seuraava »

[Indium]

Olen tässä hiljan tajunnut, että epäilen ihan hirveästi itseäni ja sitä mitä vaistoan tilanteista ja ihmisistä. On myös noussut semmoinen kaipuun kaltainen tunne, että elämä voisi olla tosi paljon antoisampaa jos en "kuin kaiken varalta" ajattelisi että ehken olekaan oikeassa, ehkei tämä ole mitään, ehken tee mitään vain tämän pohjalta.

Nytkin epäilyttää tätäkään pistää tänne, jos paljastuu että mulla ei olekaan mitään kummoista intuitiota vaan haaveilen vain että olisi. Mutta sisällä polttaa; mitä tekisin?

[Hiisitär]

Jokaisella meistä on intuitio. Aivan samoin kuin jokaisella meistä on keho. Se, miten hyvin intuition kuulee ja ennen kaikkea kuunteleeko sitä, on sitten toinen juttu

Simppelisti intuition voi kuvata niin, että se vain sanoo jonkin asian olevan niin tai näin. Piste. Se ei selittele eikä keksi syitä. Intuition vastakohta ego (maallinen mieli) on taas kerrassaan mestari keksimään erinäisiä selityksiä ja pitkiä tarinoita sille ja tälle asialle, ja nämä selitykset keskittyvät aina pelkoon! Siksi intuitiota on välillä vaikeaa kuunnella ja vielä vaikeampaa uskoa, kun kutinoilleen ei saa mitään ennakkovahvistusta. On vain uskallettava mennä yhden sanan tai aavistuksen perusteella.

Jotta uskaltaisit kuunnella intuitiotasi sinun täytyy kysyä itseltäsi miksi ET uskalla kuunnella sitä? Mitä asioita pelkäät ja miksi? Mistä tällaiset tunteet, uskomukset ja ajatukset tulevat? Itsetutkiskelu on avain selkeämpään intuitioon (ja tasapainoisempaan, onnellisempaan elämään).

[Kuuhilda]

Minä olen niin monesti jättänyt vahvankin intuition huomiotta, että se on opettanut minua vihdoin kuuntelemaan sitä. Olen saanut niinsanotusti niin pahasti turpiini kun en ole sitä kuunnellut, ettei enää pelota sen kuuntelu, vaan kuuntelen oikein mielelläni 
Se vain ei kerro aina niitä kivoja asioita, joten en ole halunnut kuunnella sen kertomaa ollenkaan.

Tietenkin olen intuitiota vaimentaessani samalla oppinut tietämään, mikä on intuitiota ja mikä ei, vaikka vilkas mielikuvitus toki vieläkin monasti tuppaa sekoittamaan asioita

[Indium]

Kokeilenpa tätä lainaus-toimintoa nyt ensi kertaa.

Simppelisti intuition voi kuvata niin, että se vain sanoo jonkin asian olevan niin tai näin. Piste. Se ei selittele eikä keksi syitä. Intuition vastakohta ego (maallinen mieli) on taas kerrassaan mestari keksimään erinäisiä selityksiä ja pitkiä tarinoita sille ja tälle asialle, ja nämä selitykset keskittyvät aina pelkoon!

...joo. Monessa tilanteessa on niin, että ihan ensimmäinen ajatukseni siitä on jotain tosi selkeää ja lyhyttä. Sitten alan selittelemään tyyliin "mutta entä jos se tarkoittikin että blaa blaa koska blöö...". Aiemmin tänä vuonna oli joku oikein hankala tilanne, ja kaikkia selityksiä keksiessä se ensimmäinen ajatus hautautui kaiken sen keksityn puuron alle, enkä jotenkin tiennytkään enää mitä mieltä olen. Jotenkin sillä kertaa korostui, että ne kaikki selitykset olivat aika lailla yhtä tyhjän kanssa verrattuna siihen ensivaikutelmaan. Nyt vasta muistin tuonkin tapauksen taas.

Jotta uskaltaisit kuunnella intuitiotasi sinun täytyy kysyä itseltäsi miksi ET uskalla kuunnella sitä? Mitä asioita pelkäät ja miksi? Mistä tällaiset tunteet, uskomukset ja ajatukset tulevat?

Varmaan siksi kun lapsena ylitseni käveltiin niin paljon. Lytättiin omaa tahtoani ja opetettiin aika julmalla tavalla että tärkeintä on joka asiassa mennä toisten mielen mukaan, ja äitini raivokohtauksineen oli sille suurin opettaja. Sitten koulussakin kiusattiin melkein vuosikymmenen ajan, kun en tajunnut että nyt olisi sitten pitänytkin puolustaa itseäni eikä uskoa heti kaikkea mitä toiset sanoo, ja minulla oli tosi kauan voimakkaita itseinhon tunteita. Nykyään kyllä tiedän että esim. näytän ihan samalta kuin muutkin, ja kaikilla muillakin ihmisillä on heikkoja kohtia ja ongelmia ja that's life, mutta vaikeimmissa asioissa koen yhä hirveästi pelkoa ja myös epäluottamusta itseä kohtaan - mitä jos pahennankin tilannetta, kun luotan itseeni.

Kuuhilda, mulla taitaa olla nyt päällä joku tuommoinen tosi opettavainen, kipeäkin tapahtumaketju. Toisaalta on ollut tosi isoja peiliin katsomisen paikkoja ja toiset ihmiset ovat koskettaneet syvemmältä kuin olen tiennyt mahdolliseksi, ja toisaalta pelkään mokaavani nyt kaiken ja haluan muuttaa johonkin luolaan asumaan enkä nähdä enää koskaan ketään.

(Edit: Typoja ja sanamuotoja korjattu)

[Solnishko]

Minä olen niin monesti jättänyt vahvankin intuition huomiotta, että se on opettanut minua vihdoin kuuntelemaan sitä. Olen saanut niinsanotusti niin pahasti turpiini kun en ole sitä kuunnellut, ettei enää pelota sen kuuntelu, vaan kuuntelen oikein mielelläni 
Se vain ei kerro aina niitä kivoja asioita, joten en ole halunnut kuunnella sen kertomaa ollenkaan.

Sama homma. Mulla on lapsesta asti ollut vahva intuitio ja sitä harvemmin otettiin huomioon vaikka joskus yritinkin sanoa että musta tuntuu että meidän ei pitäis ostaa sitä taloa tai muuttaa sinne yms. Varmaan sitten teininä lakkasin itsekin sitä kuuntelemasta joksikin aikaa, varsinkin kun kaikenlaiset muutkin "ilmiöt" oli siinä kohtaa vahvimmillaan ja ahisti. 

[Corvus Leonis]

Luulenpa että melkoista osaa ihmisistä vaivaa vieraantuminen intuitiostaan, koska sen päälle on kuorrutettu yhteiskunnan "asioiden pitäisi olla niin ja näin"-tyyppistä mukarationaalista hapatusta, jonka aivopesemiä ihmiset enemmän tai vähemmän ovat.

Minä en olisi tähänkään saakka selvinnyt hengissä ilman intuitiota ja kyllä, olen päätynyt sen pohjalta tekemään myös asioita joita muut pitivät järkyttävinä ja pelottavina. Mikä intuitiossa on todella hienoa, niin että kaikkien elävien olioiden DNA:han on tallentunut satojen miljoonien vuosien ajalta tietoa jonka rinnalla ihmiskunnan "oma" tieto on aika lailla yhtä tyhjän kanssa (ellei sitten satu olemaan joku McGuyver mutta aika harva on.) Tieto liittyy luonnollisesti hengissä selviämiseen eli siellä on dataa esimerkiksi syömiskelpoisista kasveista, muiden lajien kanssa kommunikoimisesta ja ympäristön informaation käsittelystä sellaisilla tavoilla, jotka esim. eläimille ovat täysin normaalia hengissäselviämisen kannalta, mutta joista ihmiset ovat enimmäkseen vieraantuneet yhteiskuntansa sisäisen aivopesun vuoksi.

Tästä päästään tietysti siihen mikä sitten on opittua vs. vaistonvaraista, mutta tuo jälkimmäinenkin on itse asiassa opittua, se on vain peräisin paljon pidemmältä ajanjaksolta kuin yksilön oma elämä.

(Esim. tapaus, sitä on ensitreffeillä ja tarkoituksena on vain keskustella mukavia, mutta mitenkä huijata elimistö "ajattelemaan" samoin, jos se on omistajansa tietämättä haistanut vastakkaisen sukupuolen edustajassa sangen vetäviä hajuja ja käynnistää täten omin päin omituisia hormonaalisia reaktioita, jotka on....ööh... sivistyksen nimissä hillittävä tai tapahtuu hurjia.)
 

[Indium]

Tosi hyviä pointteja Kato Vegalla, itsekin biologiaan pikkuisen olen tutustunut ja noinhan se menee oikeastaan.

Mutta... nojoo, tästä näyttää tulevan tämmönen "mutkun!" ketju. Mulla kun on myös tosi voimakas mielikuvitus ja saan tunnereaktioita itse itsellenikin aiheutettua aika helposti. Niin miten sen sitten voi tietää mikä kokemus kumpuaa vain siitä, että *haluaisin* kokea tietyllä tavalla, vailla muuta pohjaa?

Joitain valintoja olen itsekin kyllä tehnyt ihan siltä pohjalta, että en nähnyt vaihtoehtoa enkä välittänyt palvoa vanhoja rutiinejani, koska tuntui että siten menettäisin jotain. Isoimman sellaisen koskaan tein puolitoista vuotta sitten. Siinä oli läheisillä ihmettelemistä, mutta suurin ihmetys tulikin itselleni! Niin tarkkaan ja järkevästi suunnittelin kaiken, ja nyt tuntuukin ihan siltä, että se järjellä mietitty syy oli pelkkä tekosyy (mutta ei ihan huono sellainen, koska sen vuoksi tein kaikki ne muutokset) ja ihan oikeasti minun piti päästä kokemaan kaikki tämä muu. Jep, tämä aiemmin mainittu opettavainen ja tosi outo tapahtumaketju josta yhä pelkään että ihan kaikki menee vielä pieleen.

Eääh! Tässä kun pikkutunnit lähestyy niin tekisi sanoa... okei, sanon sen:

Ehkei kyse ole tosiaankaan siitä, miten vahvistan intuitioni ääntä, vaan siitä miten vaimennan sen tyypin joka huutaa "eihän täs oo MITÄÄN JÄRKEE" kun yritän kuunnella sitä? Kauhea kun olen tulessa tämän asian kanssa nyt. Yritän kuitenkin olla ihan floodaamatta tätä niin mukavalta tuntuvaa keskustelupaikkaa

[Kuuhilda]

Ei aina tarvii ollakaan järkeä   Monesti jos luottaa vain pelkkään tunteeseen, kuuntelee sydäntään, tai miksi sitä kutsuisi, löytyää oikean ratkaisun. Mielikuvituksellakaan siinä ei ole sijaa, sen tuntee.
Uskalla kokeilla, ja vaikka erehtyä, erehtymisten kautta sen oppii, että mitä kuunnella ja mitä ei. Virheistään saa viisautta
Minä käytän tätä jo ihan arkipäiväisissäkin asioissa...olen esim. kaupassa ja muistan että pitää ostaa lamppuja, mutten tiedä millaisia, niin hetkisen kuuntelemalla osaan ottaa oikean.
Tai jos olen eksyksissä, niin lopetan ajattelun, ja vain kuuntelen, ja kas, olen perillä.
Tai jopa ratkaistessani niitä sellaisia älypalapelejä, joissa jostain rautahäkkyrästä roikkuu toinen...järki ei riittänyt, mutta minä vain annoin mennä, ja voila!
Tuollatavalla sitä voi harjoittaa

Ja sitten kun jonain päivänä tulee joku isompi juttu, kuten vaikka rokottaako lapset sikainfluenssaa vastaan vai ei, kuulee sisältään sellaisen ison EI;n, ja jättää sen tekemättä, koska se tuntuu väärältä.

[Indium]

Miksi mulla nousi vastaustasi, Kuuhilda, lukiessa muisto siitä kun opin piirtämään? Siis kun lapsena yritin piirtääkin "oikein" ja kaikki tuotokset näytti ihan kauhealta ja väkisin väännetyiltä, mitä ne olivatkin. Sitten 12-vuotiaana, eräänä iltana kuvataidekoulussa sisuunnuin siihen touhuun, ja aloin jotenkin protestiksi piirtää tavalla joka tuntui holtittomalta edelliseen verrattuna, ihan pelkällä fiiliksellä. Yllättäen ne viivat osuivatkin kohdilleen paremmin kuin koskaan sitä ennen ja kaikki näytti mielenkiintoisemmalta (vaikka itse sanonkin). Tuli semmoinen mieletön olo, että mähän voin piirtää ihan mitä vaan nyt kun tämän tiedän.


Ihmiselle annetaan se lahja mihin hän on valmis, niinkö se meni?

[Hiisitär]

Luulenpa että melkoista osaa ihmisistä vaivaa vieraantuminen intuitiostaan, koska sen päälle on kuorrutettu yhteiskunnan "asioiden pitäisi olla niin ja näin"-tyyppistä mukarationaalista hapatusta, jonka aivopesemiä ihmiset enemmän tai vähemmän ovat.

Minä en olisi tähänkään saakka selvinnyt hengissä ilman intuitiota ja kyllä, olen päätynyt sen pohjalta tekemään myös asioita joita muut pitivät järkyttävinä ja pelottavina. Mikä intuitiossa on todella hienoa, niin että kaikkien elävien olioiden DNA:han on tallentunut satojen miljoonien vuosien ajalta tietoa jonka rinnalla ihmiskunnan "oma" tieto on aika lailla yhtä tyhjän kanssa (ellei sitten satu olemaan joku McGuyver mutta aika harva on.) Tieto liittyy luonnollisesti hengissä selviämiseen eli siellä on dataa esimerkiksi syömiskelpoisista kasveista, muiden lajien kanssa kommunikoimisesta ja ympäristön informaation käsittelystä sellaisilla tavoilla, jotka esim. eläimille ovat täysin normaalia hengissäselviämisen kannalta, mutta joista ihmiset ovat enimmäkseen vieraantuneet yhteiskuntansa sisäisen aivopesun vuoksi.

Tästä päästään tietysti siihen mikä sitten on opittua vs. vaistonvaraista, mutta tuo jälkimmäinenkin on itse asiassa opittua, se on vain peräisin paljon pidemmältä ajanjaksolta kuin yksilön oma elämä.

(Esim. tapaus, sitä on ensitreffeillä ja tarkoituksena on vain keskustella mukavia, mutta mitenkä huijata elimistö "ajattelemaan" samoin, jos se on omistajansa tietämättä haistanut vastakkaisen sukupuolen edustajassa sangen vetäviä hajuja ja käynnistää täten omin päin omituisia hormonaalisia reaktioita, jotka on....ööh... sivistyksen nimissä hillittävä tai tapahtuu hurjia.)
 

Itse luokittelisin vaistot ja tällaiset keholliset asiat, kuten feromonit, enemmänkin egon alaisuuteen. Egoahan pidetään pahana, mutta sen tarkoituksena on pääasiassa hoitaa kehoamme, pitää meidät turvassa, huolehtia terveydestämme jne. Sen alaisuuteen kuuluvat myös vietit ja biologiset vaistot.

Intuition ja egon ero on siinä, että ego hallitessaan on hyvinkin haitallinen (vähän persoonasta riippuen toki). Jos päälle iskee vaikkapa egon ylläpitämä itsesuojeluvaisto niin, ettei uskalla tehdä mitään, kun pelkää jotain pahaa tapahtuvaksi, aika hakoteillä ollaan. Samoin, jos elämää pyörittävät pelkät eläimelliset vietit (pakko päästä sutasemaan vastakkaista sukupuolta/samaa sukupuolta aina, kun tilaisuus irtoaa), en puhuisi itse kovinkaan henkisestä toiminnasta (toki, aivan vapaasti saa elää viettiensäkin viemänä, jos siitä nauttii! Eihän sitä kukaan kiellä).

Intuitiotaan ei voi varsinaisesti hallita. Se vaan pomppaa esiin ja pitää pintansa. Sen voi sivuuttaa, mutta aina se sieltä punkee jossain vaiheessa esiin ja sitten ollaan tilanteessa "no mitäs minä sanoin", "olisinpa kuunnellut itseäni heti", "jotenkin vain tiesin tämän". Ilman intuitiota ihminen ei voi elää, ei ainakaan mielestäni mielekkäästi ja onnellisesti. Intuitiota ei voi hiljentää. Intuitio on yhtä kuin elämän tiemme opas.
Egon hallitsemat eläimelliset vietit ovat sitten vapaasti hallittavissa, esimerkiksi biologinen tarve lisääntyä ja saada jälkeläisiä. TOSIN harvapa egoaan hallitsee, ainakin minun mielestä, kun seuraa ihmisten päätöntä sekoilua - VARSINKIN näin pikkujoulu aikaan!  :

Intuitio on sielullista. Ego on maallista, biologista. Kyllä, DNA:ssa on tietoa ja meillä on mahdollisuus päästä käsiksi ties mihin tietoon, koska tieto elää energiatasolla eikä energia rajoitu paikkaan tai aikaan. Kaikki tieto on kaikkien saatavilla, energiatasolla. Egoaan voi kuunnella esimerkiksi siinä tilanteessa, jos on vaikka ruoan kanssa ongelmia: mitä ruokia minun tekee mieli? Entä mikä ei tunnu hyvälle syödä? Tällaisissa tapauksissa ego ja intuitio tekevät yhteistyötä. Ego kertoo, että "hei kuule, nyt se pulla pois, tästä tulee ihan väsynyt olo" ja intuitio välittää viesti eteenpäin aavistuksena siitä, että "ehkä tämän väsymyksen takana on toi liialllinen pullan syöminen..."

Ego ja intuitio tekevät hyvää yhteistyötä! Jos pelkkä ego hallitsee, ollaan hukassa.

Esimerkiksi vaikkapa: kuvitellaanpa evoluutio-psykologian mukaisesti, että tapaan ihastuttavan miehen Herra X. Herra X:n biologinen kartta on täydellinen mahdollisia jälkeläisiäni ajatellen (evolutionaalisesti siis geenikarttamme sopivat yksiin ja saisimme vahvoja lapsia). Egon hallitsevat vietit havaitsevat feromonit ja nenäni haistaa tietämättäni, että tämä uroo on paras suvunjatkaja kanssani. SILTI! Silti en takuulla lähde miehen matkaan, vaikka hän herättäisikin minussa värinää, jos intuitioni ei sano minulle suoraan, että "tässä on Oikea Mies sinulle". Muussa tapauksessa feromonien on aivan turha huutaa siellä, että "nyt nainen kontalles!" Samoin tietysti toiste päin eli jos intuitioni sanoisi "Tässä on Oikea Mies sinulle", mutta välillämme ei heti ensi tapaamiselta säkenöisi seksuaalisia kipinöitä (koska ne feromonit sanovat, että teidän lapsista ei kyllä tule valioyksilöitä evoluution kannalta), lähtisin miehen matkaan. Lisäksi feromonien ilmoituksista parhaan geenikartan nimissä ei ole minulle hyötyä, koska en ole aikonut täyttää tätä viettiäni lisääntymisestä.

Voisin toki ilman muuta lähteä miehen matkaan, joka sytyttää seksuaalisesti, mutta josta intuitio sanoo "ei". Tai olla lähtemättä miehen matkaan, joka ei sytytä heti ensi katseellaan, mutta josta intuitio sanoo "kyllä". Molemmissa tapauksissa purisin itseäni omaan nilkkaan. Ehkä suhde ensimmäisen miehen kanssa kariutuisi heti tai osoittautuisi täysin toimimattomaksi tai onnettomaksi. Jos se olisi yhden illan suhde ehkä saisin siitä kupan (jos harrastaisin moisia) Tai toinen mies jäisi ikuisesti kummittelemaan mieleeni ja minusta tuntuisi, että olen tehnyt jonkinlaisen virheen, vaikka en keksikään mikä se varsinaisesti olisi tai miten elämäni olisi erilaista, jos olisin lähtenyt hänen matkaansa.

Tämä ero on siis egolla ja intuitiolla. Ego on loistava palvelija ja minusta meidän pitääkin olla osaltamme kosketuksissa oman maapuolemme ja fyysisyytemme kanssa. Siinä ei ole mitään väärää! Sen ei kuitenkaan pidä antaa hallita meitä, koska silloin ei puhuta henkisestä intuitiosta ja sen mukaan toimimisesta, vaan maallisista eläimellisistä vaistoista, jotka geenikartastamme löytyvät, ja niiden narussa juoksemisesta. Balance, that's the key!

Maapallolla ollessa egoakin tarvitaan, siinä missä intuitiotakin. Ne muodostavat oman Yin Yanginsa.

[Indium]

AthaMaaritin vastauksen pohjalta sanoisin, että minulla hallitsee ego nyt liikaa ja sen vuoksi just pelkään ja yritän suojella itseäni.

Näin meinaan nyt untakin (ovelasti kyllä vasta herättyä luin AthaMaaritin vastauksen, hoksasin samantien yhteyden), jossa minua oli kaksi, kumpikin erillään, kumpikin itsenäinen. 'Minä' (se jonka silmillä katselin ja äänellä puhuin) ensin hellin miestä ja myöhemmin pidin luentoa luentosalissa kun 'toinen minä' tölläsi hiljaa mutta herkeämättä, ensimmäisessä tapauksessa tuijotus oli syyttävä ja häiritsevä. Sitten taas 'toinen minä' puhui jollekin ihmiselle ja 'minä' katselin takaoikealta varuillani. Puheyhteyttä ei kylläkään oikein ollut eikä muutenkaan hyvää tunnelmaa, ja 'minä' jopa pelkäsin että näinkö tämä nyt muka menee, kun tätä ennen tuo toinen ei ole noin vahvasti ilmaantunut! Pelkäsin että se on sairautta nähdä se toinen!

Kuvastaa todella hyvin kyllä mimmoinen vääntö sisälläni tällä hetkellä käy...

[Kuuhilda]

Miksi mulla nousi vastaustasi, Kuuhilda, lukiessa muisto siitä kun opin piirtämään? Siis kun lapsena yritin piirtääkin "oikein" ja kaikki tuotokset näytti ihan kauhealta ja väkisin väännetyiltä, mitä ne olivatkin. Sitten 12-vuotiaana, eräänä iltana kuvataidekoulussa sisuunnuin siihen touhuun, ja aloin jotenkin protestiksi piirtää tavalla joka tuntui holtittomalta edelliseen verrattuna, ihan pelkällä fiiliksellä. Yllättäen ne viivat osuivatkin kohdilleen paremmin kuin koskaan sitä ennen ja kaikki näytti mielenkiintoisemmalta (vaikka itse sanonkin). Tuli semmoinen mieletön olo, että mähän voin piirtää ihan mitä vaan nyt kun tämän tiedän.


Ihmiselle annetaan se lahja mihin hän on valmis, niinkö se meni?

 

[Eklektikko]

Itse jaottelisin kyllä eri lailla, varsinkin kehollisten asioiden suhteen. Keho ei ole egon alaisuudessa, ellei koko ihminen ole egon alaisuudessa! Eikä keho sittenkään ole egon alaisuudessa muutoin kuin silloin kun ego päättää jotain kehoon vaikuttavaa, esim. ruokavalion. Kehomme on paljon viisaampi ja älykkäämpi kuin luulemmekaan, sisäelimissä on neuroneja (=aivosoluja) ja erityisen paljon niitä on esim. sydämessä. Lisäksi voi oikeastaan sanoa, että meillä on 'suolistoaivot' sillä suoliston oma hermotus on niin monimutkainen ja siellä on niin paljon neuroneita. Serotoniinireseptoreistakin 70% on ohutsuolessa. Keho ei ole oikeastaan kenenkään alaisuudessa, paitsi ihmisen omien päätösten esim. ruokavalion yms. suhteen. Me olemme itse sensijaan aika paljon kehomme alaisuudessa, esim. nukkumisen jne. suhteen.

Minä näen, että on mieli, ego, keho, intuitio ja vielä korkeampi minä eli sielu. Ja ne sitten tekevät yhteistyötä ristiin aina olosuhteiden mukaan.

Minä tykkään eniten tästä määritelmästä, jonka olen eklektisesti koonnut sieltä sun täältä:
Egon kuuluu olla renki eikä isäntä, mutta harvalla se on sitä. Ego on se osa meitä, joka ymmärtää parhaiten fyysisen tason erillisyyden harhan asettamat käytännön vaatimukset: Se on esimerkiksi se, joka jyrähtää 'EI' kun fyysisiä tai henkisiä rajojamme rikotaan. Tässä asiassa se on välttämätön työkalu. Ego on summa tämänhetkisen inkarnaatiomme kokemuksia tähän hetkeen asti ja egon 'minäkuva' muodostuu niistä kokemuksista. Ego on sitä mieltä että olemme näiden kokemusten summa, emmekä sitten juuri mitään muuta. Isännän paikalle päässyt ego on tietenkin hankala, koska se luulee että meillä on vain tämä yksi elämä ja että se on 'voittaja' jolla on kuollessaan eniten valtaa/rahaa/mainetta/kunniaa tms. Egon käyttötarkoitus on terveiden rajojemme suojelu, eipä paljon muuta. Ellei sitten se pääse isännän paikalle, jolloin se toki ryhtyy huseeraamaan myös sellaisten asioiden kanssa jotka eivät ollenkaan sille kuuluisi.

Feromonit sen sijaan ovat esimerkiksi kehon juttu, siinä ei ole egolla yhtään mitään tekoa asian kanssa. Feromoneja erittyy olipa ego sitten isännän tahi rengin paikalla. Samalla tavoin ne munuaiset tuottavat virtsaa ihan egon tekosista riippumatta ja ruuansulatuskaan ei juuri piittaa egon tekosista. Intuitio voi kyllä olla hyvinkin kehollista, eli intuitiivinen vinkki jonkun henkilön vaarallisuudesta voi tuntua vaikkapa kolmoschakrassa, jonka 'alueeseen' kuuluu minä vs. muu maailma.

Kehon viisaus tuntuu intuitiona ja tämä toimii kahteen suuntaan:
Se tieto, mitä saamme keholta sen tilasta/terveydestä tulee helpoimmin nimenomaan intuitiivisina tunteina. Ja toisaalta, intuitiiviset tunteet (esim. varo tätä ihmistä) saattavat usein tuntua kehollisina tuntemuksina, väkivallan uhka esim muljahduksena vatsassa, eli 3. chakran kohdalla.

Intuition ehkä parhaita määritelmiä on, että se on se ajatus/mielikuva/vaikutelma joka putkahtaa ensimmäisenä mieleen jossain tilanteessa, tuntuu tulevan jostain 'takavasemmalta' salamannopeasti ilman kummempaa ajatustyötä. Valitettavasti tuppaamme sivuuttamaan tällaiset tuntemukset/ajatukset epäluotettavina. Kuitenkin tilanne on vähän niinkuin lukiossa kun opettajat ohjeistivat reaalikokeeseen vastaamisessa: Ensimmäinen havainto/ajatus/muistikuva on yleensä oikea.

[Hiisitär]

Itse jaottelisin kyllä eri lailla, varsinkin kehollisten asioiden suhteen. Keho ei ole egon alaisuudessa, ellei koko ihminen ole egon alaisuudessa! Eikä keho sittenkään ole egon alaisuudessa muutoin kuin silloin kun ego päättää jotain kehoon vaikuttavaa, esim. ruokavalion. Kehomme on paljon viisaampi ja älykkäämpi kuin luulemmekaan, sisäelimissä on neuroneja (=aivosoluja) ja erityisen paljon niitä on esim. sydämessä. Lisäksi voi oikeastaan sanoa, että meillä on 'suolistoaivot' sillä suoliston oma hermotus on niin monimutkainen ja siellä on niin paljon neuroneita. Serotoniinireseptoreistakin 70% on ohutsuolessa. Keho ei ole oikeastaan kenenkään alaisuudessa, paitsi ihmisen omien päätösten esim. ruokavalion yms. suhteen. Me olemme itse sensijaan aika paljon kehomme alaisuudessa, esim. nukkumisen jne. suhteen.

Minä näen, että on mieli, ego, keho, intuitio ja vielä korkeampi minä eli sielu. Ja ne sitten tekevät yhteistyötä ristiin aina olosuhteiden mukaan.

Minä tykkään eniten tästä määritelmästä, jonka olen eklektisesti koonnut sieltä sun täältä:
Egon kuuluu olla renki eikä isäntä, mutta harvalla se on sitä. Ego on se osa meitä, joka ymmärtää parhaiten fyysisen tason erillisyyden harhan asettamat käytännön vaatimukset: Se on esimerkiksi se, joka jyrähtää 'EI' kun fyysisiä tai henkisiä rajojamme rikotaan. Tässä asiassa se on välttämätön työkalu. Ego on summa tämänhetkisen inkarnaatiomme kokemuksia tähän hetkeen asti ja egon 'minäkuva' muodostuu niistä kokemuksista. Ego on sitä mieltä että olemme näiden kokemusten summa, emmekä sitten juuri mitään muuta. Isännän paikalle päässyt ego on tietenkin hankala, koska se luulee että meillä on vain tämä yksi elämä ja että se on 'voittaja' jolla on kuollessaan eniten valtaa/rahaa/mainetta/kunniaa tms. Egon käyttötarkoitus on terveiden rajojemme suojelu, eipä paljon muuta. Ellei sitten se pääse isännän paikalle, jolloin se toki ryhtyy huseeraamaan myös sellaisten asioiden kanssa jotka eivät ollenkaan sille kuuluisi.

Feromonit sen sijaan ovat esimerkiksi kehon juttu, siinä ei ole egolla yhtään mitään tekoa asian kanssa. Feromoneja erittyy olipa ego sitten isännän tahi rengin paikalla. Samalla tavoin ne munuaiset tuottavat virtsaa ihan egon tekosista riippumatta ja ruuansulatuskaan ei juuri piittaa egon tekosista. Intuitio voi kyllä olla hyvinkin kehollista, eli intuitiivinen vinkki jonkun henkilön vaarallisuudesta voi tuntua vaikkapa kolmoschakrassa, jonka 'alueeseen' kuuluu minä vs. muu maailma.

Kehon viisaus tuntuu intuitiona ja tämä toimii kahteen suuntaan:
Se tieto, mitä saamme keholta sen tilasta/terveydestä tulee helpoimmin nimenomaan intuitiivisina tunteina. Ja toisaalta, intuitiiviset tunteet (esim. varo tätä ihmistä) saattavat usein tuntua kehollisina tuntemuksina, väkivallan uhka esim muljahduksena vatsassa, eli 3. chakran kohdalla.

Intuition ehkä parhaita määritelmiä on, että se on se ajatus/mielikuva/vaikutelma joka putkahtaa ensimmäisenä mieleen jossain tilanteessa, tuntuu tulevan jostain 'takavasemmalta' salamannopeasti ilman kummempaa ajatustyötä. Valitettavasti tuppaamme sivuuttamaan tällaiset tuntemukset/ajatukset epäluotettavina. Kuitenkin tilanne on vähän niinkuin lukiossa kun opettajat ohjeistivat reaalikokeeseen vastaamisessa: Ensimmäinen havainto/ajatus/muistikuva on yleensä oikea.

Aivan, hyvin tiivistetty

Tarkoitin - ihan selvennyksen nimeksi muille foorumilaisille - feromoniesimerkilläni sitä, että niitä toki erittyy (koska se on kehollinen toiminta), mutta jos ihminen seurailee vain viettejään välittämättä muusta, ollaan egon alaisuudessa. Sillä tavalla ego kuuluu maallisuuteen, kuten fyysinenkin keho, JOS egon ja intuition erottaa hyvin karkeasti kahtena erillisenä polaariteettinä. Egohan kuukahtaa siinä kehon mukana, ja vaihtuu elämästä toiseen. Lasken egon alaisuuteen itse myös mielen, JOS tosiaan erotellaan ego ja intuitio (=sielun ääni) kahdeksi, hyvin karkeasti "tosta naps poikki" osa-alueeksi.

Tyyliin siis hyvin rumasti jaoteltuna:

Fyysinen polariteetti
- keho (joka on oma toimintansa fyysisyyden alaisuudessa)
- ego (joka on oma toimintansa fyysisyyden alaisuudessa)
- mieli (joka on oma toimintansa fyysisyyden alaisuudessa)
- fyysiset toiminnat (syöminen, nukkuminen.....)
- vaistot ja vietit (itsesuojeluvaisto, lisääntymisvietti....)
- tunnemyrskyt (pois tasapainosta heittävät negatiiviset tunteet olen laskenut pääasiallisesti fyysisen maailman alaisuuteen)
- maalliset ja mielelliset rajoitukset (vammat, kehon rajat, älyllisen mielen rajat....)
- fyysinen minä (tämä vaihtelee syntymästä toiseen sen mukaan mitä tarvitsemme)
- suurin osa persoonasta (tämä vaihtelee syntymästä toiseen sen mukaan mitä tarvitsemme)
- Kulttuurit, hallitusmuodot, lait ymv. fyysisen maailman sopimukset
- erillisyys (me vs. muut)
- jne.

Sielullinen polaariteetti
- sielu (joka on oma toimintansa sielullisuuden alaisuudessa)
- intuitio (joka on oma toimintansa sielullisuuden alaisuudessa)
- henkinen viisaus (sielussa elää kaikki tarvitsemamme tieto, joka perustuu viisauteen, ei maalliseen älyyn)
- henkiset kyvyt (enneunet, parantaminen jne.)
- todellinen minä (se Kuka Olen, joka pysyy muuttumattomana)
- henkiset, muuttumattomat lait ja totuudet.
- yhtenäisyys (kaikki on yhtä)
- jne.

Eli siis minulle tämä karkea jaottelu toimii vähän samoin kuin sanottaisiin, että tässä on Yinin ja Yangin värit: valkea ja musta. Niiden alla on sitten lisää valkean ja mustan sävyjä - helmen valkea, luun valkea, lumen valkea, norsunluun valkea jne. ja susimusta, sinisen musta, violetin musta, punaisen musta, hiilen musta jne.

Loppupelissä kaikki mitä on olemassa, on yhtä ja samaa energiaa, kuten me tämän tiedämmekin. Näin ollen myös egossa on universaalia viisautta, samoin kehossa on universaalia viisautta (koska muutahan ei olekaan olemassa, se vain ilmenee eri tavalla). Täytyy vain osata hyödyntää fyysisiä ominaisuuksia oikein

[Suljin]

Voisiko sanoa, että jos huomaa selittelevänsä itselleen asioita niin pitäisi pysähtyä ja ottaa
asia ikään kuin uudestaan esille ja katsoa, mitä sieltä sitten tulee? Että se selittely on sitten
sitä egoa, joka pelkää?