Palaan tässä wanhoihin kommentteihini: Totta tosiaan, minähän OLEN karppaaja, vaikka aiemmin koitin väittää olevani hiilareita välttelevä mikälie
Mediassa karppaajille on isketty negatiivinen leima otsaan ja koska en ihan niin orjallisesti seuraa karppiruokavaliota kuin kaikkein hartaimmat karppaajat (tällä hetkellä ei ole tarvetta olla niin orjallinen), joten ajattelin olevani joku ns. "lievempi muoto" karppaajasta
Mutta karppi mikä karppi, enivei
Talvesta paino on tippunut huomaamatta vielä jokusen kilon, vaikken tarkoituksella enää laihdutakaan
Rasvaa en ihan tolkuttomasti käytä, vaikka esim. salaatteihin laitan aina oliiviöljyä mukaan ja gratiineissa on täysmaitoa kostukkeena ja mahd. juustoraastetta (täysrasvaista) mukana. Käytän kalaöljykapseleita päivittäin - olen huomannut, että sukurasitteena tulleet, heikot polvet voivat paljon paremmin, kun muistaa kalarasvan osuuden ruokavaliossa
Kasviksia ja marjoja käytän päivittäin, useita annoksia. Sekä päivittäin jotain lihaa - kalaa yritän syödä mahdollisimman usein. Einekset ja light-tuotteet ovat hyihyi
Pyrin kuuntelemaan kroppaa ennemmin kuin seuraan orjallisesti jotain ruoka"muotia".
Töissä vanhempi miesporukka on vähän ihmetellyt tätä mun karppaamista, enemmän tai vähemmän isomahaiset miehet katsovat kevytlevitteellä sipaistujen ruisleipiensä ja Olo-jogurttiensa takaa "ämmänretaletta", joka kiskoo pekonia ja munia kuin ammattilainen eikä siltikään liho
Olen saanut kommenttia, että "kyllähän ruisleipä kuuluu perusruokavalioon", lisäksi on ihmetelty, että enkö ole väsynyt koko aikaa, kun en syö hiilareita, eikö maha ole jatkuvasti ummella jne. Öööh, ei välttämättä kuulu, en ole väsynyt, eikä alun jälkeen ole ummetusta ollut
Tuossa joku aika sitten tuli kiusaus vanhoihin tapoihin ja tein makaronilaatikkoa, kun mieskin sitä kinusi. Virhe, virhe... Turposin kuin ilmapallo (paino ei tosin noussut), olo muuttui vetämättömäksi ja oli oksettava fiilis koko ajan + tuntui, ettei ruoansulatus pelitä kunnolla
Mies valitti ihan samaa. Johtopäätös: makaronit yms. eivät enää kuulu meidän ruokapöytään, piste.
Suhde alkoholiin on muuttunut yhä kielteisemmäksi ja mulla menee pitkiä aikoja, jolloin en ota edes yhtä lasillista. Harmittaa eniten se, kun suurella osalla mun kaveriporukasta on tapana sopia treffit vain baariin tms. paikkaan, jossa on helppo vetäistä pienet päiväkänät
Ehkä osittain sen vuoksi yhteydenpito juuri näihin "baarikavereihin" on hiipunut, koska mua v*tuttaa puolustella itseäni, jos en halua ottaa alkoa
En nykyään enää edes viihdy baareissa, koska humalaiset ihmiset ahdistavat mua
Onneksi mulla on kavereita, jotka haluavat tavata baarin ulkopuolellakin... Olenkin miettinyt tässä, josko lopettaisin kokonaan alkon käytön... Toisaalta, perjantai-iltana työviikon jälkeen yksi (ja vain yksi!) huurteisen kylmä laatuolut saunan jälkeen maistuu luvattoman hyvältä!
Tai lasillinen hyvää punaviiniä, kun perjantaina katselee tv:n hömppäviihdetarjontaa.