seuraava »

[Yep]

Juu. Niiden ero?
Se on kyllä just tuo, sisukas on sisukas olosuhteiden pakosta, selviytyäkseen, wau, ja itseäinen on itsepäinen ihan inhottavuuttaan vain 
Nehän on kyllä ihan sama asia, eri paikassa vain.

Mikä sitten on ihminen joka vaikkapa roikkuu surkeassa ja pahaa tekevässä parisuhteessa kymmeniä vuosia?
emmekö yleisesti sanoisi häntä heikoksi sen sijaan että hän olisi sisukas tai itsepäinen?
Minusta jälleen sama asia, mutta motiivi muuttaa kaiken.

Niinpä, joku voi olla sisulla vaikeassa liitossa olosuhteiden pakosta. Toinen on samassa tilanteessa itsepäisyyttään, koska tuli luvattua, eikä sanaansa voi perua. Kolmas - hmmm - uhrautuu, pelkää, uskoo, toivoo, luottaa, rakastaa...?

[Yep]

Minulle sanassa jääräpäinen on negatiivisempi lataus, kuin sanassa itsepäinen. Vanha jäärä ei taivu, vaikka järki sanoo olevansa väärässä.

Mutta mikä ero on olla uskollinen asialleen/vakaumukselleen, kuin olla itsepäinen jääräpää?
Kenellä on oikeus määritellä, milloin pitäisi taipua toisten tahtoon?

Miksi jostain tulee sankari ja toisesta pelkkä jäärä?

[Kuuhilda]

Riippunee asiasta tuo. Kuinka helppo se asia on myydä muille.
Minkä takana seisot?

Jäärä. Eiks jäärä ole joku koppakuoriainen? Jääräpää kyllä kuulostaa ikävämmältä kuin itsepäisyys...mieluummin pää täynnä itseä kuin jääriä...mutta onko se sittenkin vähemmän vakava?

Ja minulla on oikeus määritellä koska täytyy taipua toisten tahtoon...joskin siinä olemme ongelman alkulähteillä 

Ja nikki:
Itsepäisyys. Itse ja pää. Oinashan se siinä. Ja onko maailmassa parempaa taisteluparia kuin  ja  ?
  on kiinteä juu. Mutta ei voitane sanoa muutosvastaiseksi kuitenkaan?

Omaehtoinen ja omapäinen vastarannankiiski  : Siinäpä vasta hieno kuvaus vaikkapas C.V;hen 

[Yep]

Ja minulla on oikeus määritellä koska täytyy taipua toisten tahtoon...joskin siinä olemme ongelman alkulähteillä 

Niin, lapsen kanssa. Sinulla taitaa olla voimakastahtoinen lapsi? Olen omani kanssa paininut nyt 13-vuotta ja aina vaan yllätyn, miten se edelleen pitää päänsä. Itku sen kanssa on usein tullut. Mutta, nyt kun sillä alkaa olla järkeä päässä, pakko myöntää sillä olevan ihan hyviä pointteja. Fiksuus erottaa itsepäisen jäärästä?

[Kuuhilda]

Tarkoitin kyllä että itseni suhteen minulla on oikeus määritellä, koska täytyy taipua toisten tahtoon...
mutta lapsille täytyy koettaa taasen opettaa tuota, antaa eväitä että kykenevät itse tuohon 
Ei siis opettaa jääräpäisyyttä ja itsepäisyyttä sellaisenaan, vaan...opettaa käyttämän sitä oikein?

Tuo tuplahärkä on toki voimakastahtoinen, eikä sen kanssa pärjääkään vänkäämällä vain aktiivisesti vastaan. Usein ainoa vaihtoehto on antaa lapsen itse tehdä niinkun tahtoo, ja erehdyksen kautta huomata, että se toinen vaihotehto on sittenkin se parempi. On tietysti asioita, kuten vaikka joitain turvallisuuteen liittyviä, joissa ei ole vaihtoehtoja.
Myöskin asiat fiksusti selittämällä voi saada hänet hyväksymään jonkun toimintatavan. Loppujen lopuksi järkevä kaveri.

Ilmalapsen kanssa taasen otetaan skabaa monesti ihan itsepäisyydestä itsestään, tahtojen taisteluita, ja asia voi olla aivan typeräkin, niinkun vaikka tuo ruokapöydässä 4h istuminen

Ja pikkuinen...no hän ei ole niin voimakastahtoinen. Reagoi kyllä ykköshuoneen Marssillaan PAM! Mutta se siitä sitten.

Ehkä tosiaan juuri niin. Itsepäisellä on joku fiksu syy asiaansa, jääräpä vain jäärää vastaan siksi, että tahoo olla jotain vastaan?
Ehkä härkälapseni on sitten itsepäinen ja ilmalapseni jääräpää

[trius]

Hmm, voisin olla itsepäinen siinä suhteessa, että päätäni ei käännetä enää jos olen jotain päättänyt. Mitä enemmä yrittää ylipuhua sellaisessa asiassa, jonka olen jo kiveen hakannut, sen enemmän tulee muutosvastarintaa!

  ,  , 

Eri asia onkin sitten asiat, joissa  ei sitten ole tehnyt lopullista päätöstä ja silloin argumentit vielä menee jakeluun ja lopputulos, noh, se on jotain kaikkien osapuolien väliltä  :

[Kuuhilda]

mulla tulee mieleen jäärästä uhmaikäinen uroslammas, pappa käytti jotain nimeä poikalampaista, jaara? saatan sekoittaa 
itsepäinen pitää päänsä? sana jonka itse opin lapsena ehkä ensimmäisenä, kuvaamaan näitä molempia, oli sinni

Ahaa, kiintoisaa. Olisiko tuo jäärä sitten johtuma sanasta jaara? Sopisi kyllä hyvin uhmaikäiseen uroslampaaseen..ja no niin, siinä se on taas se  

Ja sinnistä en ole ikinä kuullutkaan, mutta sinnikkäästä kyllä.

[Kuuhilda]

hah, noin meilläpäin sitä sinniä kasvatettiin. istuin joskus aamiaispöydässä vielä kun isä tuli töistä ja se taas aiheutti vanhempien välille kitkaa ja riitoja kun isä olis antanu kaiken periksi, äidin mukaan, ja äiti oli järkähtämätön. olen lueskellu että väsytystaistelut ruokapöydässä aiheuttaa lapsille syömishäiriöitä pahimmassa tapauksessa. enkä tarkoita Kuuhilhda arvosteluna kun oon saanu kuvan että olet hyvä äiti pienokaisillesi, niin vain sellastaki sattuu. täytyyhän ne lapskullat saada syömään, mutta lähinnä tuota omaa lapsuutta vasten peilaten

Mutta mikä ero on olla uskollinen asialleen/vakaumukselleen, kuin olla itsepäinen jääräpää?

eikö se voi olla niinkin että silloin kun omasta mielestään on uskollinen asialleen niin samaan aikaan jonkun muun, muutoshakuisen ihmisen mielestä jääräpää   keltä kysyy..

No jo vain, en ole ruokapöytäistutuksen kannalla yleensä ottain, kun siellä itsekin olen joutunut istumaan. Mutta kovasti äkkipikainen, ja se mitä itselle on lapsena esimerkkiä kasvatuksesta näytetty, tulee hyvin usein heti ensin pintaan sieltä, ennenkö sitä kerkiää ensin itse ajatella ja järkeistää ja miettiä että no tarviiko mun muka tällätavoin toimia? Ruokapöytä istutus ei tosiaan saa itsepäisimpiä syömään, vaan toimii juuri päinvastoin, kuten minulla ja ilmapojallani

Jaa, oisko tuossa taasen ero siinä, että jos olet vakaumuksellinen asiasi puolesta, sulla on siinä sydän mukana, mutta jäärpää vain taas jäärää ihan sen itsensä vuoksi?

Ah, ei varmaankaan pidä unohtaa  kun puhutaan itsepäisyydestä? Kauriilla se varmaankin on enemmän sitä sisukkuutta ja sinnikkyyttä kyllä...
Tuolla ruokapöytäistujallani kauriissa asuu  ja  ...sen lisäksi hällä on 10. huoneen 
Itselläni on kauris alasolmu, ja kympissä samoin Saturnus ja vielä Pluto.

[Kuuhilda]

Juu, tuo ylpeys 
Ja juuri kun se on itsellä sama, mä niin näen itseni noissa tuon ilmalapsen jääräpäisyyksissä, eli kyllä se salaa hymyilyttääkin 
Liekkö sitten esimerkki vai synnynnäistä...luulisin että synnynnäistä, sillä uskoisin että olen kuitenkin jo jonkunverran oppinut, ettei sille ylpeydelle käy kuinkaan vaikka välillä ihan antaa reilusti periksi ja päästää itsensä helpommalla

Noh, ainakin tuo jaara sopisi erinomaisesti tuohon kohtaan 

[Yep]

Mutta mikä ero on olla uskollinen asialleen/vakaumukselleen, kuin olla itsepäinen jääräpää?

eikö se voi olla niinkin että silloin kun omasta mielestään on uskollinen asialleen niin samaan aikaan jonkun muun, muutoshakuisen ihmisen mielestä jääräpää  keltä kysyy..

Tuota juuri yritin kysellä minäkin.

Ja voiko toinen ihminen määritellä toisen itsepäiseksi? Toisellahan voi olla syvä vakaumus asiastaan. Mun silmissä esim. syömälakkoilija on joskus itsepäinen, joskus uskollinen vakaumukselleen. Riippuu siitä, jaanko vakaumuksen.

Itsepäisyys on luonteenpiirre, mutta toiminnan aste määrittää sen ulospäin joko jääräpääisyytenä tai asialleen uskollisuutena?

Mää täällä itsepäisesti väännän 

[pluto]

Mies on   (ja kovasti epäilen Pluton keikkuvan ascendentilla). Se on aivan käsittämättön itsepäinen, ollut aina. Sen sukulaiset osaa kertoa hersyviä tarinoita sen lapsuudesta, kuinka se on kieltäytynyt kävelemästä, syömästä, juomasta yms, kun asiat ei ole menneet sen mielen mukaan. Hirveästi ei toimitatavat ole muuttuneet vuosikymmenten kuluessa...

Itse olen ennemmin sitten peräänantamattomalla/vakaumuksellisella tavalla itsepäinen. Yleensä en jaksa alkaa miehen kanssa vääntämään, vaan annan periksi ( ) kaikissa pikkuasioissa. Pääsee helpommalla.
Sitten, jos kyse on jostain periaatekysymyksestä, on tilanne ihan toinen. Silloin en anna periksi milliäkään. Tiedän ihan tasan tarkakkaan, että jos tulee tosipaikka eteen, joutuu mies antamaan ensiksi periksi. Koska vältän riitelyä, olen yleensä _täysin_ varma kannastani, jos katson sen olevan yhteenoton arvoinen.

Ja tuo aiemmin mainittu ylpeys... Tunnistan senkin. Nuorempana kävin kovasti joidenkin ihmisten hermoille. Heidän mielestä minun olisi pitänyt olla jotenkin kunnioittava heitä kohtaan. (Koskaan minulle ei selvinnyt, miksi kokivat olevansa yläpuolellani) Tilanne kärjistyi siihen, että ilmoitin täysin tosissani, että en nuole kenenkään persettä, vaikka tappaisivat. Vihjailivat vähän siihen suuntaan, että kyllä sekin käy. No, eivät ole vielä tappaneet, enkä kunnioita heitä edelleenkään.
Myöhemminkin on tullut näitä "periksi en anna, vaikka henki menisi" -tilanteita, jotka on vähän pelottavia, koska oikeasti sitä voi olla niin tosissaan kantansa kanssa, että on valmis kuolemaan. Ja joskus ne on niinkin hölmöjä, että kun liikenteessä joku vastaantuleva k-pää lähtee ohittamaan, vaikka tilaa ei olisi, niin sitä vaan painaa kaasua, että minä en p**kele väistä ketään, joka luulee olevansa niin tärkeä henkilö, ettei liikenneturvallisuus kosketa.  

Mulla varmaan itsepäisyyttä aiheuttaa moni kartan tekijä. Ainakin 7 (tai 8, jos Chiron lasketaan) planeettaa johtavissa merkeissä, ja   -kimppa, joka vaikuttaa varmaan ihan kaikkeen, mitä teen.