikeasti valehtelee, manipuloi, kiristää uhkaa... (ei asiat nuinkaan saa mennä)
on yli innokas kaveeraamaan, meillä oma perherauha kärsii kun aina täällä ja puhelimella rinkuttelee jo aikasin viikonloppuisin (nukutaan vielä) , meillä ei omaa rauhaa ollut juuri ollenkaan tässä parin vuoden aikana.
mutta, jos siis jatkaa kaveruutta vielä (riippuu lapsestamme) nämä kaikki asiat pitää puida perusteellisesti sen toisen perheen kanssa ja vetää tiukemmat rajat mitä saa tehdä ja mitä ei, ja luulen että sille äidille voi olla kova paikka kuulla totuuksia lapsestaan (aiemminkin jotain pientä oonn yrittänyt nätisti sanoa että nyt oli tällainen juttu, niin heti kieltänyt sen että ei meidän lapsi....)
ehkäpä tässä nyt on ollut läksyä ihan kaikille osapuolille.... (kaverin äidille vielä edessäpäin.. saa nähä millainen törmäyskurssi tulee
