seuraava »

[kaala]

Tein tämä mielikuvaharjoitteen noin viikko sitten parina iltana.  Vasemman lapaluun kohdalta lähti jumalattoman paksu musta kaapeli ja ympärillään monia ohuempia vaijereita. Yllätyin tosiaan, en ollut valmistautunut siihen näkyyn. En pystynyt näkemään mihin ne johtivat ja miekalla sain pari kertaa kaksin käsin humauttaa, että sain sen isoimman poikki.  Ai, että nukuin hyvin niinä yöinä.   

Nyt olen alkanut saamaan yhteydenottoja ihmisiltä, joiden en olisi ikinä(!) uskonut olevan minulle mitään asiaa niiltä tiimoilta joiden perusteella ovat soitelleet.  Olen siis tekemisissä jokaisen kanssa jossain määrin, esim. lapsen kaverin vanhempi tai työkaveri.  Enkä osannut ajatella, että heillä voisi olla minuunpäin minkäänlaista ajatustakaan, saati luvattomia energiakytköksiä.  Toisaalta jokaisen näiden ihmisen kanssa tavatessa olen aistinut jonkinlaista varauksellista energiaa, vaikea kuvailla.

  Oletan jotenkin näiden olevan niitä ohuempia vaijereita.  Nyt jännittää onko tulossa vielä joku isompi jytky liittyen siihen paksuun kaapeliin.  Vai voiko kaikki olla vain hassua sattumaa? Jotenkin en usko.

[Suzannah]

Olipa mielenkiintoinen oivallus! Olen kyllä aiemmin kuullut energiavampyyreista, mutta tuollaista en ollut tullut ajatelleeksikaan.
Mitä luulette, voiko tällainen luvaton kytkös olla tämänhetkisen kumppanin kanssa? Itselläni on tilanne, että näen poikaystävääni yleensä vain viikonloppuisin, mutta jo sunnuntaina olen ihan uuvuksissa. Monesti viikollakin alkaa väsyttää jo valmiiksi, kun miettii viikonloppua hänen kanssaan. Hänellä on toki stressaava elämäntilanne ja hän on usein hyvin väsynyt, eli en ihmettele vaikka hän tulisikin vahingossa imeneeksi energiaani. Muuten suhteemme toimii aika hyvin. Välitämme aidosti toisistamme ja pystymme puhumaan asioista jne. Itse en kuitenkaan ole varma, haluanko viettää loppuelämääni hänen kanssaan, kun hän taas tuntuu olevan jollain tavoin riippuvainen läheisyydestäni, vaikka pärjää toki hyvin itsekseenkin. Voisiko negatiivinen kytkös syntyä tällaisesta tilanteesta ja miten sen katkaiseminen mahdollisesti vaikuttaisi suhteeseemme?

[neverknow]

Heippa

Voihan se osaltaan johtua..ja kun poistat näitä negatiivisia rasite energioita, niin ei tarvitse pelätä että poistaisit jotain kaunista väliltänne Minun ymmärtääkseni nämä selkäpuolella olevat "riipukset" ovat rasittavia ja kuluttavia ainoastaan. Tietenkin oma visulisointi kertoo parhaiten mitä itsellesi teet  Toinen minkä olen itse uomannut on että joillain ihmisillä on vain jollain tapaa negatiiviset energiat ja itse aistin sen nopeasti...toisaalta ehkä energiat eivät vain sovi omieni kanssa?  :

Itsellänikin on kaunis tärkein kaikista suhde erääseen..en osaa luopua tästä vaikka yritän ja se kuluttaa..Muihin vanhoihin rasitteisiin tämä harjoitus tehosi todella hyvin, mutta tämä yksi on ja pysyy ja luulen että pidän siitä alitajuisesti kiinni, vaikka hoenkin itselleni muuta 

[Hella]

Kyllä, anteeksianto molemmille ja irtipäästäminen.

Ne tuntuvatkin kulkevan käsi kädessä.

Itse luulin pitkään, että anteeksi antaminen tarkoitti sitä, että hyväksyy vääryyden. Pikemminkin se on sitä, että hyväksyn sen, että itselleni tapahtui, mitä tapahtui, että hyväksyn itseni vähän naarmuuntuneena ja arpisena. Vieläkin koen nämä jotenkin vaikeaksi erottaa.

[feli]

Voi että oli hienoa löytää tänne.

Eilen katkoin näitä energiakytköksiä ja voi luoja, että niitä oli paljon ja oikein paksuja.
Vielä niitä jäi, mutta ei auta kun jatkaa katkomista.

Oloni ei oo koskaan aiemmin ollut näin kevyt.

[t.touhula]

Niin, siis silloin kun annat kaverin tulla elämääsi siten et hän sitä häitsee vaikka ajatustasolla
niin silloinhan hänellä on yliote sinusta ja se on siis se asia mitä tulisi käsitellä.

:)Minna

Anteeks kun puutun asiaan. Koen, ettei kyse ole yliotteesta vaan kontrollointitarpeesta. Siihen voi joko suostua tai sen voi estää.
Vuosikymmeniä sitten tällainen vänkerö onnistui haittaamaan elämääni pari viikkoa. Kun tuli käymään, otin asian puheeksi. Sanoin suoraan, että kontrolloivien ajatustensa sivujuonteena NÄEN hänen tilanteensa silloin, kun hän tunkeutuu energiakenttääni. Jatkoin: Tarttis sun varmaankin laittaa ensin oma elämäsi kuntoon, ennenkuin alat toisia kontrolloida.
Siihen loppuivat tunkeutumiset. Kaveri ei kenkiään kunnolla ehtinyt laittaa jalkaansa, eikä edes kysellyt mitä näin. Kuitenkin hän oivalsi, ettei minuun pure sellainen vänkeröinti. Ovi läimäityi aika voimalla kiinni ja on myös pysynyt.

[Avicii]

Katkaisin eilen välini sukulaisiini lopullisesti ja nyt isäni itkee mun perää kun hänellä ei ole ketään muuta kun minut. Tää tekee tietenkin minut surulliseksi mutta jollain tasolla koen että hän vaikuttaa vielä energioihini. Onko kellään kokemusta miten katkaista napanuora vanhempiinsa? Olen ihan puhki   Mulla ei saatana riitä voimavaroja enää kannatella ihmisiä mun ympärillä  
Musta tuntuu että isäni on läheisriippuvainen ja itse olen suuren työn ja tuskan kautta itse pitkälle jo vapautunut tästä ja en kertakaikkiaan jaksa enää olla sukuni terapeutti.

[Indium]

No joo, Avicii... jotain vastaavan tyyppistä kuviota on täälläkin havaittavissa.

Itelläni suurin oppimisen paikka on ollut siinä, että mistä löytyy tila, jossa en tunne syyllisyyttä. En siitä, kun toinen osapuoli siellä itkee ettei hänellä ole ketään, ja toisaalta siitäkään, mitä teen itselleni - teenkö liikaa itseäni rajoittavia valintoja siltä pohjalta, että koen olevani vastuussa, minun pitäisi olla tavoitettavissa, jne. Täysin kylmä en pysty olemaan, mutta onhan minun elettävä oma elämäni enkä voi antaa toisten viedä minulta voimia tehdä sitä. Varsinkaan ihmisten, joiden ihan oikeasti pitäisi kannustaa eteenpäin eikä kiskoa jarrukahvasta.

Hämmästyttävää, kuinka itseä yhden sukupolven verran vanhempi ihminen voi olla jäänyt niin keskeneräiseksi, kun on kyse itsenäiseksi aikuiseksi kasvamisesta. Mutta me, heidän lapsensa, emme ole heidän onnellisuudestaan ihan oikeasti vastuussa.

[Avicii]

Kiitos ind1. Juuri tästä kiikastaa. Olenko todellakin vastuussa vanhemmistani näin 40? Olen joutunut liian nuorena ottamaan vastuuta kun äitini yritti itsemurhaa kun olin 10 ja koko ikäni olen ollut väkivaltaisten, alkoholismin ja mielenterveyshäiriöisten ihmisten kanssa. Tajusin että en kykene ikinä rakentamaan omaa elämää kun omat vanhemmat odottaa minulta jotain sellaista mitä en tuu ikinä olemaan. Pitää pohtia vielä.

[Lilli]

Minun piti katkaista henkinen napanuora äitiini vuosia sitten. Kyllä hänkin on odottanut minusta jotain sellaista, mitä en tule koskaan olemaan, mutta minullakin on ollut omat odotukseni. Napanuora katkesi sillä, kun tajusin, että omat odotukseni eivät tule koskaan toteutumaan, vaikka kuinka yrittäisin olla äitini mielen mukainen. Odotin lähinnä hyväksyntää ja ehkä vähän rakkauttakin omana itsenäni, joka oli siis liikaa vaadittu. Katsoin parhaaksi vain elää itseni näköistä elämää, koska se tuo paljon enemmän tyydytystä kuin äidin hyväksynnän toiveessa eläminen.

[Avicii]

Kiitos Lilli. Joo, yritän tässä katkaista sukupolvien onnettomuuksia ja epäterveellisiä siteitä. Hemmetin kovaa touhua mutta on aika jokaisen meistä eheytyä ja lopettaa nää jutut. Työni on vasta aluillaan mutta olen päättäväisesti ajatellut jatkaa matkaa. Tää saa loppua nyt minuun.
(Ja juuri tää oma itsekkyys, älä jätä mua mulla ei ole ketään muuta jne. Ei puhettakaan siitä kuinka minä jaksan ja mitä minulle kuuluu *huokaus*)

[Kuuhilda]

Haa, ongelma, jota minulla EI ole.
Ei vastuuta vanhemmistani.. Ei heitä ole koskaan ollut, joten ei ole vastuutakaan. Ja olen sitäpaitsi äitini ihannoima (epärealistisesti) unelmatytär ja sellainen nainen, joka hän olisi halunnut olla.
Teinpä sitten mitä tahansa, niin se on äitini mielestä ylpeyden aihe 
Toki siihen että vanhempia ei ole kosaan ollut elämässäni, liittyy varmasti paljonkin ongelmia joita kannan mukanani, mutta tätä hyväksynnäntarvetta ja vastuun/velvollisuuden tuntoa siihen suuntaan ei ole.

[Avicii]

Olen tässä nyt miettinyt ensisijaisesti mun omaa terveyttäni ja hyvinvointia. Ensimmäistä kertaa uskalsin umata isääni. Ja nyt pitää pysyä lujana, mulla on paljon tekemistä omassa elämässäni. En usko että tää on nyt niin lopullista mutta nyt mun tarvii keskittyä omaan ehetymiseen jotta taas jaksan. Meidän jokaisen on nyt kohdattava oma onnettomuutta ja kipukohtia, muuten tästä ei tuu mitään.
Mutta kun tajusin että olen liikaa ottanut vastuuta muiden hyvinvoinnista ja liian varhain niin tää tuntuu hieman petokselta jostain kumman syystä mutta tajusin että minut on kasvatettu siihen kiltin tytön rooliin, joka aina auttaa ja aina on valmis uhrautumaan muiden itsekkäiden syitten edessä. Kaikenlaista. Mutta olen pyytänyt opastani viemään isälleni tukevaa energiaa ja hänellä on oma kumppani joka varmasti auttaa ja tukee. Hän pärjää kyllä.

[Anno]

Oletko Avicii nähnyt tämän kirjoituksen?
http://www.luxonia.com/viestit/10-jennifer-hoffman/3931-1692013-paeaestae-irti-sielusopimuksistasi-nyt

Jossain määrin voisin antaa tälle vihreetä valoa, jossain määrin voisin kritisoida( ), mutta mieti itse tuntuuko kolahtavan. 

[Avicii]

Oletko Avicii nähnyt tämän kirjoituksen?
http://www.luxonia.com/viestit/10-jennifer-hoffman/3931-1692013-paeaestae-irti-sielusopimuksistasi-nyt

Jossain määrin voisin antaa tälle vihreetä valoa, jossain määrin voisin kritisoida( ), mutta mieti itse tuntuuko kolahtavan.  

Voi kiitos Anno  

Tiedättekö mitä tapahtui kun sanoin itseni irti meidän suvun tuskista, sairauksista ja murheista. Lämmin energia alkoi levitä hartioista rintakehään ja nikamia lähti aukenemaan monessa kohtaa. Jippiee!!!