seuraava »

[Vedenhelmi]

Jokainen lapsi pelkää pimeää (ja moni aikuinenkin), ja ilman selkeää syytä...siksikö, että olemme tulleet valosta ?

[Tiigris]

Minä uskon et monet pelot ovat suoraan ympäristöstä opittuja. Kuten sanoit, moni aikuinen pelkää pimeää ja mistäs ne lapset sitten sen oppii?  (toki pelko voi muistakin syistä johtua)

Mä olen kasvanut maalla jossa ei katuvaloja niihin aikoihin tunnettu, ja aina käytiin iltakävelyllä talvellakin ilman taskulamppua. Sitä pimeyttä oppi rakastamaan ja pitämään turvallisena. 

Nyt kun olen täällä kaupungissa asunut, olen ollut silmät pyöreänä kun moni sanoo ettei uskalla lähtee illalla lenkille, kävellä töistä kotiin iltavuoron jälkeen jne. Luulen, että kaupungissa asuneille se pimeys on siis vieraanpaa kuin maalla "valottomalla" seudulla asuneelle.

[Kuuhilda]

Minä luulen, että se on biologista, rotumuistissa, verenperintöä...siis niiltä ajoilta, kun asuttiin luolissa, ja pimeään tutkimattomaan luolaan meneminen oli itsemurha. Ja pimeässä ne kaikki pedot vaani, eikä niitä voinut ennalta nähdä sitäkään vähää kuin päivällä.

Minä en kaupungissa uskalla lähteä pimeällä liikkeelle yksin sen takia, että pelkään ihmisiä!

Ei meillä maallakaan menty ilman taskaria..oli niin sysipimeää, että olis tipunu tieltä

Ja täällä...no, tässä kylällä voin hyppiä pimeälläkin, mutta en uskaltaisi tuolla syrjemmällä...kun on tuota erämaata ja eläviä ympärillä.
En minä mitenkään hysteerisesti sushukkia pelkää, mutta ajatus pimeään korpeen lähtemisestä on aika nulju.

[Aminanda]

Sekin varmasti vaikuttaa, että pimeässä mielikuvitus herää eloon. Hyvä kuvaus mielen vaikutuksesta on Disneyn animaatiossa Lumikki ja seitsemän kääpiötä, jossa Lumikki juoksee peloissaan metsään.

http://www.youtube.com/watch?v=Z-6zKiF-Nbc&feature=related

[Kuuhilda]

Koiratkin pelkää pimeää. Siis jotkut.
Mutta lyön vetoa niin ei niitä se pimeä pelota, vaan se,e ttä se ihminen pelkää. tai vaikkei pelkääkään niin on muuttunut erittäin paljon epävarmemmaksi.

[Tiigris]

Minulla on aina ollut pimeässä sellainen turvallinen olo! Äsken tulin just 1,5 tunnin lenkiltä pimeästä metsästä ja voi miten nautin olla siellä. Tulee juurikin sellainen suojaisa olo, kuin äidin kohdussa ois turvassa.  kuten *Marie*kin tuossa vertasi. Ainoo mikä pimeessä vähän pelottaa on jos vastaan kävelee huojuva ihminen, mutta mitään pusikoissa vaanijoita en ajattele.

[Kuuhilda]

Mun mielestä pimeä on jees kun on kotona turvassa ja kynttilöitä tuikkii siellä ja täällä...takkatuli kun olis viä 
Ja mitä enemmän tuuli vinkuu ja vihmoo, niin sen kivempaa on omassa kotipesässä käperrellä..ei kesällä ole niin kvia olla kotona kun talvella...ja ehkä erityisesti marraskuussa

[Vedenhelmi]

Mielenkiintoisia ajatuksia
...Mutta entäs kun lapsi, joka pelkää pimeää, on vielä niin pieni, ettei yksinkertaisesti ole voinut mallioppia sitä mistään vielä..? Siksi en ihan täysin lähtisi perustelemaan mallioppimisella
Ja sit tosiaan jännä se juttu, että kohdussahan on pimeää... Mutta siellä ollaankin "tiiviissä suojassa", ts. voidaan olla varmoja siitä, että ollaan turvassa pimeydestä huolimatta

Ihmisen tärkein aisti on näkö. Pimeä on siksi pelottava, koska se kytkee pois vahvimman valttimme. Täytyy luottaa vähemmän tarkkoihin kuuloaistiin, tuoksuun ja hajuun.

*A*

Entäs ihminen, jolla vahvin aisti onkin joku muu kuin näkö (en tarkoita täysin sokeita), pelkäähän niistäkin monet pimeää...?

[Vedenhelmi]

Ihmisen tärkein aisti on näkö. Pimeä on siksi pelottava, koska se kytkee pois vahvimman valttimme. Täytyy luottaa vähemmän tarkkoihin kuuloaistiin, tuoksuun ja hajuun.

*A*

Entäs ihminen, jolla vahvin aisti onkin joku muu kuin näkö (en tarkoita täysin sokeita), pelkäähän niistäkin monet pimeää...?

Puhuin ihmislajista biologisena ryhmänä, toki on poikkeustapauksia, mutta en lähde kommentoimaan kun itse en heihin kuulu. Tai kuulunpas, mulla on sikahuono näkö ja kuulo on terävin aistini, mutta kun on olemassa silmälasit, olen "tasavertainen" priimayksilöihin Homo habilis-vaiheessa olisin se rassukka jota ei päästettäis kotiluolasta koskaan ulos, kun mihinkään en näkis mennä. Yksinäni siellä saisin vauvoja hoitaa ja tulta pitää yllä, seksiäkään en keneltäkään sais

*A*

 

[Kuuhilda]

Omega-Aminthir

[Corvus Leonis]

Olen melkein aina kokenut pimeän aikaan liikkumisen turvallisemmaksi kuin päivänvalossa - ihan kaikkialla maailmassa, myös kaiken maailman slummeissa. Pimeys on minusta rentouttavaa ja sitä voi käyttää monin tavoin hyväkseen muutenkin (minkä esim. myös rikolliset tietävät, mutta mulle kaikki ikävät asiat on tapahtuneet ihan kirkkaassa päinvalossa, lukuunottamatta erästä tunnelionnettomuutta.)

Ei mulla mitenkään poikkeuksellinen pimeänäkö ole, mutta olen jotenkin muuten ihan eri tavalla skarppina, rohkeampi ja aktiivisempi. En myöskään käsitä jokavuotista jauhamista kaamosmasennuksesta kun se on mulle täysin vieras asia.

[Rakkauden enkeli]

Nuorimmaiseni pelkää pimeää (lähinnä nukkumaan käydessä) ja tuntuu ettei siihen, sen lievittämiseksi oikein tepsi mitkään konstit. Vaikka kuinka olen yrittänyt lohdutella, vakuutella ettei ole pelättävää. Enkelit ja kaikki kokeiltu...  Yövalo pitää olla päällä. Se auttaa. Kaipa tuo pelko iän myötä helpottaa...

[Aminanda]

Yövalo on hyvä asia. Itsekin tarvitsin sellaista noin 10-vuotiaana, kun olin katsonut K18 kauhuelokuvia. Nukkumaan mennessä muistikuvat heräsivät eloon ja en voinut nukkua. Vaikka tiesin, että elokuvien tapahtumat eivät ole todellisia ja pelkoni eivät perustu todelliseen uhkaan, valojen sammuessa sillä ei ollut merkitystä. Nukahtamisen kannalta suurin merkitys oli sillä, että tiesin aina pystyväni katsomaan ja varmistamaan, että kaikki on hyvin.

[Rakkauden enkeli]

Yövalo on hyvä asia. Itsekin tarvitsin sellaista noin 10-vuotiaana, kun olin katsonut K18 kauhuelokuvia.

Aika hurjaa.  Tuntuu, ettei aiemmin paljoa välitetty noista ikärajoista, ei toki kaikki vanhemmat valitettavasti välitä nyttenkään. Itsekin muistan, että katsoin (sain katsoa) joskus jotain hyvin kyseenalaisia ohjelmia liian nuorena. Vanhempani halusivat mm. katsoa Apinoiden planeettaa ja katsoivat, vaikka olin hereillä. Olisinkohan ollut  jotain 2v. Menin kuulema sitten ihan hysteeriseksi kun näin niitä apinoita.  Pimeää taisin myös pelätä pienenä jossain vaiheessa, mutta en mitenkään merkittävästi ja ilman yövaloa olen pystynyt aina nukkumaan.

[Hiisitär]

Yövalo on hyvä asia. Itsekin tarvitsin sellaista noin 10-vuotiaana, kun olin katsonut K18 kauhuelokuvia.

Aika hurjaa.  Tuntuu, ettei aiemmin paljoa välitetty noista ikärajoista, ei toki kaikki vanhemmat valitettavasti välitä nyttenkään. Itsekin muistan, että katsoin (sain katsoa) joskus jotain hyvin kyseenalaisia ohjelmia liian nuorena. Vanhempani halusivat mm. katsoa Apinoiden planeettaa ja katsoivat, vaikka olin hereillä. Olisinkohan ollut  jotain 2v. Menin kuulema sitten ihan hysteeriseksi kun näin niitä apinoita.  Pimeää taisin myös pelätä pienenä jossain vaiheessa, mutta en mitenkään merkittävästi ja ilman yövaloa olen pystynyt aina nukkumaan.

Minä olen katsonut kauhuelokuvia 3-vuotiaasta lähtien ilman mitään ongelmia Tai no, "ongelmaksi" on lähinnä muodostunut se, etten ole ikinä nähnyt kauhuelokuvaa, joka pelottaisi, enkä varmaan tule näkemäänkään. Minulla 98% kauhuelokuvista menee luokitukseen "komedia". Loput 2% on viihdyttäviä, hyviä elokuvia.

Pelkäsin pimeää yhden ainoan syksyn ollessani 12-vuotias. Muuten en ole pelännyt pimeää, enkä pelkää. Olemmekin tosin aina asuneet kirjaimellisesti keskellä ei-mitään, jossa lähin valaistus on kilometrin päässä metsän takana oleva naapurien pihavalo.