Hih, kiva inspiroida toisia, olen kuitenkin tosi uusi täällä
Voisin itse kertoa joitain taannoisia esimerkkejä, jotka olen selvittänyt. Jännä miten ne heti lakkaavat olemasta niin häiritseviä kun keksii mistä on kyse ja alkaa tietoisesti työstää asiaa reaalimaailmassa. Voi jopa nähdä eräänlaisen "päätösjakson" toistuneiden unien sarjalle.
Yksi toistuva uni oli, että seisoin pellolla ja ympärillä kökötti valtavan isoja työkoneita, joita en joko oikein tunnistanut miksikään, tai sitten ne näyttivät tutulta mutta joku osa puuttui. Sitten ne ykskaks alkoivat kaatumaan ja mua hirvitti katsoa sitä. No, siinähän kaatuivat pehmeään peltoon, ei osunut mihinkään, ei mitään mennyt rikki, kenellekään ihmiselle ei käynyt kuinkaan. Joskus juoksin karkuun, mutta en oikeasti koskaan ollut lähelläkään jäädä alle.
Ihmettelin ääneen tuota unta, kaverini sitten jotenkin keksi kysyä miten suhtaudun isoihin kokonaisuuksiin (miksei noita joskus millään keksi itse?!). Joo, no, vähän kun mietin niin tajusin että nimenomaan sitähän nuo unet tosiaan heijastivat. Jopa sitä, että pohjimmiltani taidan tietää etten oikeasti jyräänny kuoliaaksi hommieni alle, vaikka välillä näyttää pahalta. Oivalluksen jälkeen olen nähnyt yhden variaation tuosta unesta, ja siinä en pelännyt kuin ihan vähän.
Sitten toinen uni, siinä vein erään voimakkaita tunteita aiheuttavan ihmisen lapsuudenkotini keittiöön. Siellä hän vain istui hiljaa ja tuijotti minua surullisena, kun itse puhuin lakkaamatta jotain tiedostaen sen, että äiti kuunteli nurkan takana eikä ehkä hyväksyisi tuota ihmistä vieraaksi taloon ollenkaan. Pari kertaa kun olin tuon unen nähnyt, seuraavassa unessa tuo ihminen kurkotti kädellä minua kohti ja silitti niskaani. Siitä tajusin että olin alkanut taas pitkästä aikaa käsitellä negatiivisimpia tunteitani siten kuin äiti halusi lapsuudenkodissani tehtävän - yrittämällä vaientaa ne ja puhumalla kaikesta muusta. Ja eihän tunteilleen saisi tehdä niin, eivät ne sillä katoa, vaan pyrkivät pintaan (=iholle?) kuitenkin.
No, uni häipyi, tunteet tulivat takaisin pintaan, itkin aika paljon sitten, mutta se on elämää.
Jostain syystä mulla oli koko lapsuus- ja teiniajan toistuva painajainen, jossa istahdin autoon ja se alkoi liikkua itsestään. No, tuosta voisi vetää tulkintoja kontrollin puutteesta tms, mutta kas kummaa kun sain ajokortin, tämä uni katosi ja tilalle tuli uusi (tänäkin päivänä väliajoin toistuva) uni jossa vain ajelen ympäriinsä.
Muakin kiinnostaisi tuo pelottavan/kummallisen vintin merkitys. Joskus vuosikaussia sitten olen toistuvasti nähnyt unia, joissa kiipesin suunnattoman korkeita rappusia jonkin korkean talon sisällä, ja ne katosivat jonnekin ennenkuin pääsin ylös asti. Ylhäällä oli tila jonka tiesin olevan siellä, mutten ollut koskaan nähnyt sinne. En muista aikaa milloin tuo uni lakkasi palaamasta takaisin.
Tai no. Nyt kun miettii, kuulostaa ihan itsetuntemukseen liittyvältä unelta. Enpä nuorempana tosiaankaan ollut kovin hyvä siinä.