Minulla on
sisko. Tunnistan hänen pikkutarkkuutensa ylläolevasta kuvasta, tietynlaisen tunnekylmyyden (minusta jopa jäyhän kaurismaisen) joka kieltää häntä olemasta heikko, sekä piheyden. Hänellä on tapana aina ajoittain pyrkiä olemaan hemmoteltu, myöntää sen itsekin.
Silti, mielestäni hänen
tekee hänestä lämpimämmän ja vanhoja, perinteisiä arvoja sekä käytöstapoja arvostavan persoonan. Hän rakastaa eläimiä ja luontoa, on aidosti huolissaan ihmisistä ja pyrkii olemaan aina avuksi, jos apua tarvitaan. Tunnekylmyys väistyy viimeistään siinä vaiheessa kun
temperamenttipurkaus iskee päälle!
Mitä piheyteen tulee, hän ei ole lainkaan pihi itseään kohtaan, muttei raaski ostaa mitään kellekään muulle
Minä olen taas aivan päinvastainen tapaus. Meillä onkin hyvät esimerkit toisistamme tasapainon hakemiseen!
Mitä isäsuhteeseen tulee, hän on meistä lapsista ainoa, joka tulee toimeen vaikean
isän kanssa, ja ainoa, joka on saanut isän kunnioituksen osakseen. Luulen, että isälle siskoni on se raavas kaikkensa uhraava mies, jota hän ei saanut minusta eikä veljestäni :