[Disclaimer: Seuraavat ajatukset edustavat omaa maailmankatsomustani, eivät mitään ehdotonta totuutta. Mutta näissä asioissa ei oikeastaan olekaan mitään muuta kuin jokaisen oma maailmankatsomus, paitsi sitten kun keksitään ne mittarit kvanttitason ilmiöiden mittaamiseen.]
Minulla on hyviä uutisia:
Vapaan tahdon laki on ehdoton. Muilta tasoilta kotoisin olevilla olennoilla, tai edes tämän fyysisen maailman alieneilla, ei ole lupaa sössiä ihmisten vapaan tahdon kanssa millään tavoin.
Kuolleet menevät takaisin kotiin, siihen oikeaan moniulotteiseen universumiin, jossa aikakaan ei ole lineaarinen vaan vain yksi ulottuvuus. Sitten he syntyvät uudelleen tänne maapallolle. Siellä oikeassa moniulotteisessa todellisuudessa sielu tietää kaiken, sillä hän on osa jumalaa, solu jumalan ruumiissa. Kuolleista on ihan turha olla huolissaan sen enempää, kuin olisi huolissaan näyttelijästä joka yhden näytelmän loputtua pitää vähän lomaa ennen kuin ottaa näyteltäväkseen seuraavan roolihahmonsa, eli seuraavan inkarnaationsa.
Koska sielu kuitenkin on isompi kuin mitä ihmiskehoon kerralla mahtuu, tekee sielu samaan aikaan monia asioita: Se voi olla inkarnoituneena ihmiseksi, olla samaan aikaan muutamankin toisen ihmisen oppaana ja sen lisäksi se voi samaan aikaan kertoa meedion kautta niille ihmisille jotka olivat sen läheisiä edellisessä päättyneessä inkarnaatiossa, että sillä on kaikki hyvin. Mutta sieluilla on joka tapauksessa kaikki hyvin, sillä mikä voisi olla ongelmana solulla joka on osa Jumalan ruumista? Mutta voihan sitä kysellä meediolta, jos siltä tuntuu.
Ihmisellä on tapana projisoida omia negatiivisia tunteitaan ympäröivään maailmaan, jolloin hän näkee siellä kaikenlaista pelottavaa, pahaa tai uhkaavaa. Se on toki paljon helpompaa kuin ryhtyä tutkimaan niitä negatiivisia puolia itsestään ja käsittelemään niiden takana olevia kokemuksia ja mahdollisia traumoja. Hankalaksi asian tällä hetkellä tekee se, että kun värähtelyt ovat jatkuvasti nousussa, olemme kanssaluojia.
Tämä tarkoittaa sitä, että jos olettaa olemassa olevan vaikkapa nyt 'pahoja alieneja,' niin silloin itse luo ympärilleen ja kutsuu luokseen tapahtumia ja asioita, jotka mukamas todistavat tämän oman uskomuksen todeksi. Tämä ei tarkoita, että 'pahoja alieneja' olisi olemassa, se vain tarkoittaa sitä että ihmisen kanssaluomisen voima on tällä hetkellä niin suuri, että sillä saattaa jopa huijata itseään uskomaan kaikenlaista.
Niinpä kannattaakin uskoa siihen, että dualismia hyvä/paha -asetelmaa ei ole missään muualla, kuin elävissä ihmisissä. Meissä ihmisissä voi ilmetä niin suunnaton rakkaus, kuin suunnaton pelko tai vihakin. Se on kaikki elävistä ihmisistä kotoisin, sekä taivas että helvetti ovat täällä maan päällä, meissä ihmisissä. Tämän kun muistaa, niin riittää rahkeita pitää huolta itsestään ja omasta elämästään ilman, että energiaa tuhlautuu siihen että pelkäisi/varoisi itsestään ulkomaailmaan projisoituja omia traumoja, joita olisi paljon hedelmällisempää käsitellä esimerkiksi itsetyöskentelyn tai terapian avulla. Jos ne projisoi ulkopuolelleen, niitä ei voi käsitellä eli niistä ei voi toipua.
Itse ainakin huomaan selvän eron entiseen: Kun omat varjot on käsitelty, maailma näyttää paljon ystävällisemmältä paikalta.
