seuraava »

[m.magia]

Ihan mielenkiinnosta, millaisia transiitteja teillä on ollut päällä kun olette alkaneet irtautua narsistin otteesta?

[Indium]

Joskus narsisti onnistuu vakuuttamaan kumppanilleen, että on parasta mitä hän voi saada (siitä huolimatta että ei todellakaan kohtele nätisti), ja että kumppani ei enää mitenkään tule pärjäämään yksin ilman häntä. Siksi ei toinen sitten uskalla lähteä, ajattelee ettei ne omat siivet kanna minnekään.

Ja sitten voi olla jämähtänyt siihenkin ajatukseen, että mitä JOS niitä suhteen alkupäivien kauniita päiviä vielä koittaakin, jos vain nyt tajuan mitä pitää tehdä ja osaan olla parempi...

Itsekin kyllä sitä tyyppiä olen, nykyään ainakin, että jos huomaan että tuoreessa ihmissuhteessa toinen manipuloi tai pistää minut epäilemään järkeäni kun puhutaan jostain tilanteesta, kiinnostukseni katoaa todella äkkiä ja peruuttamattomasti, ja keksin kyllä keinon päästä kauas. Että sinänsä vaikea henkilökohtaisesti ymmärtää sitä huonoon tilanteeseen ja haaveisiin jämähtämistä, varsinkin kun se vaikuttaa elämään ja turvallisuuteen kuitenkin NIIN paljon kuin vaikka väkivaltaisen ihmisen kanssa se vaikuttaa.  

[Kuuhilda]

Nyt vasta ekan kerran katsoin näitä...ja onhan siellä...sillon siis ku mun silmät aukes:
 
 

Viidellä tähdellä on menny:
 
 
 
 

[minävaan]

  ja nyt oon vaihellut jo kauan yhden suhteen vaiheilla ja menossa on  . Anteeksi,nyt sivuan aihetta,mutta miksköhän noi mun transiittilistan tiedot on muuttunut? Viimeks kun katoin 2008v transiitteja ni se väitti et ois pluton raskaita ohituksia mennyt ja nyt se onkin muuttunut uranukseks Onko teillä muilla noi tiedot heittänyt?

[Indium]

Yyh. Tuo aikaisemmin mainitsemani tosi narsistisen oloinen henkilö otti yhteyttä ekaa kertaa viime kesän jälkeen. Pelkkä valokuva sähköpostiin (hänen omasta naamastaan tietysti), ei sanaakaan vierellä.

Olenkin tässä lukenut kirjaa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ja hän nousee väistämättä mieleen, siihen natsaa hyvin että hän tommosen pisti. Ja en tosiaan aio vastata yhtään mitenkään.

Nyt pikkasen kyllä harmittaa että olen tuhlannut edes nämä minuutit edes etäisesti miettien, että olisi jollain tasolla jännä nähdä mitä sieltä tulisi jos vastaisin... mutta niin paljon kuin tarvitsenkin pientä pers edellä puuhun kiipeilyä elämääni että se tuntuu mielekkäältä, tiedän kyllä paremmin kuin hyvin että tuolta suunnalta sitä vaan ei ole hyvä etsiä.

[Metsänkeiju]

Kun omat silmäni alkoivat avautua/avautuivat todennäköiselle narsistille, oli mulla aspekteja:

 
 
 
 
 
 
 
 

Tässä n. puolen vuoden (prosessini) tärkeimmät.

[Ikuinen Trikki]

Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä voi parantua.

Niinkuin 99,9% prosenttia psyykkisistä sairauksistamme, sen juuret löytyvät lapsuudesta. Lapsuudenkoti on luultavimmin ollut emotionaalisesti haastava. Lapsi ei ole saanut tunnepitoista kannustusta tai positiivista tsemppaamista, lasta ei ole kehuttu vaan ennemminkin toruttu ja rangaistu. Lapsi ei tästä johtuen ole oppinut koskaan pitämään itsestään, terveestä rakastamisesta puhumattakaan. Lapsi on voinut olla esim. keskittymishäiriöinen tai muuten haastavampi tapaus, jolloin kasvattajien rooli lapsen kehityksessä nousee arvoon arvaamattomaan. Haastavan lapsen kasvatus vaatii vanhemmilta valistunutta elämänkatsomusta, positiivisuutta ja sitä pyyteetöntä rakkautta ja tukemista, jottei lapsi suojamuurikseen rakenna epäterveitä persoonallisuudenpiirteitä.

Lisäksi lasta on voitu kiusata kaveripiirissä ja koulussa, rankastikin. Kaikenkaikkiaan narsistisen henkilön lapsuudenpolku on voinut olla täynnä haasteita, josta on syntynyt syvä arvottomuudentunne ja suoranainen itseinho, jota peittääkseen ihminen kehittää ympärilleen narsistisen persoonallisuuden.

Puhun nyt omasta kokemuksestani, koska itse olen ollut tämä narsistinen persoona. En varmasti mikään pahin tapaus, mutta tietyt narsistisen persoonallisuuden kriteerit täyttyivät kohdallani.

Ja niistä parannusmetodeista. Seitsemän vuotta meditaatiota, joskus joogaa, reikiä ja joitain paljon epäortodoksisempiakin metodeita, joista olen kertonutkin joskus privana tässäkin ketjussa kommentoineelle foorumilaiselle. Nämä metodit herättävät usein ristiriitaisia tunteita ja ennakkoluuloja, joten jätän ne tässä mainitsematta. Meditaation olen kokenut erittäin tärkeäksi paranemisprosessissani. Ja tietysti tarvitaan lujaa tahtoa parantua.

Siis olen diagnosoinut tämän persoonallisuushäitiön vasta siitä parannuttuani. Enhän tiennyt olevani narsistinen paskiainen silloin kun sellainen olin. Olihan siinäkin sulattelemista, kun tietää että minkälaisen prosessin läpi olen tietynkin läheisen aikoinani työntänyt...

[Ikuinen Trikki]

Kun vielä oli tuo narsistinen persoona, en tajunnut olevani moinen. Elämä ja ihmissuhteet vaan olivat hyvin hankalia. Huomasin kyllä olevani dominoiva ja jollain tavalla ymmärsin käyttäytymisessäni olevan suurestikin korjattavaa, mutta en kuitenkaan tajunnut olevani narsisti. En ymmärtänyt tilastani tuon taivaallista. Eikä minua kukaan narsistiksi edes kutsunut. Siis saatoin monenkin ihmisen mielestä olla hyvinkin rakastettava ja lämmin ihminen, mutta lähin ihmissuhde oli se, missä narsismini peilautui pahimmin. Varmasti heitin kaiken kakkelini tavallaan muiden kannettavaksi, vaikka narsistikin kantaa sisimmässään suurta ahdistusta ja omanarvontunnottomuutta. Ei minulla ollut mitään muita toimintamalleja, ne olivat ne eväät mitkä minulle oli siihen elämänaikaan jaettu.

Vaikka olen tuonut läheisilleni häiriöilläni suuria haasteita heidän elämäänsä, niin pitkällinen oli/on myös oma prosessini. Ja kaikesta huolimatta voin sanoa, että elämäni haasteet ovat olleet kuitenkin niitä suurimpia lahjoja, jotka ovat antaneet minulle mahdollisuuden kasvaa ihmisenä, ja luoda itseni uudelleen sellaiseksi ihmiseksi, joka vastaa visiotani ihmisestä rakkauden palveluksessa.

Minusta mistään psyykkisestä häiriöstä ei voi parantua, jos ei pääse käsiksi häiriön syihin. Ja siihen useimmiten tarvitaan sukellus lapsuuden maisemiin ja tunnemaailmaan. Nämä narsistit, jotka vanhemmalla iällään raatelevat lähimmäisään ovat lapsuudessaan useimmiten hyvin syvästi haavoitettuja yksilöitä.

[Eklektikko]

Kun vielä oli tuo narsistinen persoona, en tajunnut olevani moinen. Elämä ja ihmissuhteet vaan olivat hyvin hankalia. Huomasin kyllä olevani dominoiva ja jollain tavalla ymmärsin käyttäytymisessäni olevan suurestikin korjattavaa, mutta en kuitenkaan tajunnut olevani narsisti.

Sepäs johtuukin siitä, että sinä et kärsinytkään varsinaisesta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Tuo lihavoimani kohta tuossa yllä kertoo miksi:

Siitä varsinaisesta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät noin 2% väestöstä eivät näe ikinä eivätkä koskaan mitään vikaa omassa käyttäytymisessään. Se on yksi merkittävä tunnusmerkki, jotta henkilö olisi ihan oikea narsisti.

Sen sijaan narsistisia persoonallisuuden piirteitä on lähes kaikissa ihmisissä, toisissa enemmän ja toisissa vähemmän. Sinä ehkä sitten olet niitä ihmisiä, joissa niitä aiemmin oli vähän enemmän, mutta 'oikea' narsisti et voinut olla koska taudin kuvaan kuuluu olennaisena se puuttuva sairaudentunne: 'Minussa ei ole mitään vikaa, vika on aina muissa.'

Sinun tapauksesi ei siis kumoa sitä tutkittua tosiasiaa, että ne ihan oikeasta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät 2% ihmisistä paranevat hyvin hyvin hyvin harvoin, eikä ihme sillä mistä se paraneminen alkaisi kun omasta mielestä itsessä ei ole mitään vikaa...

Pitäisikin olla äärettömän tarkkana, miten sanaa 'narsisti' käyttää!
On ok puhua siitä, että omaa narsistisia persoonallisuuden piirteitä - kun kaikilla niitä on enemmän tai vähemmän - mutta ehkä sanaa 'narsisti' pitäisi välttää, koska se tarkoittaa vain tuota kahta prosenttia porukasta ja he eivät juuri koskaan parane.

[Artemis]

Tunnistaako narsisti olevansa narsisti, tunnistaako psykopaatti olevansa psykopaatti? mä joskus mietin näitä. Itse olen kärsinyt paniikkihäiriöistä, joihin kuuluu sekoamisen pelko ja olen miettinyt, että tietääkö seonnut ihminen olevansa seonnut? En siis usko, että ihminen muuttuisi narsistiseksi tai psykopaatiksi paniikkikohtauksessa, mutta siis tuli vaan mieleen.
Voiko narsisti koskaan epäillä olevansa narsisti?

[Kuuhilda]

Ehkä narsisti ei sitä koskaan epäile...se kun on jokseenkin stabiili tila; narsistina oleminen.
Mutta ehkä hyväkin niin...kaksisuuntaisilla on niitä selväjärkisyyden hetkiä, jotka eivät kyllä kestä kauaa, koska se kaiken sen tuskan ja paskan tajuaminen oikeasti on ihan hirveää.

[Eklektikko]

Tunnistaako narsisti olevansa narsisti, tunnistaako psykopaatti olevansa psykopaatti? mä joskus mietin näitä. Itse olen kärsinyt paniikkihäiriöistä, joihin kuuluu sekoamisen pelko ja olen miettinyt, että tietääkö seonnut ihminen olevansa seonnut? En siis usko, että ihminen muuttuisi narsistiseksi tai psykopaatiksi paniikkikohtauksessa, mutta siis tuli vaan mieleen.
Voiko narsisti koskaan epäillä olevansa narsisti?

Tämä hyvä nyrkkisääntö pätee ainakin narsistiseen persoonallisuushäiriöön, psykopaattiseen/sosiopaattiseen persoonallisuushäiriöön, psykoosiin ja skitsofreniaan:

Jos epäilet että olet tulossa hulluksi, voit rauhoittua sillä tuo epäily itsessään on merkki siitä että et ole.
Puuttuva sairaudentunne on nimittäin olennainen ja välttämätön osa diagnoosia näissä sairauksissa.

Se, että epäilee olevansa tulossa hulluksi on siis terveen merkki! 

(Mutta tämä ei tietenkään tarkoita sitä että olisi automaattisesti sairas, jos ei sitä epäile.)

[Ikuinen Trikki]

Eklektikko sanoisin, että on parempi ettet diagnosoisi ihmisiä, joita et tunne, ainakaan pelkästään noiden parin kommenttini perusteella näin keskustelufoorumin välityksellä. Huomaan, että omaat paljon tietoa, mutta se ei tee sinusta eksperttiä diagnosoimaan elämäni solmukohtia. Psyykkisten sairauksien diagnosointi muutenkin on aika haasteellista, koska oireisto on moninainen ja diagnoosi määräytyykin usein sen määrittelevän ihmisen subjektiivisien päätelmien lopputulemana. Oletko muuten aiheen ammattilainen sanan varsinaisessa merkityksessä?

Ja sana narsisti itsessään on kyllä ihan laajassa käytössä, eikä tarkoita pelkästään kahta prosenttia ihmisistä.

Sinänsä huvittavaa ja hieman ärsyttävääkin puolustaa tällä palstalla omaa menneen elämän diagnoosiaan, varsinkin kun kyseessä on narsismi, mutta joku roti siinäkin, että täällä tullaan tallomaan monien vuosien syväluotaamisen tuloksena syntyneitä aivoituksia.

Ja edelleenkin, en varmasti ollut narsisti sieltä ihan pahimmasta päästä, koska näen ympärilläni paljon haasteellisempiakin tapauksia, mutta olin kunnon idioootti ja sillä siisti. Siinä ei paljoa pilkunviilaukset ja tuntemattomien ihmisten diagnoosit paina. Ehkä jos kärsinyt exäni heittäisi tänne läppänsä, niin saataisiin vielä parempi kuvaus hulluudestani.

[Eklektikko]

Eklektikko sanoisin, että on parempi ettet diagnosoisi ihmisiä, joita et tunne, ainakaan pelkästään noiden parin kommenttini perusteella näin keskustelufoorumin välityksellä.

No mutta ole hyvä sitten ja diagnosoi itse itsesi jälkikäteen, tässä viralliset diagnostiset kriteerit:

DSM-IV:n kriteerit

DSM-IV:n mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia laaja-alaiset suuruuskuvitelmat, ihailun tarve ja empatian puute. Se on psykiatrinen diagnoosi, joka määritellään vähintään viidellä seuraavista oirekriteereistä:

    Suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan
    Keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta
    uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot
    vaatii korostunutta ihailua
    oikeus erityiskohteluun
    muiden hyväksikäyttö
    empatian puute
    kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä) ja
    ylimielisyys ja röyhkeys

Eli jos vähintään 5 noista löytyy, saattaa olla että ihan oikeasti 'ansaitset' ko. diagnoosin.

Ongelma onkin nimenomaan siinä, että maallikot käyttävät aivan liian helposti sanaa narsisti ja sen vuoksi kaikkien käsitys tästä asiasta on pahasti vääristynyt. Myönnän siis, että sanaa narsisti käytetään tarkoittamaan muitakin kuin varsinaiset kriteerit täyttäviä, mutta se juuri onkin iso ongelma josta pitäisi päästä eroon.

Muokkaus: Ja nimenomaan niiden alan asiantuntijoiden jotka niitä diagnooseja työssään tekevät, mielestä sanan väärinkäyttö on se iso ongelma josta  pitäisi päästä eroon. Sen vuoksi toin asian esiin tässä ketjussa, enkä suinkaan ensimmäistä kertaa.

[Artemis]

Tunnistaako narsisti olevansa narsisti, tunnistaako psykopaatti olevansa psykopaatti? mä joskus mietin näitä. Itse olen kärsinyt paniikkihäiriöistä, joihin kuuluu sekoamisen pelko ja olen miettinyt, että tietääkö seonnut ihminen olevansa seonnut? En siis usko, että ihminen muuttuisi narsistiseksi tai psykopaatiksi paniikkikohtauksessa, mutta siis tuli vaan mieleen.
Voiko narsisti koskaan epäillä olevansa narsisti?

Tämä hyvä nyrkkisääntö pätee ainakin narsistiseen persoonallisuushäiriöön, psykopaattiseen/sosiopaattiseen persoonallisuushäiriöön, psykoosiin ja skitsofreniaan:

Jos epäilet että olet tulossa hulluksi, voit rauhoittua sillä tuo epäily itsessään on merkki siitä että et ole.
Puuttuva sairaudentunne on nimittäin olennainen ja välttämätön osa diagnoosia näissä sairauksissa.

Se, että epäilee olevansa tulossa hulluksi on siis terveen merkki! 

(Mutta tämä ei tietenkään tarkoita sitä että olisi automaattisesti sairas, jos ei sitä epäile.)

No niinpä Itse aikoinani kun kärsin paniikkihäiriöistä enemmän, en enää niinkään, niin siihen liittyi voimakkaana pimahtamisen pelko. Lienee tyypillinen paniikkioire. Mietin joskus kauhuissani, että mitäs jos tule hulluksi ja teen jotain kamalaa.

Toki psykopaattius ja narsismiin ei vaan vaan napsahdeta noin vain.  Ymmärrän eron. Tämä asia on kuitenkin kiehtonut minua, että tietääkö seonnut, olevansa seonnut. Ja kun puhun hulluksi tulemisessta niin en tarkoita loukata ketään jolla on mielenterveyshäiriö tai sairaus. S