Minä oon keskipäivän lapsi. Ihan vauvana olin kuulemma 'hyvä syömään ja huono nukkumaan' niinkuin kuulemma tätinikin oli. Sittemmin olen oppinut nukkumaankin hyvin.
Kouluaikana olin varsinainen aamuntorkku- kouluun en meinannut millään jaksaa nousta. Työelämä on opettanut, että aina pitää nukkua kun siihen on mahdollisuus- epäsäännöllinen vuorotyö uuvuttaa.
Vapaalla ollessani nukkuminen vaihtelee. Joskus herään kuudelta aamulla, viime aikoina olen ihanasti nukkunut ja torkkunut pitkällekin aamupäivään. Joskus tuntuu suorastaan synniltä koko nukkuminen, kun olis kiva valvoa illasta ja herätä myös aikaisin aamusta.