seuraava »

[pluto]

tai sitten vain nautin hiljaisuudesta jos muuten on ollut kakofoninen olo koko päivän.
 ( En tiedä muista foorumilaisista, mutta joskus herkistyn äänille vähän liikaakin. Heräilen yöllä seinäntakaisiin tai menen jotenkin epärytmiin, jos ympärillä on hirveästi rauhatonta hälinää eri suunnista.

Joo tämä on kyllä tuttua mullekin. Kun aikanaan jäin sairauslomalle työuupumuksen ja masennuksen vuoksi, opin nauttimaan hiljaisista hetkistä kotona, kun tytärkin oli tarhassa.
Sitä ennen mulla oli aina radio tai tv auki.
En sen jälkeen ole enää halunnut pitää taustamusiikkia päällä, ellen halua erikseen jotain siivousenergiaa tai mahdollisesti rauhoittavaa klassista tms.
Jotenkin jää itsensä ulkopuolelle, jos joka hetken täyttää ulkoapäin tuleva "informaatiotulva", kuten termi kuuluu tai ylipäänsä turha älämölö.
Sittenhän se on tietysti eri asia, jos sillä ei vain yritä vaientaa hiljaisuuden ääntä...

[selkälokki]

Esimerkiksi juuri nyt, olen saanut olla peräti 2 tuntia yksin kotona ja täällä ei ole auki mikään mölytoosa.
Oi että, on ihanaa.
Musiikkikin on paikallaan, mutta nyt on juuri tämä hiljaisuus.

[aQuarius~]

Kuinka erilainen musiikki teihin vaikuttaa? Rentoutukseen, millainen musiikki?
Taustamusiikkina millainen? Iloisella tuulella? Surullisella tuulella? Kiukkuisena?

Rentoutukseen kasarihittejä, whitesnakea ja rauhallisempaa rokkia.

Taustamusiikkina toimii hyvin metro fm, sieltä tulee kivaa musiikkia laidasta laitaan.

Iloisena pitää kuunnella nopeatempoista ja minun lempparimusiikkia, trancea..iskelmää..

Surullisena sitten turvaudutaan Whitney Houstoniin, Toni Braxtoniin ja muihin nyyhkylauluihin. Metallican -nothing else matters on todella kaunis kappale ja siinä ainakin tulee tippa linssiin.

Kiukkuisena kuuntelen slayeria, eli yrjöheviä. En pidä siitä mutta kiukkuisena...aijai. Kyllä olo helpottuu yhden biisin jälkeen ja sitten voikin siirtyä kasareihin vähän paremmalla mielellä!

[valo76]

Hei. Tämähän mielenkiintoista. Olen itse muusikko ja olen viimeaikoina miettinyt miksi ihmiset kuuntelevat eri tunnetiloihin erilaista musiikkia. Eräässä chakrakirjassa oli jokaiselle chakralle eri musiikkityylejä ja kiinnitin huomiota Athamaaritin viestiin 1,n chakran vajaatoiminnasta. Siihen juuri auttaa kaikki voimakasta rytmiä sisältävä musiikki. Metallimusiikki ja espanjalaiset ja sanoit vielä japanilainen rap.. mielenkiintoista.
Klassinen musiikki on taas harmonista ja avaa erityisesti 6. chakraa ja intuitiota. Bachin musiikki on kuulemma erityisen puhdistavaa.. Musiikki on siis terapeuttista. 7. chakran eli jumaluuden musiikki on hiljaisuus.. ja esimerkkejä oli useampia..
Tätä täytyy siis tutkia lisää..

 
 
 

[valo76]

Niin se on. Kun itseään ilmaisee niin parantuu.. mutta soinnuthan ovat alunperin luonnosta lähtöisin. Sieltä ne on kultaisen leikkauksen myötä tulleita myös säveltaiteeseen.. Elimistön chakrat varsinkin on hyvä puhdistaa laulamalla.. Esim. C soi i. chakran alueella lantion pohjassa ja G- duuri varsinkin puhdistaa kurkkuchakraa eli 5. chakraa, jossa mm. äänihuulet sijaitsee.. Jos on flunssa niin resonoin sen pois.. tai saatan soitella pianoa.. Musiikin alalla vaan leipääntyy nopeasti ja unohtuu se musiikin alkuperä.. parantaa ja tuottaa ihmisille mielihyvää.. siksi myös tanssin.. musiikkia kannattaa ilmaista monella eri tavalla ettei sille sokeudu.. se on kyllä todellinen jumalan lahja meille kaikille.

[Chandra]

Siivoukseen kuten muutkin näemmä,jotain vauhdikasta.En tiedä mihin chakraan vaikuttaa,mutta toimintaa lisää kyllä!

Päivät vietän suhteellisen hiljaisuudessa.Meditointilevyjä tarttui taas ALE:sta neljä matkaan.
Rauhallista,rauhallista ja kaunista.
Panhuilu musiikista pidän myös.

Klassista kuuntelen paljon,vaikken ennen pitänyt juuri lainkaan.
Taidan olla kuitenkin melko melankolinen,koska edelleen Albinonin Adagio on ehdoton suosikkini,johon en väsy koskaan.
Kuutamosonaattia ja muuta rauhallista.

Hieman iloisempaa kun kaipaan niin Vivaldia ja myrskyisämpään sopii joutsenlampi.

                   

[Ozzette]

Klassista kuuntelen paljon,vaikken ennen pitänyt juuri lainkaan.
Taidan olla kuitenkin melko melankolinen,koska edelleen Albinonin Adagio on ehdoton suosikkini,johon en väsy koskaan.
Kuutamosonaattia ja muuta rauhallista.

Oih, Adagio myös minun suurin suosikkini klassisen musiikin saralta !