Minä olen tässä mietiskellyt ja pähkäillyt semmoista asiaa kuin itsensä ja sitten toisten kunnioitus
Lähti siitä kun mietin mitä lapseni päässä oikein mahtaakaan liikkua. Mutta mitään osa-aluetta kun ei voi miettiä ilman että ottaa kaikki muutkin tahot huomioon, niin päädyin melko laajan asian äärelle.
Joten jos tämä herättäisi jonkinmoista keskustelua ja saisin tähän ajatuksia ja näkökantoja; tai jotain, niin se olisi
Olen tehnyt havainnon, että lapseni on ns.hankala, ja hyvin herkästi kahnauksissa toisten lasten ja joidenkin aikuisten kanssa.
Toisten lasten kanssa se on ihan ok, sellaistahan se on kun yhdessä opetellaan elämisen alkeita...mutta entä ne aikuiset?
Lapsi on hyvin kiltti, avulias ja kuuliainen, silloin kun aikuinen on osoittanut hänelle olevansa tämän kunnioituksen ja luottamuksen arvoinen..ja sitä ei saada muulla kuin oikeudenmukaisuudella ja päättäväisyydellä. Ja hän vielä päivittää tätä tilannetta hyvin usein, voitte uskoa. Jatkuvasti koitellaan, että antaakohan se mamma nyt astua varpailleen, kun eilen ei antanut? Ja tämä varmaankin siksi, että hän tarvitsee turvallisuutta, jota ei tietenkään ole, jollei ole ketään turvallista aikuista.
Mutta sitten, sellaiset aikuiset, jotka ovat lastani kohtaan jollain tapaa epäreiluja, liian pehmeitä tai siinä mielessä heikkoja, etteivät
todella arvosta itseään, antavat jyrätä itsensä eivätkä pidä kunnioitusta itsestään selvänä asiana, lapsi onkin kova, töykeä, täysin kuriton, pisteliäs, ilkeä; suorastaan häijy!
Lapselle on tietenkin kerrottava, ettei noin sovi käyttäytyä aikuisia ihmisiä kohtaan, mutta miten hän sen voisi sisäistää, koska ne ihmiset
itse eivät sitä tee? Eihän minun auktoriteettini riitä pitämään lasta hyvinkäyttäytyvänä tuonne maailman turuille ja toreille asti
Kunnioitatko sinä itseäsi? Millaista sinua pystyt kunnioittamaan ja millaista et?
MItä teet jos itsekunnioituksesi on kateissa?
Pystytkö kunnioittamaan automaattisesti kaikkia toisia olentoja?
Onko kunnioitus vain yksi iso asia, vai onko silläkin kenties monia eri tasoja, ja voit kunnioittaa toista ihmistä tuossa asiassa, muttet missään nimessä tässä?
Olen ajatellut.
Kuten huomaatte, se ei ole ihan mun juttu, eksyn aina tajunnanvirtaan, enkä pääse puusta pitkään