Se oli ensimmäinen reaktio, siksi aloinkin miettiä, miksi moinen?
Ei se päälle jää, en pelkää maailman pahuuksia, kun ei siitä ole mitään hyötyä, vaikka panikoisin päivät pääksytysten
Minä olen niin herkkä, että välttelen paljon uutisiakin, ja olen myös suojannut itseni kaikilta näiltä yleisiltä nega-viboilta, koska olisin aivan takussa koko ajan muuten. Maailma on paha, ja kamaluuksia sattuu.
Muistan kun joskus luin vahingossa jonkun jutun, jossa vauva oli tungettu pakastimeen ja löydetty sieltä...en muista elävänäkö vielä vai kuolleena, mutta surkeana kuitenkin. Näin siitä pitkään painajaisia ja se ahdisti ja suututti; turhaan.
Minusta tuntuu sitten aina, että minun pitäisi voida asioille jotain. Täysin järjetöntä.
Nykyään menen yleensä sekaisin vain kuusta, ja tuo kuunpimenys oli aika hankala viimeksi. Mutta se on minun aivan henkilökohtaista tasapainottomuuttani, mikä on ihan hyväkin kokea, ja ehkä ne asiat jotka nousevat pintaan saavat jotain selvyyttäkin siinä.
Minussa on nousukuu sellainen vika, että minä kysyn
Mottoni voisi olla: tulipahan sekin selväksi
Ehkä parempi kuitenkin mennä sillä, että jos joku jonkin syitä miettii, niin kysyy vain
eihän kenenkään täydy mitään selitellä muille, jollei tahdo