seuraava »

[minävaan]

En usko, että enrgiahoidot voivat auttaa tai se, että itse koittaa miellyttää narsistia olemalla sitä mitä narsisti haluaa. Mikään ei heille kuitenkaan riitä ja tunteisiin vetoaminen on aivan turhaa. Eiväthän he edes tiedä mitä tunteet on, paitsi tuntevathan ne kateutta ja raivoa.
Koen olleeni suhteessa 2 narsistin kanssa tai ainakin hyvin narsistisen persoonien kanssa.
Minä olen tyypillinen narsistin uhri. Vaikeasta lapsuudesta syntynyt läheisriippuvuus on saattanut minut näihin suhteisiin. Tiedostan kyllä oman osuuteni hyvin tässä sopassa. Silti pelkkä tieto ei auta minua muuttumaan, minun tarvisisi kokea se tieto.
Anyway.....Minua itseäni kiinnostaa se miten olette muuttuneet persoonaltanne näissä suhteissa? Mitä oireita teillä on?
 Minä olin ennen narskuja valoisa, iloinen, hyvin pidetty ihminen. Minulla oli paljon ystäviä. Nyt minä olen varjo vain entisestä.
Olen eristäytynyt, minulla ei ole ystäviä, minulla ei ole itsetuntoa. Enkä todellakaan ole enää iloinen.
Terapeuttini sanoi minulle, että narsisitin kanssa seurustele jättää ikuisesti sellaisen tunteen, että joku on tahrannut sinut. Siltä minusta kyllä vähän tuntuukin.
Minua kiinnostaa se, että miten te olette saanut parsittua itsenne kasaan? Voitteko te nykyään hyvin? Haluaisin kuulla epätoivoisesti jotain positiivista

[Lilli]

Tuo pelastajan  rooli niillä kai on usein.
Ja tottavie sellainen reppana ottaa sen pelastajansa auliisti vastaan

Tässä lienee myös syy siihen, että vasta narsistin kynsistä irtautunut puoliso löytää lohduttajaksi toisen narsistin. Mutta jos irtautumisessa on ollut paljon tiedostamista siitä, millaisen ilmiön kanssa ollaan tekemisissä, niin uudet narsistisuhteet eivät yleensä kovin pitkiksi muodostu. Uhrihan tietysti haluaisi melkein ampua itseään päähän, kun on haksahtanut samaan ansaan toistamiseen.

[minävaan]

http://www.iltasanomat.fi/viihde/ilkka-kanerva-taas-tekstiviestikohussa---nyt-puhuu-elina-kiikko/art-1288430550044.html
Minun mielestäni tuo Elina Kiikko vaikuttaa tyypilliseltä uhrilta. Tosiasioiden kieltämistä ja puolustelua.

[Lilli]

Anyway.....Minua itseäni kiinnostaa se miten olette muuttuneet persoonaltanne näissä suhteissa? Mitä oireita teillä on?
 Minä olin ennen narskuja valoisa, iloinen, hyvin pidetty ihminen. Minulla oli paljon ystäviä. Nyt minä olen varjo vain entisestä.
Olen eristäytynyt, minulla ei ole ystäviä, minulla ei ole itsetuntoa. Enkä todellakaan ole enää iloinen.
Terapeuttini sanoi minulle, että narsisitin kanssa seurustele jättää ikuisesti sellaisen tunteen, että joku on tahrannut sinut. Siltä minusta kyllä vähän tuntuukin.
Minua kiinnostaa se, että miten te olette saanut parsittua itsenne kasaan? Voitteko te nykyään hyvin? Haluaisin kuulla epätoivoisesti jotain positiivista

Olin 6 vuotta suhteessa monipuolisesti luonnevikaisen miehen kanssa. Meillä oli rauhallisiakin aikoja, mutta kehityssuunta oli kyllä sellainen, että loppuaikoina hänen oireyhtymänsä tuntui pahenevan ja hän oli käytännössä täysi raivohullu, minkä takia yhteiselo oli täysin mahdotonta. Olen ymmärtänyt, että hän ei kykene käsittelemään elämänmuutoksia yleensäkään, vaan hän taantuu niissä sille tasolle, että uhmaikäistäkin voi sanoa kypsäksi ihmiseksi hänen rinnallaan.

Anyway, ennen suhdettamme olin ilmeisesti kehittänyt liian hyvän ihmiskuvan ja tässä kohti sain sitten märkää rättiä päin näköä. Näin kyllä varsin hyvin jo alkumetreillä hänen luonteeseensa, mutta en millään voinut uskoa, että hän on oikeasti ytimiään myöten läpimätä. Pahuuden kohtaaminen muokkasi yleistä ihmiskuvaa hieman uuteen suuntaan, ei synkemmäksi, mutta pakko oli tunnustaa itselleen, että tällaisiakin ihmisiä on olemassa. Kokemus kovetti minua jossain määrin. Suhteen päätyttyä kävin lävitse melkoisia vihan tunteita, joita purin kirjoittamalla ja ryhtymällä suhteeseen erään verbaalisesti aggressiivisen tyypin kanssa. Pyysin myöhemmin tältä mieheltä anteeksi, koska olin hänen suhteessaan sen takia, että tarvitsin jonkun jota vihata! Ex-miehen aiheuttamat vauriot korjautuivat viimeistään kahden vuoden kuluessa. Vihan tunteet oli käyty loppuun vuodessa, itsetuntovauriot kahdessa vuodessa.

Lähipiirissäni pyörii edelleenkin ihmisiä, jotka käyttäytyvät ainakin ajoittain hyvinkin narsistisesti, ja minua lähinnä tympäisee heidän harrastamansa pelleily, mutta kovin vaikea noista on eroonkaan päästä. Minun ympärilläni ei niinkään pyöri puhdasverisiä narsisteja vaan enemmän noita epävakaita tyyppejä, joiden oireyhtymät ovat myös hyvin rasittavia narsistisin piirtein. Yksi tällainen tapaus kuoli vastikään 39-vuotiaana ja ihme suorastaan, että eli näinkin vanhaksi.

[Kuuhilda]

Minä olen selviytynyt läheisriippuvuudesta, ja mulla menee nyt hyvin. Niinkun kerroinkin tuolla yllä ^^

Jos haluaa jutella ja kysellä enemmän, niin voi laittaa yksäriä, minä vaihdan kokemuksia ja autan mielelläni jos vain voin  

No en näköjään kerrokkaan 
Taisin kertoa jossain muualla sitten...

Tuo pelastajan  rooli niillä kai on usein.
Ja tottavie sellainen reppana ottaa sen pelastajansa auliisti vastaan

Tässä lienee myös syy siihen, että vasta narsistin kynsistä irtautunut puoliso löytää lohduttajaksi toisen narsistin. Mutta jos irtautumisessa on ollut paljon tiedostamista siitä, millaisen ilmiön kanssa ollaan tekemisissä, niin uudet narsistisuhteet eivät yleensä kovin pitkiksi muodostu. Uhrihan tietysti haluaisi melkein ampua itseään päähän, kun on haksahtanut samaan ansaan toistamiseen.

Jep, siinä varmastikin on the syy.

[minävaan]

Lilli: " Suhteen päätyttyä kävin lävitse melkoisia vihan tunteita, joita purin kirjoittamalla ja ryhtymällä suhteeseen erään verbaalisesti aggressiivisen tyypin kanssa. Pyysin myöhemmin tältä mieheltä anteeksi, koska olin hänen suhteessaan sen takia, että tarvitsin jonkun jota vihata!" 
Jäin miettimään tuota lausetta. Senkö takia minäkin menin heti perään huonoon suhteeseen, vai ihan vaan sen takia, että halusin jatkaa siitä mistä edellinen suhde loppui

[Lilli]

Narsistin kanssahan ei erotilanteessa voi yleensä asioita selvitellä aikuismaisesti, joten aika helposti sitä ajautuu suhteeseen, missä ne asiat selvitellään joka tapauksessa, jolloin se toinen osapuoli on vähän sijaiskärsijän asemassa. En minäkään tietoisesti ajatellut tähän suhteeseen ryhtyessäni, että käytänpä nyt tuota toista vihani purkukohteena, mutta kun asia nousi tietoisuuteen, niin tajusin toimineeni väärin, lopetin suhteen ja pyysin mieheltä anteeksi. Vihaaminen loppui myöskin siihen paikkaan, pääsin siitä irti. Tämä suhde kuitenkin alkoi uudestaan noin kuukauden eron jälkeen ja se muodostui aikaisempaa huomattavasti rauhallisemmaksi, vaikka oli edelleenkin aikamoista on/offia. Lopulta suhde vain hiipui pois, mutta olemme edelleenkin ajoittain yhteyksissä. 

[Kuuhilda]

Minä hoidin asian alkamalla laastarisuhteeseen sen naisen exän kanssa, joka nyt oli minun narskuni kanssa Hohhoh.
Kohtalotoveri terapiaa.

[Gisella]

Solnishko, kiitos kertomuksestasi. Aloitin tämän ketjun, koska olen narsistin lapsi. Minun isäni on pahimman luokan narsisti, ja hän on rääkännyt perhettään viimeisen 30 vuotta. Ajauduin itse noin parikymppisenä parisuhteeseen narsistisen miehen kanssa, ja hänen kanssaan taistellessa tajusin hänen käyttäytyvän minua kohtaan yhtä halveksuvasti kuin isä on aina käyttäytynyt. Pääsin irti parisuhteesta, enkä jaksanut kiinnittää isääni sen enempää huomiota. sitä jotenkin ajattelee saavansa osakseen ihan hyvää kohtelua, vaikka totuus on täysin toinen. Kaikkeen tottuu, valitettavasti.

Kaikista pahinta on se, että vuosien mittaan me kaikki olemme alkaneet pitää tätä normaalina. Muistan itsekin ajatelleeni pienenä, että isät vaan ovat tuollaisia. Hänelle perhe on olemassa ainoastaan silloin, kun se tyydyttää jotain hänen tarvettaan. Narsistinen persoonallisuushäiriö on parhaimmillaan ja pahimmillaan kuin taiteenlaji. Narsisti keksii kyllä keinot, joilla se saa satutettua uhria siten, että sitä on mahdoton todistaa ulkopuolisille tai edes uhrille itselleen.

Minua kiinnostaa teoriassa energiahoitojen vaikutus tällaisten persoonallisuushäiriöiden hoidossa, koska tiedossahan on, että pohjimmiltaanhan kyse on ainoastaan rakkauden ja hyväksynnän puutteesta lapsena. Harvempi narsisti on kuitenkaan syntyessään täysin paha.


Ai niin, mielenkiintoistahan tässä on myös se, että näin sanoo Astron Sisäinen soturi -tulkinta:

Chiron sulkeutuva neliö Kuu
Lapsuuteesi liittyy joitakin hyvin haavoittavia kokemuksia joko henkisellä tai fyysisellä tasolla.
Ensimmäiset elinvuotesi eivät olleet helppoja ja ne sisälsivät paljon emotionaalisia ongelmia.
Lapsuuden kokemukset vaikeuttavat myöhempiä ihmissuhteita. Tehtävänäsi on oppia
kunnioittamaan omia tunteitasi ja huolehtimaan siitä ettei kukaan pääse satuttamaan herkkää
sisintäsi. Ajaudut helposti vaikeisiin ja dominoiviin ihmissuhteisiin ainakin aikuisuutesi alkuvuosina.
Tällaisista hallitsevista suhteista irtaantuminen on aina vaikea ja kipua tuottava kokemus, mutta
vasta tämän kokemuksen jälkeen olet kypsä kantamaan vastuun omasta elämästäsi ja olemaan
onnellinen rakastettusi kanssa. Sinulla on luontaista taipumusta okkultismiin ja astraalitason
ilmiöihin, mutta parantajan lahjasi eivät voi avautua kunnolla ennen kuin ihmissuhteesi ovat
kunnossa.

Palaset ovat vihdoin loksahtaneet kohdilleen. Kohta olen vapaa.  

[Kuuhilda]

Voimia sinulle Gisella raskaalla tielläsi.
Ja nautihan vapaudestasi sitten, kun se aika tulee, täsysin rinnoin

[Solnishko]

Hei Gisella ystävä, kiitos myös sinulle vaikka saitkin minut itkemään. Luulin jo että tämä olisi ihan loppuun asti itketty juttu, mutta ei se taidakaan ihan vielä olla.

Minä vihaan isää. Onneksi vihaan, sillä vihan avulla pystyn katkaisemaan suhteen häneen lopullisesti ja hoitamaan itseni ehjäksi, etten enää ikinä lankea narsistisen miehen lumoihin. Minä en usko, että tämä paatunut tapaus voi enää parantua mihinkään, varsinkaan kun hän itse ei myönnä mitään, eikä tunne pienintäkään ripausta myötätuntoa.

Parhainta mahdollista matkaa sinulle ja tosiaan; hoida itseäsi kaikin mahdollisin keinoin. Anteeksipyyntöä et tosiaan milloinkaan tule saamaan, etkä tunnustusta tapahtumista. Se tässä varmaan pahinta on.

Enää hän ei juurikaan hauku ja solvaa, koska ne eivät enää tepsi, mutta nykyisin alistamisen keinoina ovat lähinnä huomioimattomuus

Rakkauden vastakohta ei muuten ole viha, vaan välinpitämättömyys.

Iloa, valoa ja lämpöä!
(Saa laittaa YV:tä jos siltä joskus tuntuu!) 

[SanctAstra]

Tunnistin myös oman nyt jo entisen avioliittoni tuolta Gisellan teksteistä. Vieläkin yritän päästä niistä tavaroista ja vaatteista eroon, mitä sinä aikana käytin, jotta en enää saisi silmiini yhtään narsistista muistuttavaa asiaa.

Lapseni ovat ainoita hyviä asioita, jotka narsistilta sain.

[Kuuhilda]

Mulla oli eron jälkeen semmonenkin tunne, että mun lapset on jotenkin likasia, kun ne on puoliksi sen!

Se oli ihan kamalaa, enkä pitkään aikaan pystynyt hyväksymään että mulla oli semmonen tunne ollu. Ja tosi pitkään meni, ennenkö siitä saatoin puhua, vaikka itsessään se fiilis oli vain hetkellinen.
Vieläkin se on vähän hankalaa. Siksi sen nyt sanonkin.

[Lilli]

Näinhän se yleensä on, että narsisti sen kuin porskuttaa ja luonneviat mahdollisesti pahenevat ikää myöten, paraneminen tapahtuu uhrissa.

Paranemisen kaava menee jotensakin näin (ei välttämättä juuri tässä järjestyksessä):

1. Narsisti tulee elämääsi ja pilaa sen. Elät kurjuudessa ja lamaannuksessa ja elättelet toiveita hyvistä hetkistä, koska niitäkin on.
2. Havahdut jossain vaiheessa, että toinen ei ole normaali
3. Tutustut kirjallisuuteen ja löydät hänelle diagnoosin ja mietit, voiko oireyhtymän parantaa.
4. Otat ehkä löydöksesi esille "potilaan" kanssa.
5. "Potilas" suuttuu ja keksii ehkä syyttää sinua täsmälleen samasta diagnoosista.
6. "Potilas" tekee jotain erityisen typerää (tai hänen salatut tekemisensä paljastuvat shokkimaisesti) ja oivallat kertakaikkisesti, että olet elänyt täydellisen p"skiaisen vaikutuksen alaisena ja että hän ei tule muuksi muuttumaan.
7.Shokkivaihe
8. Raivovaihe
9.Irtaantumisvaihe (parisuhteessa monesti on/off -tyyppisesti)
10.Mahdolliset laastarisuhteet toisten narsistien kanssa
11. Ankara itsetutkiskelu narsismimagnetismin selittämiseksi
12. Vertaistuen hakeminen, kokemuksien purkaminen ja jäsentäminen saman kokeneiden kanssa. Myötätunnon eheyttävää vaikutusta.
13. Tunnetyöskentely, käydään lävitse erityisesti vihan (myös itsevihan) tunteita, jotka nousevat pintaan aaltomaisesti
14. Mahdollisten itsetuntovaurioiden kanssa työskentelyä. Voi vaatia terapiaa.
15. Narsistitutkan kehittäminen.
16. Seuran tarkka valikoiminen, hankalista tyypeistä hankkiudutaan eroon hyvin pian, jos mahdollista. Annetaan lupa itselle seurustella mukavien ja iloa tuottavien ihmisten kanssa. Lemmikkikin saattaa ajaa saman asian!
16. Rajojen asettelun opettelua, jollei sitä ole opittu jo aiemmin. Voi aloittaa vaikka puhelinmyyjistä. Voi tulla ylilyöntejä (ei sille puhelinmyyjälle tarvitse kuitenkaan haistatella!).
17. Vihan tunteista irti päästäminen, ilon lähteiden etsiminen ja löytäminen, itsensä rakastaminen, jämäkkyys.
18. Tasapainotilan saavuttaminen

[Kuuhilda]

No just jetsulleen.
Kaikki nuo Lillin viestin kohdat ykkösestä kahdeksaantoista. Minä taidan olla nyt viittä vaille tasapainotilassa, joitain rajojen asetteluja tässä vielä viimeistelen 
Mistä Lilli nuo bongasit, vai ovatko ihan omaa mietintääsi?