Hymyilen täällä leveästi. Kuulostaa meinaan tutulta.
Mä en osaa enää pitää sormuksia enkä rannekelloa. Kaulassakaan ei ole enää kuin rippiristi ja lasten kastesormukset. Poolopaidatkin ahdistavat ajoittain.
Kuulo on herkistynyt (kuulen sähkölaitteiden vinkunan ja kissan tassuttelun) samoin kuin tunto. En pysty käyttämään normaalia deodoranttiakaan enää, kun iho alkoi oireilla. Piti alkaa käyttää alumiinitonta. Vitamiinipillerit meinaan joka kerta oksentaa, joten aloin juomaan Aloe Veraa, jotta saisin tärkeät hivenaineet ja ennen kaikkea, että ne pysyisivät sisällä. Alkoholia en juurikaan juo. Vettä pitäisi juoda enemmän.
Kehoni ilmoittaa hyvinkin tarkasti mitä kulloinkin tarvitsee. Ja mikä parasta, osaan kuunnella itseäni.
Sama siis sinulla ironia.