It's true
Tunnen muutamia tapauksia, jotkut jopa äärimmäisiä; mikään tunteenpurkaus, selitys, vetoomus tai järkeily ei heihin päde. Yksi ex oli tällainen; jätin sen kun ei tajunnut että parisuhteeseen ei mahdu narsismi. Eli oisko tuo teflonpinta tervettä narsismia
Toisen ihmisen narsismia itsekin heijastin takaisin yhteen henkilöön, joka lopulta ois varmaan kuollut siihen narsismiinsa jos en itse olisi tajunnut, että nyt on vaan pakko irtaantua kun toinen on jo aivan pohjalla omissa ongelmissaan. Se oli lähinnä sitä, että toinen pyrki ottamaan minusta henkisen yliotteen, mutta kun se osoittautuikin mahdottomaksi tehtäväksi, niin se kääntyi häntä itseään vastaan.
Noita tapauksia sitten tuli uusiakin, kunnes opin heiltä jotain juttuja itsestäni ja siitä, että miksi ihmiset yrittävät kävellä ylitseni?
Täytyi ottaa se oma paikka, niin johan herää muillakin se kunnioitus. No ainahan ihmisillä saattaa olla jotain piilokettuilua, mutta ei niistä jaksa välittää ja ottaa pulttia, kun olkoon omine ongelmineen jos kerran tykkäävät rypeä jossain ahdistuksissaan.
Ja on ne aika rankkoja juttuja, kun nuo asiat tapahtuu aina jollain korkeammalla tasolla, mitä ei aina pysty ymmärtämään ihmismielessä.
Jotenkin niin se kuitenkin menee, että ensin on jokin ajatus johon on keskittänyt vahvaa tunnetta mukaan, niin kohta se sitten toteutuukin.
Ja jälleen palaamme maadoittamisen ja suojauksen tärkeyteen...
*A*
Nuo on kyllä hyviä juttuja, mutta jos ei vaikkapa tiedosta suojauksien tärkeyksiä, niin voi olla vaikeaakin ottaa huomioon ihan kaikkia vaikutuksia. Mutta kun ottaa opikseen noista henkimaailman väliin tuloista, niin ainakin viimeistään silloin menee homma perille, että on oltava varovainen vahvoissa ajatuksissaan. Kyllä sen ärtyisyydenkin ymmärtää, ettei se ole vihaa minua kohtaan vaan herättelyä sellaisilla tekniikoilla, että suurempikin jästipää tajuaa homman todellisuuden. Sitä sitä saa vaan taas ihmetellä, että miksi asioiden täytyy tapahtua aina niin hemmetin isoissa sfääreissä, ennenkuin ymmärtää jonkin jutun merkityksen?
Elämä on kyllä toisaalta aika kummallistakin, kun ei oikein tiedä että mihin tässä vertaisi itseään, jonka kautta oppisi tuntemaan itseään paremmin. Tai sitten mä vain ajattelen ihan väärin näitä juttuja, kun tieto omasta itsestä on jo valmiina, eikä sitä tarvitse etsiä mistään ulkopuolelta ja omien ajatusten testailuista. :
Kyllähän itsensä löytää ainoastaa omasta itsestään. Ei sitä kukaan muu voi kertoa, edes mistään ylempää..eikä toisiin vertaamalla taida saada muuta aikaan kun entistä repaleisemman oman ittensä vaan? Kun hyväksyy ittensä ja omat juttunsa, ne ikävämmätkin puolet, niin siinä se sitten jo aika hyvin tuleekin.
Tuota ei moni ihminen tajua. Minä en ole vastuussa kun ittelleni. Vain ja ainoastaan. Ei mun tarvi selitellä tai pyydellä anteeksi. Riittää kun itse tiedän mitä teen ja miltä tuntuu, rypekööt muut tosiaan vaan omissa jutuissaan.
Muoks*
Kuulostaapa tuo sydämmettömältä tekstiltä
Mutta siis on ollu tilanteita, että toiset vaatii mua pyytämään anteeksi reaktiotani johonkin niiden käytökseen, ja tässä siis taas tulee vastaan tää peili...sinne on semmosen aika hankala kattoa, jollei ole hyväksyny itteensä kaikkine puolineen.
Kaikki me ollaan peilejä toisillemme.
Johan sitä sais pyydellä anteeksi hamaan ääreen asti, jos pyytäis anteeksi sen takia, kun jostain toisesta siltä tuntuu, että mun tarvis siltä pyytää anteeksi. Minä pyydän anteeksi kun olen pahoillani, en muuten.
