Hjälp. Tässä kuukauden sisällä irtosi energiakytkös -tai mikä lie avautui- spontaanisti. Siitäpä seurasi ilahduttavan suurta vapautumisen tunnetta ja helpottuneisuutta. Nyt otti tekstiviestillä yhteyttä ihminen vuosien vuosien takaa kyselläkseen kuulumisia. Kokolailla neutraali ihminen ollut elämässäni sen jälkeen, eikä mitään tunnetta suuntaan tai toiseen häntä kohtaan. Vuosia tämän henkilön jo jäätyä taakse, tutustuin ihmiseen, joka tunsi tämän. Yhteinen tuttu siis. Tämäkin henkilö on jo jäänyt taakse, mutta hänen kanssa yhteys katkesi jokseenkin ikävästi. Oli henkinen ihminen, ja käytti rumalla tavalla henkistä ylivaltaa. Ensimmäinen reaktio oli tekstarin saatuani, että tämä on heidän yhdessä lähettämä. Jaa-a.
Nyt mietin, että pitääkö hänelle vastata vai onko ok vain jättää vastaamatta? Jotenkin tuntuu, että en laittaisi edes ’kohteliaisuus’-vastausta tyyliin kiitti hyvää. Jotta ei synny mitään turhia energiakytköksiä. Hassua muutenkin yhtäkkiä tekstarilla kysellä kuulumisia, halooota vaan. Aika paljon mahtuu vuosien ja vuosien varrelle, nytkö mä yhtäkkiä niistä alkaisin hänelle avautumaan tekstarilla.
Ehkä tää tulee ihan buenosti eteen kun olen tässä työskennellyt juurikin oman tilan haltuun ottamisesta. Ja ettei tartte aina olla käytettävissä muille. Ja kieltäytymisen pelosta. Juuh. Että jos mä vaan jätän ignooraamatta koko viestin, koska sehän on mulle merkityksetön (tai sitten ei, koska asia pohdituttaa). Ja se ei ole mun asia miettiä, mitä lähettäjä siitä ajattelee kun ei saa vastausta. Huoh tätä pään pälpätystä
.
No jaa, nyt kun kirjotin tän kaiken niin tiedän mitä teen
. Siis en vastaa. Laitan tän tänne foorumille eniveis, ku yritin etsiä vastausta miten olette reagoineet yhtäkkiä yhteyttä ottaneisiin ihmisiin näissä tilanteissa. Luin koko ketjun, en oikein saanut vastausta.
Tämä on kyllä hyvä toimintatapa; jo heti kättelyssä luu kurkkuun ennen kuin mitään inhuja energiakytköksiä ehtii syntymäänkään:
[/quote]
Tarttis sun varmaankin laittaa ensin oma elämäsi kuntoon, ennenkuin alat toisia kontrolloida.
Siihen loppuivat tunkeutumiset. Kaveri ei kenkiään kunnolla ehtinyt laittaa jalkaansa, eikä edes kysellyt mitä näin. Kuitenkin hän oivalsi, ettei minuun pure sellainen vänkeröinti. Ovi läimäityi aika voimalla kiinni ja on myös pysynyt.
[/quote]
Mainio oivallus oli myös Kuuhildalla muistaakseni, kun oli tiennyt olevansa voiton puolella muistellessaan hauskoja tapauksia exän kanssa ja huomatessa, että olipas heillä silloin kivaa. Ihana vinkki!