Tuosta ei ihan ole kyse.
Tarkoitin biokemiallisen informaation periytymistä esimerkiksi sellaisilla tavoilla, kuinka monen sähkölle altistuneen matosukupolven jälkeen syntyy sukupolvi, joka ei ole koskaan altistunut sähkölle mutta varoo sitä silti, toisin kuin esi-isänsä. Toinen vastaava ilmiö on hyeenojen sisäsyntyinen pelko leijonan hajua kohtaan, vaikka ne eivät olisi eläissään olleet missään tekemisissä niiden kanssa. Toisin sanoen tämä tarkoittaa opittujen asioiden tallentumista DNA:han ja siirtymistä sitä kautta eteenpäin.
Yleensä opittu ja sisäsyntyinen tieto on eroteltu toisistaan, mutta itse asiassa kaikki vaistomaisina pidetyt reaktiot ovat perinnöllistä opittua tietoa. Tässä valossa ei kuitenkaan toimi sellainen käsitys, että jälleensyntyisit ihmisestä perhoseksi tai toisinpäin.
Toisin sanoen yhtä hyvin myös ihmisen reinkarnoitumiseen ja karman keräämiseen liittynee vastaava biologinen ilmiö, ottaen huomioon että kaikki maapallon ihmiset ovat kehittyneet melko suppeasta alkupopulaatiosta, mitä näitä oli seitsemän esiäitiä? Siinä ei paitsi geneettisellä diversiteetillä juhlita, niin se myös mahdollistaa ominaisuuksien periytymisen juuri sellaisella tavalla mitä kutsutaan reinkarnaatioksi.
Hyeenat eivät pelkää leijonia näiden hajun vaan koon takia. Leijonahan on massiivinen kissaeläin, kun taas hyeena on jalopeuraan verrattuna piskuinen laumakoira. Kun 10 hyeenaa sattuu yhtä aikaa haaskalle ja vastassa on leijona, eivät hyeenat yhtäkkiä pötkikään pakoon ateriaa hyläten.
http://naurunappula.com/867581/apinakoe.jpg Tuossa on mallinnos siitä jonkin asian karttamisesta, ja samalla sitten yhteisön hengestä sekä sanattomista pelisäännöistä. En muista mistä peräisin. Muistetaan että psykologia ei ainoastaan kuulu ihmisille ja apinoille, vaan myös madoille.
Biokemiallinen informaatio yleensäkin käsittelee käytännössä nimenomaan ruumiintoimintoja, ei mielen. Ravinto, lepo, sen sellaiset asiat. Edes perustoiminnot, kuten liikkuminen ja syöminen, eivät ole automatisoituneita asioita, vaan eri eläimillä kestää eri aika opetella nämä asiat - ihmislapsella jo kahdelle jalalle pääsyyn kuluu naurettavan pitkä aika. Biokemiallinen informaatio on pikemminkin sitä, miten keho käsittelee ravinnon, miten keho reagoi äkkinäiseen rasitukseen ja niin edespäin. Mennään sinne solutasolle.
Ihmisen keho on oppinut hyödyntämään nopeaa energiaa kun ravinnonsaanti oli enemmän selviytymis- kuin nautiskelemisasia. Sen takia sokeri maistuu niin mielettömän hyvältä. Se on nopeaa energiaa ja sillä pötkii dinoja pakoon (tiedän, ihmiset ja dinosaurukset elivät eri aikaan).
Biokemiallinen informaatio on kerätty kokemuksen kautta ja se siirtyy jälkipolvelle geneettisesti. DNA on perintötekijäosa kuten geenit. Ihmisen esivaiheet oppivat vaikkapa sen, että valoisaan aikaan on parempi olla hereillä ja pimeään aikaan on parempi levätä. Tämä informaatio (kehossa) siirtyy perintötekijöihin, ja kaunistelematta sen kummemmin tämä hieno, biokemiallinen tieto on sitten spermassa.
Reinkarnaatio on edelleen sitä että sama henki, sielu, olemus, ydinpersoona - miksi sitä tahtookaan kutsua - siirtyy kuoleman jälkeen toiseen ruumiiseen, siis sama henkilö. Se, että kehitytään satoja tuhansia ja miljoonia vuosia jotta keho oppii sopeutumaan elinoloihin, ei ole ehkä sitä että sama henki kiertää sukupolvia systemaattisesti tulevaisuutta kohti sen sijaan, että henki poukkoilisi paikan lisäksi myös ajassa.
Jälleensyntymisessä ei puhuta geneettisistä samankaltaisuuksista edellisiin elämiin. Sielu on termi jota ei voi materialisoida eikä esittää konkreettisesti. Käydään nyt mieluummin sitä psykologiaa, kun sitähän tämä on: uskontotieteilyä (yrittäessä selittää uskomuksia ja käydessä uskontoterminologiaa), psykologiaa (yrittäessä selittää mielen toimintoja) ja filosofiaa (yrittäessä selittää mm. sielua).
