Uskon, että täällä on ihan varmasti joku, joka osaa neuvoa tällaisessa asiassa... ainakin toivon niin!!
...Paljon on kirjoja ja netistäkin löytyy tietoa ja neuvoja, kuinka
fobioista ja jännityksestä yms. voi päästä eroon..
Mutta miten päästä eroon tai konkreettisesti käsitellä ja työstää sellaista pelkoa, joka ei ole tietty asia tai paikka tai tilanne, vaan sellaista yleistä (toisinaan normaalielämääkin haittaavaa) pelkoa, esim. pelkää, että jotain kamalaa tapahtuu esim. omille lapsille, he kuolevat tms. ? Esim. raskausajasta nauttiminen voi olla mahdotonta, vaikka fyysisesti voisi loistavasti, mutta kun pelkää jatkuvasti kohtukuolemaa tms. Ja vaikka järki sanoo, että pelkääminen ei hyödytä, eikä auta (vaan itseasiassa vain pahentaa omaa oloa), niin sitten kun se tunne tulee, niin eipä siinä järkipuheet tai muut enää tehoa... Kuopuksen ollessa vauva, oli vauva-ajasta nauttiminenkin lähestulkoon mahdotonta, kun pelkäsin kätkytkuolemaa niin paljon ja jatkuvasti kyttäsin, kun vauva nukkui, että hengittääkö varmasti... Se oli ihan hirveän raskasta
ja minulla on siitä vieläkin jollain tapaa paha mieli, etten osannut/voinut/saanut nauttia pienestä vauvastani
täysillä kaikkien noiden pelkojen varjostaessa omaa mieltäni
Totta kai pelkoja on kaikilla toisinaan, joskus enemmän, joskus vähemmän ja kaikenlaiset tunteet kuuluvat elämään, mutta kun ne alkavat ns. hallita omaa elämää, valtaavat siitä liian suuren osan, se ei enää kyllä ole "normaalia", saatika mukavaa...
...tämän asian takia en varmaan enää koskaan uskalla hankkiutua raskaaksi, vaikka vauvan haluaisinkin ehkä vielä joskus...pelkään valmiiksi jo sitä, että pelkään! (Miten hullua..!)
...Olisikohan kenelläkään mitään neuvoja/ajatuksia.....?
En todellakaan haluaisi elää näin
...Kiitos, jos joku viitsii jotakin vastata...