Sivuja: [1] 2
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Respectiä!  (Luettu 11300 kertaa)
0 jäsentä ja 2 vierasta katselee tätä aihetta.
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5947



Profiili
« : 24.10.2011 11:02:14 »

Minä olen tässä mietiskellyt ja pähkäillyt semmoista asiaa kuin itsensä ja sitten toisten kunnioitus Huh
Lähti siitä kun mietin mitä lapseni päässä oikein mahtaakaan liikkua. Mutta mitään osa-aluetta kun ei voi miettiä ilman että ottaa kaikki muutkin tahot huomioon, niin päädyin melko laajan asian äärelle. Shocked
Joten jos tämä herättäisi jonkinmoista keskustelua ja saisin tähän ajatuksia ja näkökantoja; tai jotain, niin se olisi   smitten

Olen tehnyt havainnon, että lapseni on ns.hankala, ja hyvin herkästi kahnauksissa toisten lasten ja joidenkin aikuisten kanssa.
Toisten lasten kanssa se on ihan ok, sellaistahan se on kun yhdessä opetellaan elämisen alkeita...mutta entä ne aikuiset?

Lapsi on hyvin kiltti, avulias ja kuuliainen, silloin kun aikuinen on osoittanut hänelle olevansa tämän kunnioituksen ja luottamuksen arvoinen..ja sitä ei saada muulla kuin oikeudenmukaisuudella ja päättäväisyydellä. Ja hän vielä päivittää tätä tilannetta hyvin usein, voitte uskoa. Jatkuvasti koitellaan, että antaakohan se mamma nyt astua varpailleen, kun eilen ei antanut? Ja tämä varmaankin siksi, että hän tarvitsee turvallisuutta, jota ei tietenkään ole, jollei ole ketään turvallista aikuista.
Mutta sitten, sellaiset aikuiset, jotka ovat lastani kohtaan jollain tapaa epäreiluja, liian pehmeitä tai siinä mielessä heikkoja, etteivät todella arvosta itseään, antavat jyrätä itsensä eivätkä pidä kunnioitusta itsestään selvänä asiana, lapsi onkin kova, töykeä, täysin kuriton, pisteliäs, ilkeä; suorastaan häijy!
Lapselle on tietenkin kerrottava, ettei noin sovi käyttäytyä aikuisia ihmisiä kohtaan, mutta miten hän sen voisi sisäistää, koska ne ihmiset itse eivät sitä tee? Eihän minun auktoriteettini riitä pitämään lasta hyvinkäyttäytyvänä tuonne maailman turuille ja toreille asti Huh

Kunnioitatko sinä itseäsi? Millaista sinua pystyt kunnioittamaan ja millaista et?
MItä teet jos itsekunnioituksesi on kateissa?
Pystytkö kunnioittamaan automaattisesti kaikkia toisia olentoja?
Onko kunnioitus vain yksi iso asia, vai onko silläkin kenties monia eri tasoja, ja voit kunnioittaa toista ihmistä tuossa asiassa, muttet missään nimessä tässä? Huh

Olen ajatellut. buck2
Kuten huomaatte, se ei ole ihan mun juttu, eksyn aina tajunnanvirtaan, enkä pääse puusta pitkään Cheesy



tallennettu
Päivi
Astroholisti
*****
Viestejä: 1481



Profiili
« Vastaus #1 : 24.10.2011 13:45:03 »

kunnioitan. itteeni ja muita.
tallennettu

Jos valitset sen, mitä haluat, saat sen. Jos et valitse, elät sen kanssa, mitä saat.
jukkap
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 21



Profiili WWW
« Vastaus #2 : 24.10.2011 13:58:18 »

Ensiksi on hyvä tosiaan miettiä mitä tuolla käsitteellä "kunnioitus" tarkoitetaan. Tai ehkä  asian moninaisuutta voidaan lähestyä myös tarkastelemalla mitä kunnioitus ei ainakaan ole.

Tällä tarkoitan sitä, että on turha yrittää keskittää huomioonsa siihen, miten toisia ihmisiä tai itseään pitäisi paremmin kunnioittaa. Koska, silloinhan luodaan illuusio; vältellään vain sen tosiasian kohtaamista mitä todellisuudessa ollaan.
Vasta kun huomio keskitetään tosiasiaan; että on liian periksiantava, liian komentava tai mitä nyt ikinä onkaan, eikö tuon havaitseminen itsessään ole jo sitä huomiokykyä, joka mahdollistaa muutoksen?

Eli yksinkertaistettuna, jos lapsi on kuritön ja töykeä; on turha torua ja yrittää saada lapsi muuttumaan kiltiksi, vaan vasta kun ymmärrän lasta, syyt siihen miksi tämä on kuriton ja töykeä, voidaan silloin syitä yhdessä käymällä läpi saada nämä ominaisuudet poistumaan, eikö  jäljelle jää silloin kiltteys?      

Kun puhutaan kunnioituksesta joka kohdistuu johonkin kohteeseen: henkilöön tai asiaan, on hyvä huomioda myöskin kuinka tuo kohde luo vastakohdan. Esim. kun monet sanovat kunnioittavansa maatansa ja olevansa valmis puolustamaan sitä vaikka väkivalloin.Tämä osoittaa "kunnoituksen" rajoittuvan vain omaan maahan ja kansakuntaan.
 
Tai kunnioitus, joka kohdistuu vain johonkin ns. korkearvoiseen henkilöön, luo tämä epäkunnioituksen varjon siloin tätä alempiin henkilöihin.    
 
Eli itse pitäisin tärkeänä tarkastella mitä ns. kunnioitus kokonaisuudessaan merkitsee, ei sitä keneen sen kohdistan ja keneen en.
Kunnioitus siis merkitsee minulle jotakin, joka tapahtuu luonnollisesti.
Ei ole aina helppoa huomata kuinka ajatus helposti vertailee sekä jaottelee ketä tulee kunnioittaa ja kuinka paljon, kokee alemmuuden tai ylemmyyden tunteita jne..

Mutta, tälläinen suora havainnointi  paljastaa kuinka ajatustoiminto synnyttää kyseisen käsitteen ja mitä kaikkea siihen liittyy.

  

    
tallennettu

"He sanoivat että minä olin hullu, ja minä sanoin että he olivat hulluja, ja piru vieköön, he äänestivät minut nurin!"

-R.D.Laing
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5947



Profiili
« Vastaus #3 : 24.10.2011 19:00:26 »

 Huh
Sanoisinko, että minulla on itselläni sellainen kunnioittava pohjavire kaikkeen, mutta se saattaa siitä joko syvetä tai hävitä kokonaan...ihmiset itse vaikuttavat minun suhtautumiseeni teoillaan. Eikös tässä nyt ole sama suhtautuminen kuin lapsellanikin on?
Miten minä sitten kohtelen niitä, joita en kunnioita?
Tjaa, taidanpa tulla heidän kanssaan hyvin toimeen, mutten anna mitään, enkä saa, ja välillä kanssakäymisessä vilisee verbaalisia piikkejä, kun en voi estää itseäni...melkein huomaamattani isken kipeisiin kohtiin. Tästä voisi myös vetää jonkinmoisen sillan pojan käytökseen....tai sitten olla vetämättä.

"Eli yksinkertaistettuna, jos lapsi on kuritön ja töykeä; on turha torua ja yrittää saada lapsi muuttumaan kiltiksi, vaan vasta kun ymmärrän lasta, syyt siihen miksi tämä on kuriton ja töykeä, voidaan silloin syitä yhdessä käymällä läpi saada nämä ominaisuudet poistumaan, eikö  jäljelle jää silloin kiltteys?"     
 Grin Tuo kuulostaan niin yksinkertaiselta ja järkevältä. Aivan ihanalta. Mutta voiko mikään oikeasti olla noin yksinkertaista?

Äh. Tässäkin on sillätavalla, että minun korkeampi puoleni kyllä kunnioittaa ja rakastaa aivan kaikkea ja kaikkia...mutta sitten maallinen minä itte tulee ja alkaa olla epäkunnioittava Tongue

Kunnioittamista on tosiaan montaa sorttia...pitäisikö ne kaikki saada mahtumaan samaan pakettiin vai ajatella jokaista erikseen?

Vaikkapa kunnioitan opettajan mielipiteitä, mutta en voi kuitenkaan kunnioittaa häntä opettajana, koska hän mielestäni toimii väärin?
Siis ihmisenä kunnioitan häntä kuitenkin, vaikka yhtä osasta en kunnioittaisikaan...

Ja lapsi...ei kai lapsikaan voi kunnioittaa ketään jota ei vain voi. Kun eihän sitä voi pakottaa...mutta käytökseensä voi vaikuttaa...ehkä pitääkin opettaa, että ei kaikkia tarvitse kunnioittaa, kun ei siihen pysty kuitenkaan, mutta käyttäytyä pitää, ei voi silti tehdä mitä sattuu... koska siitähän ei seuraa kun ongelmia.
tallennettu
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5947



Profiili
« Vastaus #4 : 25.10.2011 11:09:13 »

^Aivan. Paitsi että meillä on pakosti kaikki tulleet aina kaikkialle mukana, ja opetettu käyttäytymistä niissä tilanteissa mitä on vastaan tullut Huh

Minun nyt pohtimani tilanteet ovat sellaisia, joissa en siis itse ole paikalla. Kyllähän lapsi käyttäytyy mallikkaasti silloin kun minä olen maisemissa, mutta muuten on ongelmia riippuen siitä kenen kanssa kanssakäymisissä hän milloinkin on.
Tässä siis on kyseessä ekaluokkalainen, ei enää ihan pikkuinen, ja tämän ikäisen oletetaan jo jossain määrin harjoittelevan elämää kodin ulkopuolellakin.
Ilmeisesti hällä siis on ominaisuus kohdella ihmisiä siten, miten he hänen mielestään ansaitsevatkin tulla kohdelluksi...oikein kun miettii, niin ehkä siinä ei ole niin paljon vikaa kuin heti ensin tuntuu, mutta käytännössä siinä on aika paljonkin vikaa Angry
Opetettu on, mutta kun saisi vielä menemään jakeluunkin Huh Vai onko tässä odotettava että armeija takoo poikaan kunnioitusta buck2 Wink  Mikäli semmoinen silloin vielä on. Sitä ennen laps hankkii sellaisen maineen että pienellä paikalla seuraa välttämättä ongelmia, mm. ihmiset eivät ota seuraansa moista rääväsuuta, ja sekös vasta on mukavaa  Undecided

Mitenkähän lapsi on tuon minun oman esimerkkini sisäistänyt...vanhemmilta näitä juttuja kun tosiaan opitaan, ja se mitä tekee opettaa paljon enemmän kuin se, mitä sanoo.... Huh
Luulisin ainakin, että sen pitäisi näkyä, miten osaan kohdella asiallisesti niitäkin, joiden kanssa minulla on ristiriitoja Undecided
Ja varmasti on selvinnyt sekin, etten minä kaikkia kanssaihmisiä niin kovin kunnioita..mutta jotain ratkaisevaa on jäänyt kai pimentoon, ehkä siinä syy.
tallennettu
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5947



Profiili
« Vastaus #5 : 25.10.2011 17:08:20 »

Esittää yleensä jonkun väitteen, mitä tämä henkilö on tehnyt, tai millainen on ja mikä mielestään sitten ilmeisesti oikeuttaa tuohon epäkunnioittavaan käytökseen Undecided
Esim.
" Nokun se aina komentaa tuota miestään.." " Nokun se aina puollustaa tuota Tiinaansa ja se on epäreilua"
Ja sitten semmoiset vanhemmat joiden omat lapset eivät usko mitä sanotaan, ovat kahnauksissa pojan kanssa, kun käyttäytyy samalla lailla kuin heidänkin lapsensa heitä kohtaan. Puollustus on tietenkin että " No kun Mattikin teki" Undecided
tallennettu
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5947



Profiili
« Vastaus #6 : 25.10.2011 20:51:19 »

Eijjo helppoo ei.
Lasten kasvatus on kyllä kaikkein haasteellisin asia minkä oon tavannu. Näissä kun on aina niin pirun monta piippua.
Kunhan joskus huomais edes sen, että ainakin äiti yritti Tongue Heti kun vaan keksii, että mitä tässä pitäs yrittää Cheesy
tallennettu
Kalevanneito
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 356


Oman tien kulkija - Etsijä


Profiili
« Vastaus #7 : 16.11.2011 00:06:28 »

Huh
Sanoisinko, että minulla on itselläni sellainen kunnioittava pohjavire kaikkeen, mutta se saattaa siitä joko syvetä tai hävitä kokonaan...ihmiset itse vaikuttavat minun suhtautumiseeni teoillaan. Eikös tässä nyt ole sama suhtautuminen kuin lapsellanikin on?
Miten minä sitten kohtelen niitä, joita en kunnioita?
Tjaa, taidanpa tulla heidän kanssaan hyvin toimeen, mutten anna mitään, enkä saa, ja välillä kanssakäymisessä vilisee verbaalisia piikkejä, kun en voi estää itseäni...melkein huomaamattani isken kipeisiin kohtiin.

Aivan kuin minä!!!!  Cheesy Eikö tää liene jo toinen kerta kun huomaan Kuuildasta samoja piirteitä? Et kuuhilda satu olemaan pyrstökäs atraimenomistaja?


Ja lapsi...ei kai lapsikaan voi kunnioittaa ketään jota ei vain voi. Kun eihän sitä voi pakottaa...mutta käytökseensä voi vaikuttaa...ehkä pitääkin opettaa, että ei kaikkia tarvitse kunnioittaa, kun ei siihen pysty kuitenkaan, mutta käyttäytyä pitää, ei voi silti tehdä mitä sattuu... koska siitähän ei seuraa kun ongelmia.

Mulla ei ole lapsia mutta tästäkin olen samaa mieltä.
« Viimeksi muokattu: 16.11.2011 00:10:45 kirjoittanut Kalevanneito » tallennettu

Joka päivä maailma syntyy uudestaan sille, joka suhtautuu siihen oikealla tavalla.
James Russell Lowell
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5947



Profiili
« Vastaus #8 : 16.11.2011 08:53:58 »

Pyrstökäs atraimenomistaja? Poseidon? Eeeii...en usko olevani poseidon Cheesy  buck2
( En ihan tajunnut siis  Wink  Tongue )

Mutta joo, samanhenkisyyttä taitaa olla meissä  Cool
...harvinaista sinänsä, että joku olisi kanssani kovasti samanhenkinen, kun olen vähän kummallinen..mutta ehkä Kalevanneito olet myös? Cheesy

tallennettu
Lilli
Supermoderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 3522



Profiili WWW
« Vastaus #9 : 16.11.2011 09:57:10 »

Kunnioittamista ei voi tosiaan pakottaa, mutta käytöstapoja voi opettaa. Aina parempi, jos poika voi selkeästi nähdä hyvien tapojen edut, eikä vain pelätä koko ajan rangaistusta siitä, mitä tapahtuu, jos on "tuhma".

Omassa itsekunnoituksessa ei ole mitään vikaa, mutta aina välillä törmää niihin ihmisiin, jotka eivät piittaa p*skaakaan kenenkään mielipiteistä, henkilökohtaisista rajoista tai edes ihmisoikeuksista. Tällöinhän sen kunnioituksen joutuu ottamaan, joskus jopa poliisin voimin.
tallennettu

Aurinko Kaksonen, huone 12, Kuu Härkä, huone 11, AC Rapu, MC Vesimies

www.horoskooppi.com
Kalevanneito
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 356


Oman tien kulkija - Etsijä


Profiili
« Vastaus #10 : 18.11.2011 00:12:26 »

Pyrstökäs atraimenomistaja? Poseidon? Eeeii...en usko olevani poseidon Cheesy  buck2
( En ihan tajunnut siis  Wink  Tongue )

Mutta joo, samanhenkisyyttä taitaa olla meissä  Cool
...harvinaista sinänsä, että joku olisi kanssani kovasti samanhenkinen, kun olen vähän kummallinen..mutta ehkä Kalevanneito olet myös? Cheesy

Ööh... siis se joka kantaa vesiruukkua tuolla Zodiacissa...On mut Poseidonin ja Ahdin näköisenäkin kuvattu...Ja kahtena laineena alekkain... Juu, kyl mää maar olen kummallinen.
tallennettu

Joka päivä maailma syntyy uudestaan sille, joka suhtautuu siihen oikealla tavalla.
James Russell Lowell
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5947



Profiili
« Vastaus #11 : 18.11.2011 07:01:12 »

Ootkos vesimies kalevanneito siis?
Cheesy


tallennettu
Kalevanneito
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 356


Oman tien kulkija - Etsijä


Profiili
« Vastaus #12 : 19.11.2011 23:17:06 »

Ootkos vesimies kalevanneito siis?
Cheesy

Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!!!
tallennettu

Joka päivä maailma syntyy uudestaan sille, joka suhtautuu siihen oikealla tavalla.
James Russell Lowell
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5947



Profiili
« Vastaus #13 : 19.11.2011 23:23:54 »

Juu, kyllä vesimiehen pitäs vesimies tuntee Cheesy
Kas kun en heti sitä tajunnu  uglystupid2
Meidän homma on olla vähän outoja Cheesy
tallennettu
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5947



Profiili
« Vastaus #14 : 20.11.2011 00:53:12 »

" Paska roiskuu mutta mikään ei tartu"
 Grin Grin Grin
tallennettu
Sivuja: [1] 2
  Tulostusversio  
 
Siirry: