seuraava »

[eailu]

En tiiä miks mua hävettää välillä mun paino, sillä varmaan on miljoonia naisia jotka painaa 60kg ja on normaalipainosia. Teen itselleni numerosta ongelman, vitosella alkava luku ois paljon helpottavampi mulle.

Ehkä on hassua sanoa tätä, mutta mie lopetin painon tarkemman kyttäämisen siinä vaiheessa, kun miut "jatkuvasti" ts. pari-kolme kertaa vuojen sisään luultiin kymmenen kiloa keveämmäksi ku olin. (Ja ne  tuli kuiten tyyliin, että miepä nostan siut pikkutytöt ilmaan ja sitte, että enpä mie jaksakkaan kunnolla, oleppa sie painava.) Ja mie painon about 64 kiloa sillon. Nyt tiän, että läskiäki on ku paino on vajaa 80kg, mutta edelleen näytän kilojani keveämmältä. Siulla taitaa olla sama juttu?!

Mie yritän taas saaha itteä niskasta kiinni, että pääsisin alle 70kg:n, mutta nyt on ollu motivaatio taas niin hukassa ihan normi elämäänki, että saa nähä saanko. Kiitos siun, kiinnostaa vähän enempi, kun ennen ketjun lukemista.

[Tiigris]

Juu, sama juttu, mua usein on veikattu kymmenen kiloa kevyemmäksi kuin mitä oon, ja muistan kun exä usutti sen kavereita nostelemaan mua ja kaikki vaan päivitteli että oho, onpas se painava.  Ja mulla on kaksi kaveria, jotka näyttävät paljon tukevammilta kuin minä, ovat pari senttiä pitempiäkin, mut painavat silti vähemmän.

Mutta eailu, pitää sanoa että kun saa ruokavalion ja liikunnan kuntoon ja malttaa jatkaa niiden kriittisten parin päivän yli, jolloin tökkii, niin se paino lähtee tippumaan kyllä ihmeen vaivatta! Varsinkin sillon jos sitä on oikeesti ylimääräistä, niin voi viisikin kiloa lähtee ihan ryminällä kun se putoaminen vaan starttaa. Ja se viisikin kiloa on paljon erityisesti terveydellisestä näkökulmasta; laskee heti kaikki sydän- ja verisuonitautien sekä diabeteksen riski monta prosenttia!

[faerie]

Ei se ikäasia ole, itse olen syönyt jo teinistä asti sitä mitä minun kehoni oikeasti kaipaa - enkä nyt tarkoita että se huutaa makean perään, vaan osaan oikeasti kuunnella milloin tarvitsen proteiinia, millon rasvaa ja milloin niitä hiilareita. Punaisen lihan jätin pois myös 15-vuotiaana, kun tajusin ettei se ole hyväksi minulle.
Tietoinen syöminen on muutenkin suositeltavaa, silloin osaa tunnistaa milloin sinulla oikeasti on nälkä, ja milloin syöt esim. suruusi tai tottumuksien vuoksi.
Minusta on hyvä, että huomasit kuitenkin nyt tämän tilanteet, etkä silloin kun serkkusi on 40-vuotias ja sydärin partaalla. Kannattaa jutella asiasta ja  kertoa että olet huolissasi hänestä ja hänen ruokavaliosta ja sen vaikutuksista. Se saattaa olla vaikeaa sillä syöminen on kuitenkin henkilökohtainen juttu jonka pohjalla saattaa olla ties mitä.

[Tiigris]

Mä oon ainakin huomannut et parisuhteessa olevat ihmiset voi yrittää laittaa hanttiin jos toinen alkaa elää terveellisemmin kuin itse, ehkä siihen on syynä se et tulee huono omatunto ja kateus toisen onnistumisesta, sekä oma herkuttelu ja sohvalla löhöily vaarantuu, kun jääkaappiin ilmestyy iso kasa vihanneksia ja kumppani alkaa ravaamaan liikuntaharrastuksissa mukaan patistaen.

Joillekin kaverisuhteille on ominaista, että yhdessä aina herkutellaan tai juopotellaan tai mitä vain. Tuo syömis ja liikkumisjuttu, niin mun elämäntapamuutoksia ei ole kukaan yrittänyt jarruttaa, mutta tosi kovaa vastarintaa sain ihmisiltä silloin, kun kieltäydyinkin yhtäkkiä alkoholista... Ei jotenkin hyväksytty et en haluakaan kännätä heidän kanssa. Menneisyyden ihmisiä siis nuo...

[Eklektikko]

Mä oon ainakin huomannut et parisuhteessa olevat ihmiset voi yrittää laittaa hanttiin jos toinen alkaa elää terveellisemmin kuin itse, ehkä siihen on syynä se et tulee huono omatunto ja kateus toisen onnistumisesta, sekä oma herkuttelu ja sohvalla löhöily vaarantuu, kun jääkaappiin ilmestyy iso kasa vihanneksia ja kumppani alkaa ravaamaan liikuntaharrastuksissa mukaan patistaen.

Ei siihen mitään parisuhdetta edes tarvita: Ystävät ja työtoverit pyrkivät myös usein romuttamaan elämäntapamuutoksia. Eritoten selvästi tämä näkyy alkoholin tuputtamisena jos lopettaa alkoholinkäytön, mutta kakkua ja pullaa tuputetaan myös, jos saadaan tieto siitä että ihminen pyrkii niistä eroon.

Kurjuus rakastaa seuraa. (engl alkuperäinen versio Misery loves company)

Minä torppaan pullantuputukset näin:
'Kuulehan, en edes pidä pullasta, se ei maistu suussani hyvältä, se ei ole minulle herkku. Lisäksi saan viljasta ihottumaa, nivelkipuja ja vatsavaivoja. Kun nyt tiedät tämän, vieläkö haluat minun syövän sen tarjoamasi pullan? Ja jos haluat, niin mikä on motivaatiosi, kun kerran nyt tiedät että se ei ole minusta edes hyvää ja saan siitä terveysongelmia?'

Tuolla hiljenee innokkainkin tuputtaja.

Ja jos minun siippani yrittäisi romuttaa mitään omia elämäntapamuutoksiani, niin olisi sekunneissa ex-siippa. Aidosti rakastava ihminen ei tee sellaista. Sellaista tekee vain ihminen, joka haluaa että toinen tuntee olonsa hieman kurjaksi ja siten tarvitsisi tätä puolisoaan enemmän. Menettämisen pelko, eräänlainen ennakoiva mustasukkaisuus on usein tällaisten puolison taholta tulevien sabotaasiyritysten taustalla. Ja jos tarvitsee sillä tavoin toista, ei aidosti rakasta tätä, sanoipa sitten asiasta mitä tahansa.

Toinen mahdollinen syy siihen miksi siippa/työtoverit/ystävät sabotoivat elämäntapamuutoksia on se, että kun sinä teet sellaisen, heidän oma mahdollisesti surkea tilansa näkyy heille itselleen kontrastina paremmin ja siitähän tulee ikävä olo. Jos kaikki voivat yhtä huonosti, sen oman tilankin voi kuitata 'normaalina.'

[Artemis]

Mutta tuo itsensä hemmotteleminen, niin se on kyllä erittäin tärkeää.

Ihan käsittämätöntä miten paljon laiminlöin ensinnäkin ihan hygieniaani sillon kun vauva oli ihan pieni. Ja jos vaikka shampoo loppui niin saatoin pestä viikon ajan hiukset suihkugeelillä. Ja jos kasvorasva loppui niin saatoin vaan olla pari viikkoo rasvaamatta naamaa. Oli päiviä jolloin unohdin käydä suihkussa tai pestä hampaat, sama juttu miehellä. Jotenkin mikään sellainen ei merkinnyt mitään, ajatteli vain että kunhan tästä päivästä selviää ja olis jo ilta ja yö niin saisi nukkua ne kolme kahden tunnin pätkää mitkä vauva nukkuu yhteen menoon... Sillon tuntu niin luksukselta jos sai nukkua 3 tuntia yhteen menoon. 

Nyt tarvitsee ottaa kiinni sitä aikaa. Antaa itsensä tuntea, että nyt minä huolehdin sinusta (minusta), koska ansaitset sen. 

Nimenomaan! Hemmottelu on tärkeää! Koska sinä ansaitset hyvää, niin tee itsellesi hyvää. Älä tyydy vähempään

[faerie]

Minua huvittaa miten olen eniten törmännyt tähän tuputtamiseen etenkin alkoholin, en niinkään ruuan kanssa. Ja minä sentään olen jättänyt punaisen lihan ja maitotuotteet (ja olen jättämässä lihansyöntiä oikeastaan kokonaan) pois, eikä siitä ole minulle mitään sanottu. Mutta jos minun ei tee mieli juoda.... Mikä siinä oikein on? Ihan niin kuin meitä ei olisi valistettu koulussa ja kotona alkoholin haitoista, ihan niin kuin me ei oltaisi nähty että mitä se viina ihmiselle voi tehdä... Miksi se on niin kauheaa jos yksi seurueesta ei juokkaan sinä iltana, tai juo muttei niin paljon kuin toiset?

[Artemis]

Suomessa joudut puolustelemaan juomattomuuttasi. Niin se vaan on, jos et juo niin olet jollain tapaa epänormaali ja outo ja kenties tiukkapipo  :
Missään muualla ei tarvitse yhtä lailla selittelemään sitä, ettei juo.

[Pakolainen]

Huonot elintavat vaativat kovasti hyväksyntää ja kaikki on kiva vetää lokaan. Kun on toisen lehmäkin ojassa, voi tämän jättää rauhaan. Missä logiikka?
   On vahvaa olla juomatta, nauttimatta pahoja hiilihydraatteja (kyllä, hyviä hiilihydraatteja on olemassa esim. banaanissa), välttää turhia rasvoja ja lihaa sekä etenkin yrittää selittää omia elintapojaan ja elämänvalintojaan. Sitten on rankkaa tehdä virheitä.

Kaiken lisäksi jos edustaa jotain terveempää tai "radikaalia" elämäntapavaihtoehtoa, täytyy hoitaa homma tiettyjen raamien mukaisesti tai on turha tehdä ollenkaan. Mitä ihaninta ihmiskuvan epäinhimillistämistä.

Tässä minun henkilökohtainen kasvissyöntimallini jota toteutan, mutta josta olen lipsunut lihansyöntiin viime aikoina tarpeettomasti:

Kotona syön lakto-pesco-vegetarismin mukaisesti kasvisruokaa, kalaa ja juon maitoa. Ehkä kerran viikossa ostan itselleni punaista lihaa, toisinaan valkoistakin lihaa, jotta kehoni ei unohda miten sitä pilkotaan.
   Vieraillessa syön mitä ikinä tarjotaan. On turhaa maallisten resurssien haaskaamista tehdä minulle kasvisruokaa koska en pystyisi syömään lihaa.
   Tilaisuuksissa sama juttu kuin käydessäni jonkun luona kylässä. Mikäli kasvisruokapöytä on olemassa, ohjautunen sinne jos liharuoan riittävyydestä lihansyöjille on kysyttävää.
   Oppilaitoksissa ynnä muissa sen tapaisissa paikoissa, jossa ruokaa tarjotaan ilmaiseksi, syön lihaa välttääkseni liharuoan henkilökohtaisen ostamisen. Suurkeittiössä ruokaa tehdään kuitenkin yhdestä yksilöstä riippumatta sama määrä ja minun lienee turha taistella lihatuotantoa vastaan välttämällä 20-40 senttiä koululle maksavan annoksen eli lautasellisen lihaa sisältävää ruokaa.
   En ole syönyt MacDonald's-pikaruokalaketjun yhdessäkään ravintolassa lähestulkoon kahden vuoden aikana kuin korkeintaan kerran ja euron edestä, vahingossa, muistaakseni.

Saan kritiikkiä, etten ole "aito" tai "oikea" vegetaristi. En olekaan suoranaisesti, mutta se ei tarkoita että helpotan lihatuotantoa siinä missä kuka tahansa muu kadulla vastaan kävelevä pulliainen.

[Rakkauden enkeli]

Tietoinen syöminen on muutenkin suositeltavaa, silloin osaa tunnistaa milloin sinulla oikeasti on nälkä, ja milloin syöt esim. suruusi tai tottumuksien vuoksi.

Näin juuri 

[Tiigris]

No niin. Nyt ollaan takasin raiteilla oltu pari päivää. Mulla oli sellanen kolmen päivän lepsuilu. Söin yhtenä päivänä rasiallisen konvehteja, no, ehkä tosiaan tarvitsin sen hirveen ällötys-olon tajutakseni että se ei tehnyt hyvää mulle. 
Ei se maailma siihen kaadu, jos ei vedä koko aikaa täysillä ja tiukasti, ehkä on parempi et niitä pieniä hairahduksia antaa tulla tasasin väliajoin, kunnes on täysin valmis jättään ne viimesetkin konvehdit menneisyyteen. 

[Kuuhilda]

Ei kaadu Tiigris   
Älä ole liian ankara ittelles
Ja tsemppiä Joulun yli pääsemiseen 

[Artemis]

Minun pitäisi lopettaa kahvin juonti myös. Se on riippuvuuksistani viimeisin 
Vatsani ei oikein tunnu kestävän kahvia. Miten selviän kahvin viekkareista? Kahvin puutteesta tulee massiivinen päänsärky, sen rinnalla tupakan viekkarit ei tunnu miltään.
Tupakasta olen jo täysin kuivilla  Jee!!!!

[Artemis]

Soma, minä juon jo vihreää teetä. Alkuun join aina hirveästi kahvia, sitten aloin korvaamaan puolet kupeista vihreällä teellä. Nykyään juo kahvia 1-3 kuppia päivässä ja teetä 1-3 kuppia päivässä. Vihreässä teessä tai itseasiassa minttuyrttiteessäni ei ole juurikaan kamalasti kofeiinia. Joten viekkareita tulee. Joskus kun on jättänyt kahvin väliin ja korvannut ne kokonaan teellä niin hedari on niin valtava 
Inhottaa olla riippuvainen. Nautin kahvin mausta ja olisi kiva silloin tällöin sitä nauttia, niin ettei olisi riippuvainen.

Soma, lopetin tupakoinnin keväällä. Viikko oli paha, eka kuukausi oli vähän orpo olo, nyt en siedä tupakan hajua, en kaipaa sitä. Joskus se tulee mieleen, mutta tajuan miten suuren palveluksen olen tehnyt itselleni.
Sinnittele vaan, usko pois se helpottaa. Nyt olen kuin en olisi koskaan polttanutkaan ja lenkillä on niin mukava kun henki kulkee
Olo on mitä mainoin siltä osin.

[Artemis]

No itseasiassa on mintulla maustettua vihreää teetä ja minttu yrttiteetä, kumpaakin juon  Musta tee voisi ratkaista ongelman, jos siirtyisi kahvista mustaan teehen ja siitä pikkuhiljaa ainoastaan vihreään.

Minulla savuttomuutta motivoi hyvin sekin, että mielikuva keuhkoahtaumasta ei hivele mieltä  Pelkään sitä. Luin juuri jutun naisesta joka sairastui keuhkoahtaumaan ja hän elää nyt letkujen kanssa joka päivä.
Mieti miten paljon parempaa ansaitset?