seuraava »

[Lilli]

Ihan omasta päästäni ne tuohon suolsin:

Lähde: Lillin aivosolut.

[sidrika]

Eksässä oli hyvin paljon narsistisia piirteitä, luulin häntä aidoksi narsistiksi. Kunnes huomasin nykyisen esimieheni olevan pesunkestävä sellainen. Nyt on menossa pimeiden salaisuuksien paljastumisen vyyhti (taitaa liittyä johonkin tähtitaivaan kuvioon?), joka päivä nousee esille uutta tietoa henkisestä kaltoinkohtelusta ja väärinkäytöksistä. Tyyppi taitaa olla vakuuttunut siitä, ettei kukaan uskalla käräyttää häntä. Nurkkaan ajettuna etsin uutta työpaikkaa, sen saatuani aion ehkä tuoda asiat päivänvaloon. Jos uskallan, narsistit ovat yleensä aika kostonhimoisia. Ja sitten saan taas työstää tätä alttiuttani joutua uhriksi, lapsuudestani on hyvin paljon altistavaa materiaalia, jota olen työstänyt vuosikaupalla ja luulin jo parantuneeni kun pääsin eksästä eroon, vaikka en ole sen jälkeen uskaltautunut uuteen parisuhteeseen siinä pelossa, että kuvio toistuu. Siksi se kai ilmestyi työelämääni. No, ehkä jonain pävänä.

[Lilli]

Jos sidrikan esimies on syyllistynyt selkeisiin rikoksiin ja niistä on konkreettiset todisteet esitettävänä, niin tekisin varmaankin sen rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön poliisille. Hiljaisuuden turvinhan nämä veijarit porskuttavat niin pitkälle kuin pystyvät.

[Heart]

Itse olen toipumassa narsistiexäni kidutuksesta. Lähdin liian myöhään, koska toipuminen vie aikaa. Vain täydellinen irtiotto auttaa vähitellen. Olen vieläkin rikki; arka ja pelokas, mutta matkalla kohti parempaa. Välillä tunnen suunnatonta vihaa, mutta jos tämä exä sen tietäisi, nauttisi siitä suunnattomasti, todetessaan iloiten, että olen siis saanut henkisiä vammoja ja että hän on saanut aiheutettua tuskaa. Hän silminnähden nautti sadistissista huomatuksistaan ja lukemattomista teoista, joilla sai minut itkemään, pahalle päälle ja vähitellen iloisuuteni kaikkoamaan. Entinen iloinen ihminen muuttuu lopulta synkäksi. Mikään puhe ei näille auta. Vain se, ettei ole missään tekemisissä.

[Kuuhilda]

Ihan omasta päästäni ne tuohon suolsin:

Lähde: Lillin aivosolut.

Aika hyvin.
Minusta tuo olis voinu olla vaikka joku virallinen kahdeksantoista kohdan taulukko

[Heart]

Todella osuva taulukko, näin se menee.

[Indium]

Karmii nämä tarinat. Itse aika sairaassa perheessä kasvaneena (ei narsismia eikä erityisemmin viinaa, mutta kaikenlaista muuta) olen itsekin ollut tosi huomionkipeä, ja taannoin onnistuin törmäämään narsistiseen henkilöön netissä. Nyt kaiken jälkeen olen yli 90% varma että tämä oli niitä pesunkestäviä tapauksia. Onneksi hän ei asu Suomessa! Silti touhu oli jopa intensiivisempää kuin fyysisesti lähellä asuvien ystävien kanssa - oli monet eri blogit ja sähköpostit ja messengerit ja etanaposti, soittelikin minulle. Ja sitä kesti vuosia.

Aluksihan hän oli tosi ystävällinen. Tunsin kyllä heti tietyn viban siitä että hän pitää itseään aivan fantastisena tyyppinä. En antanut sen häiritä, koska yksinkertaisesti tykkäsin hänen huomiostaan ja tietystä tarkkaavaisuudesta jolla hän minua, yksinäistä nuorta ihmistä, kuunteli. Myös alusta asti häneltä tuli liioiteltua juttua, tyyliin "hypin onnesta ja lähetän kyllä sukkatehtaallekin kiitoskirjeen!" joulun aikaan kun sai sukat minulta. Hänen lahjansa olivat sen verran "spesiaaleja" että myöhemmin tajusin että siinä oli mukana manipulointia; enhän kehtaisi olla hänelle muuta kuin lojaali kun hän on näinnnnn ihana.

No, mutta vuosien jälkeen ymmärsin että eihän minua oikeasti kiinnosta tukea ja kuunnella sellaista ihmistä, joka toimii mm. näin:
- Osasi tosi strategisilla hetkillä kadota vaikka chatista ja tietysti tietokone vain kummaili - paljon myöhemmin älysin että hän pelkäsi minun hoksaavan jotain, ja toivoi etten viitsisi ottaa asiaa puheeksi kahta kertaa
- Hoki minulle "katso nyt miten samanlaisia me ollaan! Jännä miten paljon meillä on yhteistä!", aikansa se toimi koska tunsin itseni friikiksi
- Kirjoitti katkeria blogeja ja kirjeitä siitä miten hänet aina hylätään vaikka hän omasta mielestään oli epäitsekkäin ihminen maan päällä
- Liioitteli sairauksiaan, muistutti tosi usein montako kertaa on melkein kuollutkin ja montako litraa sitä verta menettikään jonnekin odotushuoneen lattialle (kysyin joskus joltakin, sellaista määrää ei ole mahdollista kuolematta menettää kuin korkeintaan jossain erikoisissa leikkauksissa)
- Loukkaantui verisesti pienestä kiusanteosta (ei minulle koskaan, mutta muille kyllä), räjähteli ja riiteli ja haukkui ihmisiä raiskaajiksi, perusteli sen joka ikinen kerta sillä että oli syntynyt astrologisesti herkkyyden hetkellä. No... voihan joku semmoisella hetkellä syntyä, en minä sitä, mutta tarvitseeko nyt sen varjolla käyttäytyä noin? Aikuinen ihminen.
- Ei mennyt elämässään yhtään eteenpäin niinä vuosina kun tunnettiin, toisti vaan samat virheet ja valheet ja tyhjät lupaukset yhä uudelleen ja uudelleen ja syytti toisia/kohtaloa kaikista mahdollisista epäonnistumisistaan

Tajuttuani että en halua tuollaista ystävää, vähensin yhteydenpitoa huomattavasti. Pitkän ajan päästä tuli sähköposti "mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän?", vastasin jotain "ai minkä? Btw mulla on ollut tosi kiireistä, no kyllä se siitä taas", ja sieltä tulikin epätoivoinen myötätunnon kalastelu. Väitti että kysymys liittyi hänen elämäänsä eikä minuun sittenkään, mukana tietysti "kato miten sama tilanne meillä taas on!" vaikkei edes ollut. En tarttunut koukkuun, pari neutraalia lausetta vastasin, nyt ei ole kuulunut puoleen vuoteen mitään.

Voin vain yrittää kuvitella miten hirveää voi olla, jos tuollainen ihminen on lähellä. Samassa talossa, samassa asunnossa... kun niin lähellä ei pysty pitämään tuommoisia strategisia etäisyyksiä ja kulisseja, vaan törmäily on väistämätöntä. Ihan hirveästi voimia kaikille jotka ovat kokeneet sen.

[Kalevanneito]

Joku sanoi jossain viestissä jotta ihminen joka suurinpiirtein tietää mitä normaali käytös on ( ei siis ole juoppoja, narsisteja, pahoinpitelijöitä tms. vanhempina) niin ei lankea narsistiin. Tai hokaa sen alkuliehittelyn jotta ei ihan normaalia...Mua eräs mies lähestyi sähköpostilla (työpaikan yleiseen sähköpostiin!!!, olen asiakaspalvelualalla pienessä kunnassa jossa tiedetään "kaikkien" siviilisääty) ja se oli suoraan niinkuin jonkun Auervaaran tekstiä tai "Gabriel tule takaisin" -elokuvan Gabrielin (Auervaara sekin naistennaurattaja) Siis mulla soi kellot ja lujaa. Kyseinen mies oli toisellekkin sinkulle lähetelly tekstiviestejä samaan tyyliin mutta ei ollu onnistuntu silläkään taholla. No se mies on kertaalleen eronnut kaksi n. 20 v tytärtä ja sehän sitten nappas jonkun jonka aattelen olevan suurinpiirtein mun ikäinen ehkä 5v heittoa nuorempaan suuntaan ja tekasi kaks lastakin tämän naisen kanssa. No en tiiä heidän perhe-elämästään mutta jotkut puskajutut väittää jotta mies on taas alkanu harrastaa sitä mitä harrasti ennenki eli "peeping tom" -juttua (tirkistelyä) toisten ikkunoiden takana, en tiedä onko tää totta. No ainakaan siinä suhteessa ei oo kateutta tätä vaimoaan kohtaan jotta hiton pahankurinen poikamuksu se vanhempi n. 3 v jotta tulee sääli äitiä ja ristin kädet ja jalat jotta "onneks oon lapseton sinkku". Mutta toi mies sillä sähköpostilähestymisellä soitti mun varotuskelloja ja kovaa jotta ei nuon imartelevalla oo puhtaita jauhoja. Toki tosiaan en heidän avioliitostaan tiedä.

Toiseen asiaan:

Tää kohta jostain jonkun listaamista asioista:
"16. Rajojen asettelun opettelua, jollei sitä ole opittu jo aiemmin. Voi aloittaa vaikka puhelinmyyjistä. Voi tulla ylilyöntejä (ei sille puhelinmyyjälle tarvitse kuitenkaan haistatella!)."

Mä en tiedä miksi mulla on ollu vaikeuksa tuon rajojen asettelun kanssa. Mun vanhemmat (eikä varsinkaa isä, ei äitikää kyllä) olleet mitää narsisteja, aiva normaaleja. Toki tuo tuli esille vasta kun muutin tälle paikkakunnalle  vuonna 2001  ja ystävystyin naapurin yksinhuoltajanaisen kanssa. No se nainen ei sitten kunnioittanu toisen rajoja ja tosi kauan kesti ennenkö aloin ihmettelemään käytöstään ja mietin jotta "eikö se tajua vai tahallaanko tekee". En tiedä vieläkään kumpaako mutta manipuloida osaa ja pyrkii myös manipuloimaan huomasin sitten kun muutin toiseen paikkaan enkä ollu enää "altis" hänelle. Ja häneen ei tehoa muu kuin jotta häntä pitää pitää varpaillaan sen suhteen jotta hänen pitää pelätä mua (siis sitä jotta mä suutun) muuten hän ei kohtele asiallisesti. Mun pitää heti reagoida yli, niinkuin tuo esimerkki haistatella puhelinmyyjälle, että hän kunnioittais mua normaalisti niinkuin yleensä kuuluu. Olen vieläkin tekemisissä toisinaan tuon kanssa kun en raaski sanoa välejä poikki kun hän tuntuu pitävän mua ystävänään ja tärkeempänä kuin mitä minä pidän häntä. Mä en nää häntä enää ystävänä (niinku alussa) vaan lähinnä hämähäkkinä tai riippuvana riippana. Kamala sanoa. Hän pitää mua ystävänään. Muttakun mulla ei ole oikein syytä panna välejä täysin poikkikaan ja olen liian kiltti siihen. Hän ei tajuais syitä (mitä tuossa ylläkin laitoin) tai en tiä eikö oikeesti vai teeskenteleekö. Mutta tän takia ja osittain myös sen jotta työpaikallani oli dominoiva ihminen jonkun aikaa ennenkö jäi eläkkeelle joka pamautteli päin naamaa ihan mitä van niin noiden kokemusten takia olen välillä tosiaan reagoinu yli liian voimakkaasti semmoseenkin johon ei olis ollu tarve. En tiedä oonko sitten liian kiltti, kiltteydestä kipeä, mut miks? En mä löydä lapsuudestani mitään vanhempien taholta ne on ihan tavallisia. Äitiin oli vähän etänen suhde en tiedä miksi ei hän mikään narsisti ollu, mutta isän tyttö oon ollu ja isä on kyllä ihan kiltti mies. Meillä on aina ollu hyvät välit.
Ja mä oon tuntenu aina lapsena olleeni haluttu ja rakastettu. Mistä toi sitten jotten osaa laittaa rajoja? äiti oli kyllä hieman ylisuojeleva.

[Kuuhilda]

Minä luulisin, että siihen riittää ihan vain se, että ihminen on kiltiksi kasvatettu 
Jos olet kiltisti..., pitää olla kiltisti..., muistathan sitten olla kiltti..., ellet ole kiltti, et saa lahjoja....

Siis hyvät ja rakastavat vanhemmat ovat istuttaneet tuon ylikiltteyden siemenen todella moneen meistä.
En tiedä, mutta luulisin.

[Solnishko]

Indiumin tapaus kuulostaa kyllä vahvasti narsistiselta; se on "hauskaa" kun kaikki sairaudet ja onnettomuudetkin pitää olla niin paljon jotain enemmän kuin muilla.. 

Olisikohan ollut Sandy Hotckissin Miksi aina sinä -kirjassa (voi olla joku muukin aiheeseen liittyvä minkä joskus luin!) Että "jos joku tuntuu olevan liian hyvältä ollakseen totta" niin aika varmasti onkin. Juokse.

Rajojen asettamisesta mietin, että kyllähän sitä yleisesti haluaa uskoa, että kanssaihmiset on ihan "normaaleja". Vaatii aika monta silmilletuloa, ennenkuin sen sisäistää ettei sillä ollutkaan vaan huono päivä ja paineita, vaan että on oikeasti häiriöinen ihminen. Mulla on jo 4-vuotiaana ollut kilometrin pituiset tuntosarvet otsassa kun piti kuulostella ja arvioida kotona että millä tuulella isä tänä aamuna herätessä on ja mistä päin tänään kenties tuulee; onkohan sillä pullo jossain jemmassa vai mennäänkö me leikkipuistoon tänään. Toivottavasti pikkuveli ei kaada maitolasia aamupalalla ettei mee koko päivä pilalle. SILTI vieläkin välillä menen retkuun siinä, että haluan nähdä ihmisissä hyvää, antaa toisen mahdollisuuden yms. Toki sitten laitan ne rajat heti kun hokaan homman nimen, mutta välillä tuntuu että olis pitänyt heti alkuunsa vaan tajuta. Energiasyöppöjä riittää, niiltä ei varmasti välty kukaan.

Laitoin nuo esimerkit aikaisemmin tuolta lapsuudestani korostaakseni sitä, että todellisen narsistin toiminta on todellakin äärimmäisen kylmäveristä ja häikäilemätöntä; siinä ei omien lastenkaan hyvinvointi tai henki paljon paina jos sille päälle sattuu. Jokainen työpaikan kiusankappale ei välttämättä siis ole narsisti, voi olla k*sipää ihan muutenkin. Tiedättehän mitä sanojen taakse joskus kätkeytyy.. "Särmikäs persoona" = tunnevammainen piikittelijä, ihme ettei kukaan ole vielä tappanut. "Tunneihminen"= tuntee helvetisti tunteita itseään kohtaan, muiden tunteista ei ole niin väliä. "Osaa se olla mukavakin" = k*sipää, joka joskus mielenhäiriössä on sanonut jollekin ystävällisen sanan. 

Tsemppistä kaikille! 

[Kalevanneito]

Minä luulisin, että siihen riittää ihan vain se, että ihminen on kiltiksi kasvatettu 
Jos olet kiltisti..., pitää olla kiltisti..., muistathan sitten olla kiltti..., ellet ole kiltti, et saa lahjoja....

Siis hyvät ja rakastavat vanhemmat ovat istuttaneet tuon ylikiltteyden siemenen todella moneen meistä.
En tiedä, mutta luulisin.

Joo nuon mäkin oon funtsannu. Meillä kun muillakin systereillä ja veljillä on se ongelma jottei meinaa kehdata sanoa inhottavasti vaikka olis aihettakin...

[Kalevanneito]

Rajojen asettamisesta mietin, että kyllähän sitä yleisesti haluaa uskoa, että kanssaihmiset on ihan "normaaleja". Vaatii aika monta silmilletuloa, ennenkuin sen sisäistää ettei sillä ollutkaan vaan huono päivä ja paineita, vaan että on oikeasti häiriöinen ihminen.

 Jokainen työpaikan kiusankappale ei välttämättä siis ole narsisti, voi olla k*sipää ihan muutenkin. Tiedättehän mitä sanojen taakse joskus kätkeytyy.. "Särmikäs persoona" = tunnevammainen piikittelijä, ihme ettei kukaan ole vielä tappanut. "Tunneihminen"= tuntee helvetisti tunteita itseään kohtaan, muiden tunteista ei ole niin väliä. "Osaa se olla mukavakin" = k*sipää, joka joskus mielenhäiriössä on sanonut jollekin ystävällisen sanan. 

Ensimmäiseen kappaleeseen Joo noinhan se on. Se oletus yleensä on jotta toinen on "normaali". Ja toiseen kappaleeseen,pitää hyvin nuo paikkansa nuo "nätimmät sanonnat" 

[Kuuhilda]

 
Tuota se "narsistikin" väitti, että minä olenkin meistä se narsisti

Juu, ei pidä paikkaansa, läheisriippuvainen ja tunnevammainen kylläkin olin.
Uhrina oleminen on aina oma vika. Mutta en ihmettele että tuo nainen oli ruvennut vapisemaan...se ajatuskin on pelottava, erota narsistista, tai narsistisesta tyypistä ja ellei vielä ole itse ns. nähnyt valoa, niin sitä ajatusta ei tosiaan halua edes hyväksyä, vaikka järki sanoo kyllä että onhan se oikeassa kun sanoo noin. Ei siinä oikein voi muuta kuin ruikuttaa, ennenkö tulee päätös ja voimaa nostaa kytkintä.

Hitaus ja epäkäytännöllisyys ja typeryys tulevat varmasti seurauksena siitä piinapenkistä missä joutuu elämään ja varomaan joka sanaansa ja tekoaan.

[Kuuhilda]

Eipä sitä voi oikein helposti käsittääkkään, ennenkö sen on itse kokenut.
Sama homma niinkun aika monessa muussa jutussa 

Vähän provosti 

[Lilli]

Narsistin kanssa lamaantuu ennen pitkää ja tässä olotilassa ei ole järin toimintakykyinen. Sitä muuttuu vähän kuin eläväksi kuolleeksi, joka tarpoo päivästä toiseen mekaanisesti kuin robotti.