Sivuja: 1 ... 3 4 [5] 6 7 ... 11
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Luvattomien energiakytkösten katkaiseminen  (Luettu 262056 kertaa)
0 jäsentä ja 3 vierasta katselee tätä aihetta.
Vedenhelmi
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 167



Profiili
« Vastaus #60 : 05.12.2011 22:03:59 »

Eklektikko ja Yep  smitten
KIITOS vastauksistanne ihan hirveän paljon  smitten smitten
Laittoi ajattelemaan paljon, ja eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin tätä asiaa, kiitos teille  smitten !!!
tallennettu
Indium
Vieras
« Vastaus #61 : 05.12.2011 22:12:54 »

Toista ainakin kolme kertaa päivässä: minä (nimi) annan sinulle (nimi) anteeksi. Sinä olet vapaa ja minä olen vapaa. Ääneen sanottuna tehokkaampaa. Yrittäminen ei maksa mitään ja tämä vie aikaasi vain pari minuuttia. Vaikutukset voivat yllättää. Usein nämä asiat tulevat käsittelyyn sykleittäin, joten jos asia joskus palaa mielesi, jatka harjoitusta.
Voi taivas kun alkoi itkettää....


 smitten smitten smitten
Puhdistavaa itkua?


Joo...juuri sitä Smiley  smitten
Oli siis kysyntää tuolle ohjeelle täälläkin, usein ei vain itse pysty pukemaan sanoiksi että mitä tarvitsisi.
tallennettu
Kalevanneito
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 356


Oman tien kulkija - Etsijä


Profiili
« Vastaus #62 : 06.12.2011 00:24:03 »

Vedenhelmi oon samaa mieltä yepin ja Eklektikon kanssa. Älä hyvä ihminen tuhlaa enää elämääs tommoseen turhien (ehkä?) toiveiden elättelyyn. Eikö se nyt jo kerro jotain jotta 15 vuoteen ei ole tapahtunut mitään...? Ala elämään elämääs, JOS te joskus palaatte yhteen niin se tapahtuu, jos ei tapahdu niin ei tapahdu...Älä tuhlaa enää yhtään sekuntia elämässäs turhaan haihatteluun.
tallennettu

Joka päivä maailma syntyy uudestaan sille, joka suhtautuu siihen oikealla tavalla.
James Russell Lowell
Vedenhelmi
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 167



Profiili
« Vastaus #63 : 06.12.2011 01:32:08 »

Vedenhelmi oon samaa mieltä yepin ja Eklektikon kanssa. Älä hyvä ihminen tuhlaa enää elämääs tommoseen turhien (ehkä?) toiveiden elättelyyn. Eikö se nyt jo kerro jotain jotta 15 vuoteen ei ole tapahtunut mitään...? Ala elämään elämääs, JOS te joskus palaatte yhteen niin se tapahtuu, jos ei tapahdu niin ei tapahdu...Älä tuhlaa enää yhtään sekuntia elämässäs turhaan haihatteluun.

 smitten
Olet oikeassa Smiley
Mutta haluan tarkentaa hieman vielä...Kyllä tuohon 15 vuoteen on paljonkin tapahtumisia mahtunut, tarkoitan, ettei täysin hiljaista ole nuo kaikki vuodet olleet...itse asiassa esim. noin 7 vuotta sitten palasimme joksikin aikaa yhteen......sillä kertaa sitten minä heitin hänet ulos elämästäni... paljon on mahtunut kaikkea näihin vuosiin... Kovin montaakaan viikkoa ei ole siitä, kun hän soitti ja avautui (humalapäissään)...: "Minne lähdetään, pois täältä, ihan kahdestaan...??"
Minulle on jollain tasolla yhdentekevää kaikki ne fyysisen maailman konkreettiset asiat ja valinnat, mitä hän on tehnyt ja kokenut ja mitä hän tulee tekemään, kokemaan ja valitsemaan...
...On kaksi vaihtoehtoa; joko olen täysin hullu ja sairas ja pakkomielteinen, tai sitten aistin voimakkaasti "totuuden", että välillämme on ja tulee aina olemaan jotakin hyvin, hyvin erityistä ja suurta... Olen kantanut osaa hänen sielustaan sydämessäni kaikki nämä vuodet ja niin tulee varmaan aina olemaan... Muistan, kun viimeksi silloin 7 vuotta sitten palasimme yhteen, sen tunteen, kuinka kaikki tuntui niin aidolta, oikealta ja hyvältä, tunteen tasolla täydelliseltä, minä vain tiesin silloinkin, että "näin kuuluu olla", kun hän oli luonani...(vaikka pelkäsinkin, että se kaikki viedään taas pois...)
Järkeen perustuen heitin hänet ulos elämästäni silloin, järjellä ajateltuna ei tälläkään hetkellä yhteen kannattaisi palata, vaikka siihen tulisikin jossain vaiheessa mahdollisuus.
Mutta missä menee raja, kuinka paljon järkeä tulee kuunnella loppujen lopuksi? Olen aina ollut sitä mieltä, että sydäntään pitäisi kuunnella ja seurata... Mutta kuunteleeko sitä kaikilta osin sydäntään, jos ei ajattele esim. omien muutosten ja päätösten vaikutuksia omiin lapsiinsa, jos ajattelee "vain itseään"...? Vaikka okei, jos itse voit hyvin ja olet onnellinen, on se aina tietysti lastenkin etu... Kaikki tämä on tavallaan kamalan ristiriitaista, koen olevani umpikujassa, näin on taas kerran ollut jo pitkään.....Vaikka kaikki on oikeasti todella hyvin elämässäni ja minun pitäisi - ja olenkin - kiitollinen tästä kaikesta, mitä minulle on annettu  smitten
..Silti tämä asia/ihminen ei vaan jätä rauhaan...
Tietyt asiat vuosien varrella puhuvat puolestaan... En ole sinisilmäinen...olen voimakastahtoinen ja elämää ja ihmissuhteita kokenut ja nähnyt..tarkoitan, että harvemmin minua niin vaan "pompotellaan".
Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, ja luonnollisesti olen paljon tätä asiaa pohtinutkin, mutta koska se yhä vaivaa mieltäni, yritän selvittää tätä edelleen itselleni (toki on kausia, etten häntä juuri edes ajattele, mutta sitten kas kummaa, näenkin yhtäkkiä unen hänestä, joka osoittautuu paikkansapitäväksi!) ......huh, mitä kasvua..ja mikä vuodatus taas  Undecided
.....Mennyt kyllä nyt ihan totaalisesti alkuperäisen aiheen ohi, kun ketju näyttää täyttyvän tästä ongelmastani, anteeksi siitä  Undecided Sad
Muttamutta..olen saanut paljon hyviä vastauksia, joista varmasti paljon hyötyä ja tukea minulle tässä asiassa, ja olen siitä mielettömän kiitollinen  smitten
ehkäpä enkelit järjestivät teidän näkemyksenne, ajatuksenne, tietonne ja mielipiteenne minulle, kun olen neuvoja heiltä tähän asiaan pyytänyt  smitten
Kiitos siis teille rakkaat ja kiitos enkeleille  smitten
tallennettu
Kalevanneito
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 356


Oman tien kulkija - Etsijä


Profiili
« Vastaus #64 : 07.12.2011 01:14:35 »

Musta tuntuu Vedenhelmi jotta teillä on joku karmallinen suhde...
tallennettu

Joka päivä maailma syntyy uudestaan sille, joka suhtautuu siihen oikealla tavalla.
James Russell Lowell
Eklektikko
Astroholisti
*****
Viestejä: 3687


Profiili WWW
« Vastaus #65 : 07.12.2011 13:21:23 »

...On kaksi vaihtoehtoa; joko olen täysin hullu ja sairas ja pakkomielteinen, tai sitten aistin voimakkaasti "totuuden", että välillämme on ja tulee aina olemaan jotakin hyvin, hyvin erityistä ja suurta... Olen kantanut osaa hänen sielustaan sydämessäni kaikki nämä vuodet ja niin tulee varmaan aina olemaan...

Tuota, tuollainen pakkomielle johonkin ihmiseen ei ole hullua eikä sairasta, se on itse asiassa surullisen yleistä. Vielä kerran: Ajattelemalla rakastuneita ajatuksia ihmisestä aiheutat itse itsellesi saman hormonimyrskyn, kuin mitä tulee oikeassa rakkaussuhteessa. Ja se hormonimyrsky vaikuttaa ajatteluusi ja se hormonimyrsky koukuttaa! Olet itse vastuussa ajattelustasi ja sinun tulisi olla ajatustesi isäntä, eikä renki.

LIhavoitu osuus yllä lainauksessa:
Teet tuollakin tekstillä itse luomistyötä joka varmistaa, että et pääse tästä ihmisestä irti! Sanat ovat magiaa ja toistelemalla että 'tulee aina olemaan' estät itseäsi irrottautumasta hänestä.

Entäs jos onkin niin, että sielunsuunnitelmaasi kuuluu tässä inkarnaatiossa pakkomielteinen kiintymys ihmiseen jonka kanssa ei tule olemaan enää suhdetta ja myös se, miten opit irrottautumaan tästä pakkomielteestä?

Se on ihan yhtä vähän tai paljon todennäköistä, kuin se että teidän välillenne on sovittu suhde. Tuntemasi voimakkaat tuntemukset voivat olla ihan yhtä hyvin merkki tällaisesta kokemuksesta pakkomielteestä ja siitä eroonpääsystä, kuin siitä että teidän välillänne todella kuuluisi vielä olla suhde. Hän saattaa olla tässä sielunkokemuksessasi ns. 'sivuosanäyttelijä,' pakkomielteen kohde, eikä ollenkaan toinen päänäyttelijöistä sinun ohellasi.
tallennettu

DISCLAIMER: Teksteissäni ei ole tulkinnanvaraa vaan kirjoitan juuri tismalleen niinkuin tarkoitan. Rivien välien lukeminen  ja oma tulkinta on aina lukijan vastuulla ja tähän mennessä ollut 100% virheellistä. Merkurius jousimiehessä: Kuulostan saarnaajalta vaikka asia olisi täysin triviaali.
Lizzy
Vieras
« Vastaus #66 : 07.12.2011 16:28:01 »

Minusta tuo Eklektikon esittämä ajatus siitä, että rakastuneiden ajatuksien ajatteleminen jostain henkilöstä saa aikaan kehossa saman reaktion kuin oikeassa rakkaussuhteessa on kiinnostava. Tästä siis tulee kaikki pakkomielteiset ihastumiset kun joku henkilö täyttää pään aivan kokonaan. Ja silloin kun pää on täynnä jostain ihmisestä niin sinne ei mahdu muuta. Tämä selittää myös miksi yksipuolisesti ihastunut voi jopa suuttua ihastuksen kohteelleen, jos tämä ei vastaa tunteisiin. Koska hän tunsi ja koki, että heillä on rakkaussuhde.

Mutta aloin miettimään, että muissakin ihmissuhteissa voi tulla pakkomielteistä ajattelua kuin rakastumisissa ja ihastumisissa. Silloinkin oma tunne värittää miten jonkun henkilön käytöstä tulkitsee. Ihan kuin rakastunut tulkitsee kaikki vastapuolen katseet vastarakkautena niin ihan samalla tavalla mikä tahansa muu tunne voi heijastua toisesta. Miten tällaisista pääsee eroon? Minä ainakaan en ole niin mestari ajatusteni tai tunteideni kanssa, että tietäisin...
tallennettu
Eklektikko
Astroholisti
*****
Viestejä: 3687


Profiili WWW
« Vastaus #67 : 08.12.2011 10:10:03 »

Mutta aloin miettimään, että muissakin ihmissuhteissa voi tulla pakkomielteistä ajattelua kuin rakastumisissa ja ihastumisissa. Silloinkin oma tunne värittää miten jonkun henkilön käytöstä tulkitsee. Ihan kuin rakastunut tulkitsee kaikki vastapuolen katseet vastarakkautena niin ihan samalla tavalla mikä tahansa muu tunne voi heijastua toisesta. Miten tällaisista pääsee eroon? Minä ainakaan en ole niin mestari ajatusteni tai tunteideni kanssa, että tietäisin...

Tärkein asia mitä pitää tietää on tämä:
Aiheutamme itse kaikki tunteemme omilla ajatuksillamme. Jokaikistä tunnetta edeltää ajatus, mutta sitä ei välttämättä huomaa, koska se voi olla hyvin nopea välähdys ja lisäksi se voi olla lauseen/sanojen lisäksi myös kuvallinen ajatus tai assosiaatio johonkin aiempaan tapahtumaan. Ainoa poikkeus tästä on aivojemme peilisolujen aiheuttama ns. tunnetartunta, jolloin kun on kasvokkain (tätä ei siis voi saada muutoin) ihmisen kanssa joka on voimakkaassa, kiihkeässä ja selvästi ulospäin näkyvässä tunnetilassa alkaa kokea tämän ulkoista käytöstä vastaavaa tunnetilaa itse. Kaikki eivät saa tunnetartuntaakaan, eli aika hyvin voi luottaa siihen, että ne omat tunteet aiheutuivat omista ajatuksista.

Meidän kuuluu olla ajatustemme isäntiä eikä renkejä. Isänniksi päässeet vahingolliset ajatustottumukset aiheuttavat aivan kaiken ahdistuksen ja paniikkihäiriöt, sekä myös suurimman osan masennuksesta. Olen tänne jonnekin ahdistusketjuun linkannut netistä esimerkin kymmenestä kognitiivisesta häiriöstä, jotka ovat yleisimmät negatiivisten tunteiden aiheuttajat.

Ajatustensa isännäksi pääsee sitkeällä harjoittelulla. Ensin pitää löytää ne ajatukset, jotka ovat ongelmallisia. Sitten aina kun huomaa sellaisen ajatuksen, siirtää päättäväisesti huomionsa ja ajatuksensa ihan muualle. Lisäksi näiden omien ajatustensa kanssa voi ruveta juttelemaan, ikään kuin leikkimään niille 'paholaisen asianajajaa' malliin 'Oletkos ihan varma? Entäs jos tämä on jotakin muuta? Voitko todistaa tuon?'

Ensin homma menee niin, että huomaa jonkin hankalan ajatusketjun vasta kun se on jo pyörinyt päässä jonkin aikaa. Heti kun sen huomaa, se pitää vain 'kuulustella/väitellä kuoliaaksi' tai siirtää huomio muualle. Kerta kerralta tämä asian huomaaminen siirtyy lähemmäksi hankalan ajatuksen ajattelun alkuhetkeä ja ennen pitkää kyseinen ajatus laimenee eikä enää yritä tunkea esiin. Lisäbonus: Tämä 'tarkkailevan havainnoinnin' (=se että se tyyni neutraali osa meitä seuraa mitä päässämme oikein liikkuu) harjoittaminen jotain yhtä ajatustottumusta koskien säteilee myös olemiseen ylipäätään: Sitä tulee tietoisemmaksi siitä, mitä kaikkea soopaa aivorustinki yrittää meille syöttää ja ajatusmaailma muuttu kokonaisuudessaan myönteisemmäksi.

Nämä hankalat ajatustottumukset ovat ulkoa opittuja. Viihdepuppa syöttää meille jatkuvasti ulkoaohjautuvaa läheisriippuvuutta tavoiteltavana ja romanttisenakin ihanteena: 'Ah jos sua en voi saada, räydyn pois... ah, jos sua en voi saada en voi koskaan olla onnellinen.' Nämä voivat olla pahimmillaan tappavan vaarallisia ajatuksia, terve sisältä ohjautuva ihminen ei ajattele noin. Tämäntyyppisillä ajatuksilla voi aiheuttaa itselleen ahdistusta, paniikkihäiriön tai syvänkin masennuksen. Meille syötetään tällaisia vahingollisia ajatustottumuksia lapsesta asti, eritoten niitä omaksutaan perheestä ja lähipiiristä, mutta myös mediasta ja viihteestä.

Emme ole vastuussa siitä, että meihin on tehty näitä virheohjelmointeja, mutta olemme silti vastuussa niistä eroon pääsystä. Kukaan muu kuin me itse ei voi tehdä sitä työskentelyä. Elämä ei ole reilu tässä suhteessa, mutta reiluuden vaatiminen elämältä onkin yksi tällainen vahingollinen ajatustottumus.  Wink

Hälyttimien pitäisi aina soida, kun itseä koskevassa ajatuksessa/puheessa/tekstissä on näitä sanoja:
Aina, ikinä, koskaan, kukaan, kaikki jne.

Esimerkki: 'Kukaan ei pidä minusta.' Se vastaväite tähän on:
'Miten niin 'kukaan?' Oletko käynyt kysymässä jokaikiseltä maailman seitsemästä miljardista ihmisestä? Oletko itse asiassa kysynyt edes kaikilta tutuiltasi? Oletko varma, ettet ole tulkinnut toisten käytöstä ja sanoja aivan pieleen? Ehkä henkilöllä X oli vain huono päivä, miten voit tietää että hänen käytöksensä johtui sinusta? Jos olet telepaatti, mikset ole jo kuitannut sitä miljoonaa dollaria, jonka James Randi on luvannut ensimmäiselle, joka tuottaa todistettavan yliluonnollisen  ilmiön?'  jne.

Tällaisella vastaanväittämisellä ja kuulustelulla, sekä vaihtoehtojen antamisella voi taltuttaa mitä vain ajatuksia. Mutta se vaatii tahtoa! Työ on tehtävä itse ja se voi ensin olla hidasta.

Summma summarum: Uskomme omia ajatuksiamme helposti silloinkin, kun ne ovat niin järjettömiä, että jonkun muun esittämänä emme piittaisi niistä pätkääkään tai nauraisimme niille räkäisesti. Mutta aivomme nyt on kivikautisesti viritetty pohtimaan myös negatiivisia asioita taukoamatta, sillä tulevan pelkääminen ja kauhistelu on lisännyt joskus hengissäsäilymismahdollisuuksia. Se ahdistunut ja pelokas on tuottanut jälkeläisiä paremmin kuin se leppoisa ja rento... Onneksi kuitenkin toisenlaiset ajatustottumukset ovat opeteltavissa kohtuullisella vaivannäöllä.
tallennettu

DISCLAIMER: Teksteissäni ei ole tulkinnanvaraa vaan kirjoitan juuri tismalleen niinkuin tarkoitan. Rivien välien lukeminen  ja oma tulkinta on aina lukijan vastuulla ja tähän mennessä ollut 100% virheellistä. Merkurius jousimiehessä: Kuulostan saarnaajalta vaikka asia olisi täysin triviaali.
Hiisitär
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5323



Profiili
« Vastaus #68 : 08.12.2011 12:30:35 »

Mutta aloin miettimään, että muissakin ihmissuhteissa voi tulla pakkomielteistä ajattelua kuin rakastumisissa ja ihastumisissa. Silloinkin oma tunne värittää miten jonkun henkilön käytöstä tulkitsee. Ihan kuin rakastunut tulkitsee kaikki vastapuolen katseet vastarakkautena niin ihan samalla tavalla mikä tahansa muu tunne voi heijastua toisesta. Miten tällaisista pääsee eroon? Minä ainakaan en ole niin mestari ajatusteni tai tunteideni kanssa, että tietäisin...

Tärkein asia mitä pitää tietää on tämä:
Aiheutamme itse kaikki tunteemme omilla ajatuksillamme. Jokaikistä tunnetta edeltää ajatus, mutta sitä ei välttämättä huomaa, koska se voi olla hyvin nopea välähdys ja lisäksi se voi olla lauseen/sanojen lisäksi myös kuvallinen ajatus tai assosiaatio johonkin aiempaan tapahtumaan. Ainoa poikkeus tästä on aivojemme peilisolujen aiheuttama ns. tunnetartunta, jolloin kun on kasvokkain (tätä ei siis voi saada muutoin) ihmisen kanssa joka on voimakkaassa, kiihkeässä ja selvästi ulospäin näkyvässä tunnetilassa alkaa kokea tämän ulkoista käytöstä vastaavaa tunnetilaa itse. Kaikki eivät saa tunnetartuntaakaan, eli aika hyvin voi luottaa siihen, että ne omat tunteet aiheutuivat omista ajatuksista.

Meidän kuuluu olla ajatustemme isäntiä eikä renkejä. Isänniksi päässeet vahingolliset ajatustottumukset aiheuttavat aivan kaiken ahdistuksen ja paniikkihäiriöt, sekä myös suurimman osan masennuksesta. Olen tänne jonnekin ahdistusketjuun linkannut netistä esimerkin kymmenestä kognitiivisesta häiriöstä, jotka ovat yleisimmät negatiivisten tunteiden aiheuttajat.

Ajatustensa isännäksi pääsee sitkeällä harjoittelulla. Ensin pitää löytää ne ajatukset, jotka ovat ongelmallisia. Sitten aina kun huomaa sellaisen ajatuksen, siirtää päättäväisesti huomionsa ja ajatuksensa ihan muualle. Lisäksi näiden omien ajatustensa kanssa voi ruveta juttelemaan, ikään kuin leikkimään niille 'paholaisen asianajajaa' malliin 'Oletkos ihan varma? Entäs jos tämä on jotakin muuta? Voitko todistaa tuon?'

Ensin homma menee niin, että huomaa jonkin hankalan ajatusketjun vasta kun se on jo pyörinyt päässä jonkin aikaa. Heti kun sen huomaa, se pitää vain 'kuulustella/väitellä kuoliaaksi' tai siirtää huomio muualle. Kerta kerralta tämä asian huomaaminen siirtyy lähemmäksi hankalan ajatuksen ajattelun alkuhetkeä ja ennen pitkää kyseinen ajatus laimenee eikä enää yritä tunkea esiin. Lisäbonus: Tämä 'tarkkailevan havainnoinnin' (=se että se tyyni neutraali osa meitä seuraa mitä päässämme oikein liikkuu) harjoittaminen jotain yhtä ajatustottumusta koskien säteilee myös olemiseen ylipäätään: Sitä tulee tietoisemmaksi siitä, mitä kaikkea soopaa aivorustinki yrittää meille syöttää ja ajatusmaailma muuttu kokonaisuudessaan myönteisemmäksi.

Nämä hankalat ajatustottumukset ovat ulkoa opittuja. Viihdepuppa syöttää meille jatkuvasti ulkoaohjautuvaa läheisriippuvuutta tavoiteltavana ja romanttisenakin ihanteena: 'Ah jos sua en voi saada, räydyn pois... ah, jos sua en voi saada en voi koskaan olla onnellinen.' Nämä voivat olla pahimmillaan tappavan vaarallisia ajatuksia, terve sisältä ohjautuva ihminen ei ajattele noin. Tämäntyyppisillä ajatuksilla voi aiheuttaa itselleen ahdistusta, paniikkihäiriön tai syvänkin masennuksen. Meille syötetään tällaisia vahingollisia ajatustottumuksia lapsesta asti, eritoten niitä omaksutaan perheestä ja lähipiiristä, mutta myös mediasta ja viihteestä.

Emme ole vastuussa siitä, että meihin on tehty näitä virheohjelmointeja, mutta olemme silti vastuussa niistä eroon pääsystä. Kukaan muu kuin me itse ei voi tehdä sitä työskentelyä. Elämä ei ole reilu tässä suhteessa, mutta reiluuden vaatiminen elämältä onkin yksi tällainen vahingollinen ajatustottumus.  Wink

Hälyttimien pitäisi aina soida, kun itseä koskevassa ajatuksessa/puheessa/tekstissä on näitä sanoja:
Aina, ikinä, koskaan, kukaan, kaikki jne.

Esimerkki: 'Kukaan ei pidä minusta.' Se vastaväite tähän on:
'Miten niin 'kukaan?' Oletko käynyt kysymässä jokaikiseltä maailman seitsemästä miljardista ihmisestä? Oletko itse asiassa kysynyt edes kaikilta tutuiltasi? Oletko varma, ettet ole tulkinnut toisten käytöstä ja sanoja aivan pieleen? Ehkä henkilöllä X oli vain huono päivä, miten voit tietää että hänen käytöksensä johtui sinusta? Jos olet telepaatti, mikset ole jo kuitannut sitä miljoonaa dollaria, jonka James Randi on luvannut ensimmäiselle, joka tuottaa todistettavan yliluonnollisen  ilmiön?'  jne.

Tällaisella vastaanväittämisellä ja kuulustelulla, sekä vaihtoehtojen antamisella voi taltuttaa mitä vain ajatuksia. Mutta se vaatii tahtoa! Työ on tehtävä itse ja se voi ensin olla hidasta.

Summma summarum: Uskomme omia ajatuksiamme helposti silloinkin, kun ne ovat niin järjettömiä, että jonkun muun esittämänä emme piittaisi niistä pätkääkään tai nauraisimme niille räkäisesti. Mutta aivomme nyt on kivikautisesti viritetty pohtimaan myös negatiivisia asioita taukoamatta, sillä tulevan pelkääminen ja kauhistelu on lisännyt joskus hengissäsäilymismahdollisuuksia. Se ahdistunut ja pelokas on tuottanut jälkeläisiä paremmin kuin se leppoisa ja rento... Onneksi kuitenkin toisenlaiset ajatustottumukset ovat opeteltavissa kohtuullisella vaivannäöllä.

Itse asiassa juuri mietin pari iltaa sitten tähän asiaan liittyvää juttuja ja tämä teksti selvensi sen mitä ajattelinkin. Kiitän! Keskustelu oli erittäin hyvä vinkki, aion pitää sen tiukasti mielessäni. Yleensähän me osaamme keskustella negatiivisesti tyyliin "entäs jos entäs jos", mutta harvemmin pistämme sisäisen dialogimme tenttaukseen.
tallennettu
Indium
Vieras
« Vastaus #69 : 10.12.2011 02:42:20 »

Ajattelemalla rakastuneita ajatuksia ihmisestä aiheutat itse itsellesi saman hormonimyrskyn, kuin mitä tulee oikeassa rakkaussuhteessa. Ja se hormonimyrsky vaikuttaa ajatteluusi ja se hormonimyrsky koukuttaa!

Jäin miettimään tätä. Tottahan se on, itse tulee paljon muisteltua kauniita hetkiä rakkaiden kanssa koska kun oikein kovasti niitä ajattelee, saattaa sydänkim muljahtaa ja kylmät/lämpimät väreet kulkea. Ja kyllä jos nuo tuntee, niin itsellä ainakin päässä pyörähtää "oijoi rakastan sinua vielä vähän enemmän..."
tallennettu
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5947



Profiili
« Vastaus #70 : 10.12.2011 09:42:09 »

Ajattelemalla rakastuneita ajatuksia ihmisestä aiheutat itse itsellesi saman hormonimyrskyn, kuin mitä tulee oikeassa rakkaussuhteessa. Ja se hormonimyrsky vaikuttaa ajatteluusi ja se hormonimyrsky koukuttaa!

Jäin miettimään tätä. Tottahan se on, itse tulee paljon muisteltua kauniita hetkiä rakkaiden kanssa koska kun oikein kovasti niitä ajattelee, saattaa sydänkim muljahtaa ja kylmät/lämpimät väreet kulkea. Ja kyllä jos nuo tuntee, niin itsellä ainakin päässä pyörähtää "oijoi rakastan sinua vielä vähän enemmän..."

Minä ainakin pystyn muistelemaan niitä hyviä ja ihania hetkiä ihmisten kanssa ihan vain sellaisina, ilman mitään tunnemyrskyjä Smiley
Muistan avioeron jälkeen, noin vuosi erosta, kun ensimmäisen kerran ajattelin jotain hauskaa juttua exän kanssa ja saatoin nauraa sille ja ajatella että olipas meillä silloin kivaa Smiley Silloin tiesin olevani voiton puolella.
tallennettu
Yep
Vieras
« Vastaus #71 : 10.12.2011 17:37:21 »

Mielestäni koko jtutun idea on siinä, että ihmistä ja hyviä hetkiä voi ja pitääkin muistella. Kunhan emme kiinnity vaatimaan uusintoja.  Kaikki hyvät hetket ovat arvokkaita ja saamme varmasti uusia. Meidän ei pidä roikkua tietyissä ihmisissä tai tapahtumissa, jotta voimme olla onnellisia. Silloin niistä kehittyy haitallisia energiakytköksiä. Sama pätee myös toisinpäin. Ihminen joka odottaa saavansa meiltä rakkautta, hyviä kokemuksia tai pelkästään energiaa, luo meihin haitallisen energiakytköksen.



tallennettu
Vedenhelmi
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 167



Profiili
« Vastaus #72 : 13.12.2011 00:28:30 »

...On kaksi vaihtoehtoa; joko olen täysin hullu ja sairas ja pakkomielteinen, tai sitten aistin voimakkaasti "totuuden", että välillämme on ja tulee aina olemaan jotakin hyvin, hyvin erityistä ja suurta... Olen kantanut osaa hänen sielustaan sydämessäni kaikki nämä vuodet ja niin tulee varmaan aina olemaan...

Tuota, tuollainen pakkomielle johonkin ihmiseen ei ole hullua eikä sairasta, se on itse asiassa surullisen yleistä. Vielä kerran: Ajattelemalla rakastuneita ajatuksia ihmisestä aiheutat itse itsellesi saman hormonimyrskyn, kuin mitä tulee oikeassa rakkaussuhteessa. Ja se hormonimyrsky vaikuttaa ajatteluusi ja se hormonimyrsky koukuttaa! Olet itse vastuussa ajattelustasi ja sinun tulisi olla ajatustesi isäntä, eikä renki.

LIhavoitu osuus yllä lainauksessa:
Teet tuollakin tekstillä itse luomistyötä joka varmistaa, että et pääse tästä ihmisestä irti! Sanat ovat magiaa ja toistelemalla että 'tulee aina olemaan' estät itseäsi irrottautumasta hänestä.

Entäs jos onkin niin, että sielunsuunnitelmaasi kuuluu tässä inkarnaatiossa pakkomielteinen kiintymys ihmiseen jonka kanssa ei tule olemaan enää suhdetta ja myös se, miten opit irrottautumaan tästä pakkomielteestä?

Se on ihan yhtä vähän tai paljon todennäköistä, kuin se että teidän välillenne on sovittu suhde. Tuntemasi voimakkaat tuntemukset voivat olla ihan yhtä hyvin merkki tällaisesta kokemuksesta pakkomielteestä ja siitä eroonpääsystä, kuin siitä että teidän välillänne todella kuuluisi vielä olla suhde. Hän saattaa olla tässä sielunkokemuksessasi ns. 'sivuosanäyttelijä,' pakkomielteen kohde, eikä ollenkaan toinen päänäyttelijöistä sinun ohellasi.



Kiitos jälleen kerran viisaista sanoistasi  smitten
...kunpa sitä vain tietäisi, että mikä tosiaan on tarkoitus tällä kaikella...että miten toimia/tehdä valintoja "oikein", sen oman sielunsuunnitelman mukaan...
tallennettu
Eklektikko
Astroholisti
*****
Viestejä: 3687


Profiili WWW
« Vastaus #73 : 13.12.2011 10:54:38 »

Pyri elämään hetkessä, tässä päivässä. Älä haikaile menneitä, äläkä suunnittele liikaa tulevia, vaan ole läsnä nykyhetkessä.

Sinun ei tarvitse tietää sielunsuunnitelmaasi, eikä se ole mikään yksi suunnitelma joka on lukkoonlyöty, vaan kasa erilaisia potentiaaleja josta vain osa voikin toteutua yhden inkarnaation aikana. Kuuntele sydäntäsi, hiljenny ja pohdi miltä esimerkiksi kehossa tuntuu kun teet päätöksiä. Pyri omaan henkiseen tasapainoon ja vanhojen painolastien käsittelyyn ja saamiseen pois systeemistä. Oma sisäinen tasapaino on se lähtökohta kaikelle muulle.

Voit rentoutua ja keskittyä vain elämään tätä elämää. Sielu ei tunne oikeaa ja väärää ollenkaan, sille elämä on vain kokemuksia, jotka kaikki ovat hyödyllisiä sen kehityksen kannalta.
tallennettu

DISCLAIMER: Teksteissäni ei ole tulkinnanvaraa vaan kirjoitan juuri tismalleen niinkuin tarkoitan. Rivien välien lukeminen  ja oma tulkinta on aina lukijan vastuulla ja tähän mennessä ollut 100% virheellistä. Merkurius jousimiehessä: Kuulostan saarnaajalta vaikka asia olisi täysin triviaali.
Hiisitär
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5323



Profiili
« Vastaus #74 : 09.03.2012 13:21:36 »

Pistin aiheen pysyväksi osioksi, koska omasta kokemuksestani voin sanoa ihmisten kamppailevan ihan liiankin kanssa erilaisten energiakytkösten kanssa. Olkoon tästä apua heille, jotka vapauttaan etsivät!
tallennettu
Sivuja: 1 ... 3 4 [5] 6 7 ... 11
  Tulostusversio  
 
Siirry: