En tiedä mille aihealueelle tämäkin kysymys sopisi, mutta laitetaan nyt sitten tänne. Mietiskelen tällaista asiaa: kun lähiomainen tai tuttava on kuollut, tapaan jonkin ajan kuluttua tavata hänet unessa. Menee noin pari viikkoa, ehkä enemmänkin, mutta olen huomannut, että väistämättä näin käy. Sitten jonkin ajan kuluttua he eivät enää ilmestykään, eivät edes ne, jotka olivat eläessä hyvin rakkaita ja läheisiä.Unet ovat selkeitä, kirkkaita ja hienoja, niissä jutellaan ja jopa kerrataan kuulumisia. Herätessä on piristynyt olo. On kuin tosiaan olisi tavannut ystävät uudelleen.
Vain yhtä asiaa olen ihmetellyt. Lähipiirissä sattui hiljattain hyvän tutun kuolemantapaus. Yllättävä isku. Tiesin tavallaan jo silloin, että unessa tavataan. Kuulostaa tietysti idioottimaiselta, mutta näin tämä homma on mennyt. Ja tulihan tuttavauneen viime yönä. En vain heti älynnyt että se oli hän, koska hän oli siinä noin 12-vuotias, enkä tuntenut häntä vielä tuon ikäisenä. Tunnistin hänet kuitenkin silmistä ja siinä me sitten vain hymyilimme ja toisiamme katselimme. Jutella emme ehtineet.Sama vainajien nuorentumisilmiö on ollut ennenkin. Esim. mummoni ilmestyi uneeni ikäisenäni naisena. Hänet oli helppo tunnistaa olemuksesta.
Mitä ajattelette tästä vainajien ikäkysymyksestä unissa? Kirjoitin nyt suoraan ja tämän enempää spekuloimatta, koska kirjoittaminen on jotenkin hurjan hankalaa - kirjaimet tulevat viivellä ja kone tökkii pahoin.