Voisiko sanoa, että jos huomaa selittelevänsä itselleen asioita niin pitäisi pysähtyä ja ottaa
asia ikään kuin uudestaan esille ja katsoa, mitä sieltä sitten tulee? Että se selittely on sitten
sitä egoa, joka pelkää?
Kyllä minun mielestä, koska aika usein se menee juuri näin, että tulee joku aavistus/kutina, mutta ego ryntää siihen väliin heti selittämään asiat nurinperin.
Minä itse olen joutunut tekemään asiaa myös toistepäin asioissa, joita minun on vaikea sallia itselleni. Esimerkiksi vaikka jonkin kivan ostaminen itselleen. Olen ajatellut, että "oih, tämä tekisi minut iloiseksi", jonka jälkeen ego ryntää välittömästi selittämään "ei ole varaa, et sä tota tarvii, mikäs henkinen sinä olet kun materian perään haikailet, liian kallis, no onko muka IHAN pakko saada toi, rahaa tarvii muuhunkin, ole vaan tyytyväinen siihen mitä sulla jo on......" Olen siis joutunut tietoisesti selittämään itselleni positiivisilla vahvistuksilla, miksi ansaitsen ostaa itselleni jotain hiukan arvokkaampaa muutaman kerran vuodessa. Olen voinut sanoa itselleni "ansaitsen tämän", "minulla on tähän varaa", "tiedän, että tästä on minulle iloa pitkään", "välillä pitää helliä itseään", "elän muuten säästäväisesti, joten talouteni ei kaadu tähän", "rahaa riittää aina kaikkeen mitä haluan", "jos tämä osoittautuukin virheostokseksi, voin aina antaa tämän jollekulle synttäri/joululahjaksi tai myydä eteenpäin".
Joskus itsensä tsemppaaminen näin on ihan tervettä, mutta silloin selittely on yleensä tietoista, tahdonalaisesti tehtyä ja sen eteen joutuu ponnistelemaan. Egon selitykset kokemukseni mukaan vaan ryöppyävät päähän.
