seuraava »

[Artemis]

En muista olenko jo maininnut asiasta tai onko joku muu, mutta kaikki makeanhimosta kärsivät, ostakaa kromitabletteja. Kromi ihan oikeasti auttaa sokerinhimoon. Kun ottaa tabun päivässä, se riittää. Makean himo helpottaa ja muutenkin verensokeri pysyy paremmalla tasolla.

No ei vaan mulla auttanut yhtään kun aikoinaan kokeilin.  On ne karkitkin kai muullakin tavalla "koukuttavia" kuin vain fyysisesti, josko johtuisi siitä sitten...  : No, mulla ei kuitenkaan ole paino ongelmia, enkä muutenkaan koskaan kilokaupalla sentään syö karkkia, mutta yleensä edes pieni päivittäinen annos saatava.  Addicted. 

Ehkä se on yksilöllistä. Sokeri on kuin huume, oikeasti! Se aiheuttaa suurta riippuvuutta.
Itse olen korvannut sokeria hunajalla, en tiedä olisko se sitten parempi?

[Artemis]

Tärkeää onkin tunnistaa se miksi syö

[Eklektikko]

Kannattaa muistaa, että aineenvaihduntamme kannalta kaikki hiilihydraatit ovat sokeria!

Tärkkelys muuttuu sokeriksi suunnilleen saman tien, esim. väite siitä että täysjyväruis olisi hidas hiilihydraatti on viime vuonna tietellisesti kumottu ja EUn elintarvikevirasto vaatiikin että ruista koskevat terveysväittämät poistetaan elintarvikepakkauksista tämän kevään aikana.

Mitä olen karppaus.info palstan ketjuista lukenut - siellä on sokeririippuvaisilla ihan oma keskusteluketjunsa - niin kun on tarpeeksi sokeririippuvainen, sitä addiktiota pitää yllä ihan yhtä hyvin tärkkelys kuin sokerikin. Joillakuilla jopa maitotuotteiden hiilihydraatit saavat aikaan ahmimista ja muita sokeririippuvuusilmiöitä.

Ainakin siinä keskusteluketjussa pahiten sokeririippuvaiset joutuivat olemaan kohtuullisen matalilla hiililhydraateilla tai ainakin hankkimaan hiilarinsa yksinomaan vihanneksista/pähkinöistä tms. ettei sokerikoukku taas aktivoituisi. Tämä on hyvin yksilöllistä.

Hunaja on ihan yhtä paha kuin sokeri, se on puoliksi fruktoosia ja puoliksi glukoosia aivan kuten pöytäsokerikin. Hunajan ainoa 'pelastava' tekijä on se, että siinä on niiden lisäksi sitten muuta hyödyllistä, esim. kivennäisaineita.

Modernit hedelmät on jalostettu niin makeiksi, että sellaista ei ikinä luonnosta löydä. Eli vaikka ne voivat muuten olla terveellisiä, ne ovat kovia sokeripommeja  ja sikäli voivat olla ongelmallisia sokeririippuvaiselle.

Se putsattu teollinen sokeri on sitten vielä ihan oma juttunsa: Se muodostaa elimistössä eksorfiineja - siis opiaatteja - aivan kuten viljojen gluteenikin ja joillain ihmisillä myös maitotuotteiden kaseiini. Ja opiaatithan koukuttavat, saipa ne sitten heroiinina, oopiumina tahi eksorfiineina. Ainoa lieventävä seikka on se, että syödyt opiaatit 'kolahtavat' sen verran hitaasti verrattuna poltettuun tai piikitettyyn aineeseen, että koukuttavuus on sen vuoksi pienempi.

[Artemis]

Ok, hyvä tietää!

Rakastan makeita herkkuja, mutta kaikkea kohtuudella.

[Artemis]

http://www.iltalehti.fi/ruoka/2012020215158412_ru.shtml

Linkissä sokerin myrkyllisyydestä

[Rakkauden enkeli]

Oh sugar...   Itseasiassa tuosta sokerin koukuttavuudesta ja kuten ylipäänsä mistä tahansa addiktiosta ei myöskään pääse eroon, ellei itse oikeasti sitä todella halua ja ole siihen valmis. Tajusin nimittäin, etten itseasiassa edes ihan todella haluakaan 100% sokerista eroon.  On se vaan niin ihanaakin. Sitäpaitsi pitäähän ihmisellä joitain paheitakin olla, kun en edes juo kahvia, teetä, enkä polta, enkä juo alkon tuotteita kuin ani harvoin ja todella todella vähän ja muutenkin syön suht terveellisesti ja liikun ja olen kaikinpuolin muutenkin kunnon kansalainen.  
Jokatapauksessa tuosta sokerin opiaattityylisestä koukuttavuudesta tuli mieleen, että siksi minulla on kuin jotenkin sisään kirjoitettuna sellainen suuri esto, intuitiivinen varoitusmerkki etten ikinä koskaan kokeilisi (enkä olekaan kokeillut, enkä kokeile  ) mitään huumeita, sillä jotenkin vain sisimmässäni tiedän, että jäisin varmasti aika helposti koukkuun. Mulla kun tuota kalaakin on kartalla aika paljon ja lisäksi kun muutenkin olen jo valmiiksi tällainen "hihhuli".    

[Eklektikko]

Fiksu valinta sikäli, että on todettu että jos koukuttuu sokeriin lapsena, koukuttuu sitten aikuisena ihan mihin tahansa päihteeseen helpommin, kuin olisi koukuttunut ilman sitä sokerikoukkua.

Sokeri on ensimmäinen portti päihteisiin, mutta teollinen sokeri on itse asiassa itsessään päihde, kun se sitä eksorfiinia tuottaa.
Tämä pistää miettimään, kannattaako lapsille antaa ollenkaan sokeria.

Tosin vauvat joille tehdään toimenpiteitä sairaalassa koukutetaan jo siellä: Vauvojen rauhoittamiseen toimenpiteitä varten käytetään sokeriliuosta...    Joka toki ne rauhoittaakin juuri sen opiaattivaikutuksen takia.

Jos olisi lastenhankinta kiinnostanut, niin olisin kyllä laitoksella kieltänyt ehdottomasti sokeriliuoksen antamisen omalle ipanalle, sillä mieluummiin vähän huutoa ja kipua toimenpiteestä, kuin sokeri=opiaattikoukku heti syntymän jälkeen.

[Pakolainen]

Pitää sekin muistaa että itku on myrkkyä vauvan aivoille... Mikä olisikaan nyt se kultainen keskitie?

[Tiigris]

Meidän vauva sai pari kertaa sokeriliuosta synnytyslaitoksella jotta saatiin sydänfilmi ja sydämen ultraääni otettua.. siinä kun tarvii olla paikoillaan ja rauhallisena et onnistuu. No, olipa kauheeta?! Ei mun mielestä... Eikä minustakaan tullut narkkaria vaikka sainkin opiaattijohdannaisia leikkaushaavakipuun pari kertaa.

Eiköhän se sokeriin koukuttuminen ole ihan sitten vanhempien lapsille tarjoaman ravitsemuksen aiheuttamaa.

Itse muistan, miten isä hemmotteli meitä lapsia kreemimunkeilla ja muilla leivonnaisilla ja herkuilla ja limulla. Aina kun isä kävi kaupassa, se toi tytöille jotain hyvää. Sen takia yhdistän makeat herkut mielihyvän ja rakkauden tunteeseen. Minulla on paljon sydäntä lämmittäviä muistoja mässäilystä perheen kanssa lapsena. Sen takia haluaisin et pystyisin omille lapsille ilmaisemaan rakkautta ihan suoraan rakkautena ja yhdessäolona/tekemisenä, enkä esineellistää sitä ruokaan, rahaan, tavaroihin tms.

[Artemis]

Sama täällä, makeat herkut lohduttaa minuakin. Se on opittu lapsena Äitini "laittoi aina jotain hyvää" jos minulla oli pahamieli.
Siksi onkin tärkeää, että jokainen, jolle syöminen on ongelma; esimerkiksi ylensyöminen, ylipaino jne tunnistaa syyn, että miksi syö.
Monelle se ruoka ja herkut on itsensä lohduttamista. Joillekkin se on tyhjän olon täyttämistä, joku syö koska on tylsistynyt kaikkeen, joku syö koska se tuo rauhallisemman olon.

Olisiko jokin toinen keino, jolla saisitte rauhallisen lohdullisen olon? Pitäisikö ne tunteet kohdata? Pitäisikö miettiä mitä sillä syömisellä oikein haetaan oikeasti? Voisiko se lohtu tulla muista asioista?

Itse olen lohtusyöjä.

[Artemis]

Olen kuullut, että moni yhdistää jopa rakkauden makeisiin herkkuihin. Äiti esimerkiksi hellii lastaan makeilla herkuilla ja lapsi tuntee saavansa rakkautta. Olen jostain lukenut, että oikeasti makean himo voisi olla jopa rakkauden nälkää. Että sitä yhdistää sen makean herkun siihen, kun lapsena äiti paistoi lettuja tai leipoi vaikkapa pullaa ja lapsi tunsi olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi.

Äiti lohdutti minua herkuilla, uskon että siksi minäkin lohdutan itseäni hyvällä ruualla ja herkuttelulla. Olen kuitenkin onneksi ymmärtänyt kohtuuden ja sen ettei ruoka oikeasti ole sama kuin rakkaus

Uskon, että se on monella äidillä sama. Eikä sitä pahaa tarkoita todellakaan kun lastaan hellii herkuilla.

[Artemis]

Mutta Soma, ethän sinä tarvitse tupakkaa mihinkään  Niin ei sinun varmaan edes tee mieli 

Minulla tuli 11 kk savuttomuutta täyteen! En ole koskaan voinut paremmin! Jaksan juosta taas, ihoni hehkuu, hiuksetkin on jostain syystä vahvemmat! Nukun paremmin, aamulla ei ole tukkoinen olo, ei yskää, paniikkihäiriöt on historiaa (oikeasti olen vakuuttunut että nikotiini lisäsi tunteiden epävakautta)..
En voisi enää kuvitellakkaan että turvautuisin savukkeeseen. Kerran yritin sitä maistaa kun joimme tyttöjen kanssa viiniä. Maistoin ystävättären savukkeesta ja rupesin yskimään. Se maistui järkyttävälle Olen vapaa! Vihdoin! Kumpa olisin sen vaan oivaltanut jo aiemmin. Että tupakoimattomuus on näin helppoa ja ihanaa. Suurin syy miksi poltin, oli se, että en uskaltanut lopettaa sen takia kun pelkäsin viekkareita ja pelkäsin että pimahtelen jos vieroitusoireet iskee. Toisin kävi. Ekan viikon jälkeen se oli siinä. Ja eka viikkokin meni ok, koska asennoiduin siihen, että jos tuntuu pahalta niin se menee ohi ja se kuuluu tähän lopettamiseen. Meditointi auttoi 

[Tiigris]

Joo, tupakin polton lopettaminen on kyl täälläkin ollut yks elämän parhaista asioista, en voi kun lämpimästi suositella. Siitä luopuminen ei loppupeleissä ole niin vaikeaa kun sitä luulis. Tarvitaan vaan päätös ja vähä taistelutahtoa. 

Vielä kun saisin kokonaan lopetettua alkoholin käytön. En koe siihen muuta kuin sosiaalista painetta, en muuten himoitse kännejä, mut sit kun alan juomaan niin janoan sitä hirveesti lisää ja käytännössä lopetan sit kun tulee paha olo tai rahat loppuu. Tiedän et tää on paha ongelma ja oon huomannut et en vaan osaa juoda kohtuudella mitenkään. Siks olis oikeesti parasta laittaa nolliin koko homma niin ei olis sen humputtelureissun jälkeen aina viikon kestävää morkkista ja masennusta. 

Mä olen aloittanut taas ruokaremontin kun tää mun systeemi meni ihan ketuiksi siinä joulun jälkeen kun salikortti loppui, lopetin liikkumisen niin motivaatio ei riittäny pelkästään syömispuolella tsemppaamiseen.

Että uusi startti ja parempaa onnea. 

[Artemis]

Artemis

11kk on pitkä aika, sullahan on kohta vuosi täynnä! Mielenkiintonen tuo paniikkihäiriön lieventyminen, mie oon aina polttanut tupakkaa jos meinaa pukata paniikkia päälle.. ja muutenkin kyllä. Eikä se oo koskaan auttanut, vaan on saanut kädet tärisemään kovempaa ja suun kuivumaan enemmän. Silti sitä on aina pakko saada.

Mulle ei jostain syystä eka viikko tuota mitään ongelmia, mutta siitä eteenpäin on vähän hutera olo. Jospa se tästä, pitänee syödä pieniä määriä laktoosia ettei varmasti voi polttaa. Laktoosi-intoleranssi minun tupakointia vähensikin, kun on viikon ajan aina hirveän paha olo pienestäki laktoosimäärästä, niin ei paljon tupakoida. Se nyt ei mitenkään muuten ole kamalan mukavaa aikaa, mutta jos sillä saa röökaamisen lopetettua, niin miksipä ei..

Ai niin, Artemis, pääsitkö kofeiinikoukusta?

Kofeiinikoukussa ollaan vieläkin, tulee armottomat hedarit Mutta juon nykyään enää puolitoista kuppia päivässä! Ehkä se vähenee siitä kokonaan pois.

Usko pois, nikotiini luo sitä hermostuneisuutta ja paniikkia. Moni meistä tupakanorjista luulee, että se röökin vetäminen auttaa kun hermostuu tai panikoi tai hatuttaa mutta päinvastoin. Nikotiini lisää sitä epävakautta, sydämen syke nousee entisestään ja lisää panikointia ja hermoilua.

Tunnen oloni paljon vakaammaksi ja lisäksi, se tupakkahan on sellainen valheellinen turvariepu. Kun ottaa päähän, menee röökille. Kun surettaa, menee röökille. Kun pelottaa, menee röökille. Tosiasiassa olisi tärkeä löytää itsestään ne keinot rauhoittaa itsensä. Se tupakka on sellainen psyykkinen harha, ihan kuin se olisi vastaus kaikkiin ongelmiin mutta nyt kun siihen on saanut ihan tosissaan etäisyyttä. Sitä ymmärtää oman hulluutensa. Minä turvauduin aina tupakkaan. Ei tarvinnut käsitellä niitä negatiivisia tunteita. Minä vaan ajattelin, että jos saan tupakkaa, niin kaikki on taas hyvin Kuinka hullua

Nyt tunnen myötätuntoa muita tupakoitsijoita kohtaan, koska tiedän, että he varmaan pitkälti ajattelee samalla tavalla ja se on harhaa.
Tupakka on aivan järjetön keksintö. Se on huume.

Ymmärrän, miten vaikeaa se monelle on luopua. Takaan kuitenkin, että yksikään teistä ei kadu sen lopettamista
Ja jokainen teistä ansaitsee voida paremmin! Oli kyse sitten sokeririippuvuudesta, alkoholiriippuvuudesta tai nikotiiniriippuvuudesta, jokainen teistä ansaitsee kuitenkin parempaa vointia ja paremman olon. Minulla avautui ihan silmät kun lopetin tupakoinnin. Minähän ansaitsen myös puhtaampaa ruokaa ja muutenkin parempaa arkea Elämän muutos voi lähteä siitä, kun ymmärtää miten paljon parempaa sinä ansaitset ja kehosi ansaitsee parasta vointia ja hoivaa 

[Kuuhilda]

Niinpä. Miten hemmetin hullu minä oon, kun olin kaksi vuotta ja rapeat polttamatta, ja sitten ihan salama kirkkaalta taivaalta aloitin taas Perustelin sen silloin sillä, että mulle lopettaminen on niin elppoa, että kyllä mä nyt voin välillä polttaakin 

Miksi hemmetissä? Jotain sillä kai yritän korvata...tuttihan se on mulle aina ollu.
Olen todellisuupakohakuinen (wow mikä sana), mutta mahdanko koettaa käyttää tupakkaa siihen...se ei ole paras väline sellaiseen.