seuraava »

[nousukuu]

Minussa on nousukuu sellainen vika, että minä kysyn   Mottoni voisi olla: tulipahan sekin selväksi

Tuohan on hieno ominaisuus eikä mikään vika!   Hyvä motto.   Maailma olisi paljon parempi paikka jo sillä jos kaikki uskaltaisivat kysyä silloin kun ei tiedä.

[Kuuhilda]

Ei minustakaan ole vika, mutta joistakuista aina joskus on
Mikä lie nousujouskari siellä  pistää etsimään totuuksia 

[nousukuu]

Niin muuten minäkin välttelen aika paljon uutisia. Netistä niitä vähän selailen, se on jotenkin vähemmän paha. TV-uutiset on pahimmat, eikä radiouutisetkaan mitenkään ylevöittävä tapahtuma ole. Kyllä ne isoimmat tapahtumat aina kuitenkin kuulee jostain vaikkei itse seuraisikaan.

Minusta tuntuu että tunnen sellaisia semi-kollektiivisia energioita. Tarkoittaa että suunnilleen kotikaupungin alueelta tai ehkä se on pienempi tai isompi alue. Esim. hiihtolomalla olen usein aistinut että sunnuntai-ilta ei ole ahdistava, ja juuri silloin kuin täällä on se loma alkamassa. Ehkä en vain jotenkin ota vastaan mitään koko planeettaa koskevia energioita, tai sitten en osaa tunnistaa niitä tai liittää niitä mihinkään. Monesti tuntuu ihan typerältä kun aistii jotain muttei mitenkään pääse kiinni siihen mikä se on. Eikä tosiaan koskaan ole jälkikäteenkään tullut tietoon että "no niin se oli se ydinvoimalaonnettomuus/tsunami/...".

Se kuitenkin pelottaa ja ahdistaa kun on outo olo eikä tiedä miksi ja siihen hakee helpotusta ja jotain selvitystä ja sekin auttaa jos joku muukin tuntee samoin. Silloin tietää että ei ole ihan kajahtamassa.

Musta taas tuntuu joinain niinä hetkinä että olen kajahtamassa.   Kun ei kukaan muu tunne samoin. Sitten kun olen yrittänyt keskustella esim. täällä, on tullut vain syvä hiljaisuus...  No, tietääkseni en ole vielä kuitenkaan kajahtanut. :

[Rakkauden enkeli]

Pahuus maailmasta ei poistu ummistamalla silmät, välttelemällä sitä... 

[Kuuhilda]

Oi kunpa katoaisikin!
Mutta eihän se katoa sillätavalla, ei.
Mutta ei se katoa sitenkään, että minä ahdistun kaikesta maailman kurjuudesta. Sehän vain hitusen lisää sitä. Ainoa jolle minä jotain voin, on oma elämäni ja oma tonttini ja oma ympäristöni, ja silmät kannattaa pitää auki sen suhteen, ja muuttaa maailmaa paremmaksi vaikka nyt sitten hymyilemällä vastaantulijoille, sekin on jo jotain 

[Rakkauden enkeli]

Minulla on tällä hetkellä ainakin vallan mahtava olo. Todella jännä, erityisen mahtava.  Vaikka vanhat rakennelmat sortuisivat (itseasiassa vain hyvä), vaikka luonto myllertää yms. niin silti. 

[[:]Tähtisielu[:]]

Ainoa mitä nyt itselle tuli mieleen on tämä, että Äiti Maa itki ja jotkut meistä sen tunsivat erityisen voimakkaasti, kun ydinsaaste on Alaskan hylkeitä alkanut teurastamaan..

http://enenews.com/diseased-seals-abnormal-brain-growths-undersized-lymph-nodes-found-russia-canada-walruses-next-6-photos-map

http://enenews.com/reuters-dead-diseased-seals-alaska-tested-fukushima-radiation-suffering-bleeding-lesions-hair-loss-photo

Musta tuntuu, että aika monet jollain tapaa tuntee, että Fukushima on vasta alussa.. Ja sieltä kokoajan sylkeytyy niistä savupiipuista plutoniumia ja muita ydinherkkuja, mitkä kulkeutuvat myös tänne Suomeen. Mutta koska säteily on virallisesti jopa terveellistä, niin ei se haittaa ketään eikä asiasta puhuta mediassa.

Silloin onnettomuuden alkuaikona Amerikassa nähtiin alle 1-vuotiaiden kuolleisuudessa jopa 50 % nousu Philadelphiassa. Vaikka viranomaiset väittivät, että mitään vaaraa ei ole. Niin nyt on varmistettu, että pelkästään Amerikassa Fukushima on tappanut jo 14 tuhatta ihmistä. Mikä on varmasti alikanttiin, kuten aina tällaiset tutkimukset väärennetään mahdollisimman paljon. Että sopii sitten miettiä, että paljonko täällä Suomessa on jo kuollut ja tulee kuolemaan sen takia, että ihmiset vaan haluu kattoo salkkareita ja syödä murhattuja ja kidutettuja eläimiä raatomarketeista. Että koska tää luonnoton systeemi saadaan kaadettua? Ei ainakaan silleen, että nämä asiat jätetään sivuun.

http://www.eutimes.net/2011/12/14000-us-dead-in-14-weeks-after-fukushima-meltdown/

Tässä linkissä on aika hyvin tiivistettynä Fukushiman tapahtumat, suosittelen jakamaan ihmisille jotta joskus saadaan niin paljon ihmisiä tajuamaan se totuus, että tää luonnoton systeemi on este ihmiskunnan kehitykselle ja uhka elämälle tällä planeetalla:

http://erilainen.wordpress.com/2011/03/15/japan-ydinvoitelu/

[Nuotti]

Anteeks, nyt on pakko nostaa tää, koska just tona päivänä 22.12, mulla oli tosi paha olo, enkä yhtään tiennyt miks. Luulin että oon sairastumassa tai jotain. Arvatkaa vaan, säikähdinkö kun luin tän topicin - en nimittäin ole mikään kamalan taikauskoinen ihminen. Mut ehkä kyseessä on vain sattuma.

[Tuuli]

Onkohan joulun aikana ja tuossa loppuvuonna avautunut jokin uusi 'portaali', vai oliko tämä jokin vanhojen energioiden tiivistymä, joka meni maapallon läpi vai mikä... Putosin itse vähän ennen joulua todella syvälle omaan itseeni. On näitä muuntuneita tietoisuuden tiloja tullut harjoiteltua ennenkin ettei niin kamalasti enää pelottanut, mutta outoa se oli - kuin jokin toinen todellisuuden taso. Vaikea selittää. Se oli vähän kuin kuoleman kokemus - todella sananmukaisesti syleilin sisäistä pimeyttäni. Tuntui että ihan kaikki se mitä olen, on nyt otettava itseen takaisin, mitään ei saa jättää pois, estää tai tukahduttaa. Kävin kuin filminauhalla läpi elämääni tunnetasolla. Tuntui, että nyt on pakko kertoa totuus itselle aivan kaikesta. Möyhennettävä sisäinen pelto joka puolelta. Tuntui, että edellisten elämien energiatkin vain tulivat ylös ja ne oli pakko elää läpi ja kehossa kokea. Eteenpäin ei vain pääse muuten. Vanha, kaikki mikä estää itseä oikeasti elämästä, on jätettävä taakse. Itselle vaikeita ja kipeitä asioita tuli katsottua, mutta samalla löysin valtavaa voimaa. Prosessi jatkuu yhä, eikä varmasti ole ihan hetkessä ohi, huh! Nyt kylläkin koen oloni jo selkeämmäksi, mutta onneksi on vielä tämä viikko lomaa, niin voin antaa aikaa tälle sisäiselle...mikä se sitten on...yhdeksi tulemiselle. Ei ihmisenä oleminen ainakaan tylsää ole... Onko täällä muillakin ollu tämäntyyppinen joulunaika...taika...

Aikaisemmin olen hyvin vahvasti vaistoillut energioita, esim oman kaupungin tai maapallonkin tasolla. Olen myös pelästynyt reaktioitani ja vaistoamiani asioita. Toisaalta täällä risteilee niin valtavasti energiavirtoja, että riippuu varmaan siitä, mihin niistä keskittyy, mitä sitten loppujen lopuksi aistii. Jotenkin en osaa enää uskoa pahuuden hirmuiseen voimaan maailmassa, vaikka uutiset ym pauhaisivat mitä. Me näemme vain pienen osan siitä, mitä oikeasti tapahtuu.

Nykyään yritän olla niin, etten enää niin valtavasti vaistoilisi, se on välillä todella rasittavaa. Mutta eipä se aina onnistu. Jostain kumman syystä huomaan usein käyväni samoja asioita läpi itsessäni ja elämässäni, kuin mitä sitten tulee esille kanavoinneissa, henkisillä foorumeilla yms. Jokin syvä kollektiivinen yhteys tässä on oltava mitä milloinkin käymme läpi. Enkä osaa nähdä näitä vaikeitakaan sukelluksia syvyyksiin ja kipuihin pahoina. Ajattelen, että ne ovat tarpeellisia, jotta pääsee taas eteenpäin johonkin uuteen. Ehkä näitä asioita todella pitäisi jakaa enemmän, että saisi tukea omille tuntemuksilleen. Herkkiä ihmisiä täällä on pilvin pimein ja jo se, että saisi jakaa kokemuksiaan, helpottaa. Kuulisi ainakin sitten, että muillakin on pöljä olo - kimpassa hauskempaa .

Onneksi Kryonilta tuli muuten uusi kanavointi joulun aikaan, se selkeytti ainakin minua hiukkasen.

[Rakkauden enkeli]

Onkohan joulun aikana ja tuossa loppuvuonna avautunut jokin uusi 'portaali', vai oliko tämä jokin vanhojen energioiden tiivistymä, joka meni maapallon läpi vai mikä... Putosin itse vähän ennen joulua todella syvälle omaan itseeni. On näitä muuntuneita tietoisuuden tiloja tullut harjoiteltua ennenkin ettei niin kamalasti enää pelottanut, mutta outoa se oli - kuin jokin toinen todellisuuden taso. Vaikea selittää. Se oli vähän kuin kuoleman kokemus - todella sananmukaisesti syleilin sisäistä pimeyttäni. Tuntui että ihan kaikki se mitä olen, on nyt otettava itseen takaisin, mitään ei saa jättää pois, estää tai tukahduttaa. Kävin kuin filminauhalla läpi elämääni tunnetasolla. Tuntui, että nyt on pakko kertoa totuus itselle aivan kaikesta. Möyhennettävä sisäinen pelto joka puolelta. Tuntui, että edellisten elämien energiatkin vain tulivat ylös ja ne oli pakko elää läpi ja kehossa kokea. Eteenpäin ei vain pääse muuten. Vanha, kaikki mikä estää itseä oikeasti elämästä, on jätettävä taakse. Itselle vaikeita ja kipeitä asioita tuli katsottua, mutta samalla löysin valtavaa voimaa. Prosessi jatkuu yhä, eikä varmasti ole ihan hetkessä ohi, huh! Nyt kylläkin koen oloni jo selkeämmäksi, mutta onneksi on vielä tämä viikko lomaa, niin voin antaa aikaa tälle sisäiselle...mikä se sitten on...yhdeksi tulemiselle. Ei ihmisenä oleminen ainakaan tylsää ole... Onko täällä muillakin ollu tämäntyyppinen joulunaika...taika...

Aikaisemmin olen hyvin vahvasti vaistoillut energioita, esim oman kaupungin tai maapallonkin tasolla. Olen myös pelästynyt reaktioitani ja vaistoamiani asioita. Toisaalta täällä risteilee niin valtavasti energiavirtoja, että riippuu varmaan siitä, mihin niistä keskittyy, mitä sitten loppujen lopuksi aistii. Jotenkin en osaa enää uskoa pahuuden hirmuiseen voimaan maailmassa, vaikka uutiset ym pauhaisivat mitä. Me näemme vain pienen osan siitä, mitä oikeasti tapahtuu.

Nykyään yritän olla niin, etten enää niin valtavasti vaistoilisi, se on välillä todella rasittavaa. Mutta eipä se aina onnistu. Jostain kumman syystä huomaan usein käyväni samoja asioita läpi itsessäni ja elämässäni, kuin mitä sitten tulee esille kanavoinneissa, henkisillä foorumeilla yms. Jokin syvä kollektiivinen yhteys tässä on oltava mitä milloinkin käymme läpi. Enkä osaa nähdä näitä vaikeitakaan sukelluksia syvyyksiin ja kipuihin pahoina. Ajattelen, että ne ovat tarpeellisia, jotta pääsee taas eteenpäin johonkin uuteen. Ehkä näitä asioita todella pitäisi jakaa enemmän, että saisi tukea omille tuntemuksilleen. Herkkiä ihmisiä täällä on pilvin pimein ja jo se, että saisi jakaa kokemuksiaan, helpottaa. Kuulisi ainakin sitten, että muillakin on pöljä olo - kimpassa hauskempaa .

Onneksi Kryonilta tuli muuten uusi kanavointi joulun aikaan, se selkeytti ainakin minua hiukkasen.

Hyvin kirjoitettu ja tutulta kuulostaa. Minulla oli hyvin kevyt, onnellinen, hieno ja suorastaan pyhä olo joulunaikaan ja uuden vuoden taitteessakin. On aina joulunaikaan, mutta nyt erityisen voimakkaasti. Nyt kuitenkin olen tullut kipeäksi, lämpöilyä ja päätä jomottaa, mutta koen hyvin vahvasti ettei tämä ole mitään ns. normi kipeilyä, vaan liittyy juuri energiohin ja niiden muutoksiin yms.   

[Nuotti]

Mietin yhä vähän tätä asiaa, ja oli pakko tulla vielä kirjoittamaan. Itselläni tuona päivänä oli todellakin tosi syvä ahdistus ja paha olla. Se alkoi aika lievänä ja sitä olotilaa on vaikea kuvailla. Muistan että laitoin soittorasian soimaan, ja tuli yllättäen sellainen olo kuin istuisin tosi läheisen ihmisen hautajaisissa, mutta en osaisi itkeä. Sellainen ahdistunut ja väliinpitämätön omasta hengestä. Iltaa mennessä se alkoi mennä pahemmaksi, ahdistus kasvoi lähes kohtuuttomaksi ja mikään ei piristänyt, itkinkin pari kertaa ilman syytä. Oudointa tässä on ehkä se, että minulla on hyvin harvoin tälläinen ahdistus, eikä ole ollut koskaan näin suurena. Silti mitään ei tapahtunut? Mietin yhä mistä asia voisi johtua, sillä yleensä pieneenkin ahdistukseen löytyy tulevaisuudessa syyt, mm. siskoni ajama kolari jonka takia olin hieman ahdistuneen oloinen.

[Gisella]

Minulla oli myös todella ahdistava olo juuri tuona päivänä. Mutta olisiko kyseisen päivän energiat tuntuneet vaan erityisen voimakkaina, ja nostaneet siten jokaisen omia tunteita pintaan tavallista voimakkaammin? Eli juuri niin kuin Aminthir ja Marie kirjoittivat. Itse koin tuon päivän juurikin henkilökohtaisena kriisinä, en maailmanlaajuisena.

[noitatäti]

Minullakin oli joulun alla todella paha ja ahdistava olo. Koitin selittää sitä sillä, että olin nukkunut huonosti, mutta ei se edes sen piikkin mene, erittäin huonoissa fiiliksissä sinnittelin.

En kirjoittanut mitään muistiin, mutta päivät 21-23. joulukuuta olivat kurjia. Mitään 'isoa pahaa' ei kuitenkaan tapahtunut. Ja toivottavasti se nyt ei ollut mitään esimakua siitä, mitä vuoden päästä tapahtuu, vaan negatiivisten karmojen polttamista.

Nukuin muuten koko joulupäivän, olin noiden kummien ahdistuspäivien jäljiltä aivan lopussa (kiva perhejoulun kannalta).

[nousukuu]

Mielenkiintoista lukea teidän kokemuksia. Itse en nyt edes muista mitään erityistä 22. päivältä. 23. oli syvältä, mutta kaikelle löytyi ihan normaali selitys.

Toisaalta voiko olla niin, että vaikka löytyykin arkinen selitys, niin liikkeellä voi olla jotain energioita jotka vaikuttaa siihen että tapahtuu niinkuin tapahtuu? Eli miksi joinain tiettynä päivinä monet ihmiset kertovat esim. tulleensa kohdelluksi huonosti?


Selvennän vielä hiukan aiempia tekstejä ettei jää mitään väärinkäsityksiä.

Mistä sen sitten erottaa mikä on omaa tunnetilaa ja mikä yleistä? No yksinkertaisesti vertailemalla tuntemuksia yhdessä!

Ehkä en vain jotenkin ota vastaan mitään koko planeettaa koskevia energioita, tai sitten en osaa tunnistaa niitä tai liittää niitä mihinkään. Monesti tuntuu ihan typerältä kun aistii jotain muttei mitenkään pääse kiinni siihen mikä se on. Eikä tosiaan koskaan ole jälkikäteenkään tullut tietoon että "no niin se oli se ydinvoimalaonnettomuus/tsunami/...".

Sitä vain että toki useimmiten tunnistan että paska olo johtuu ihan itsestä tai joskus muiden toiminnasta. Sanoisin että varmaan jotain 95% on ihan selvää. Olisi aika hälyttävää jos aina pistäisi syyn kosmoksen niskoille vaikka melkein aina vika löytyy korvien välistä, joko omista tai toisten. Kuitenkin jää pieni osuus sellaista jolle ei löydy selitystä vaikka miten kääntelisi.

[Pakolainen]

"Projektio (lat. proiacere 'heittää eteen') eli sijoittaminen on psykologian ja psykiatrian käsite, jolla tarkoitetaan omien mielensisältöjen heijastamista toiseen ihmiseen tai muuhun ulkoiseen kohteeseen. Projektio kuuluu ns. defenssimekanismeihin. Asianosainen ei välttämättä ole tietoinen projektiostaan eikä oivalla, että hän havainnoi omaa psyykkistä todellisuuttaan ikään kuin se olisi objektiivista todellisuutta.Kyseiset mielensisällöt koetaan usein torjuttaviksi, ja ne saattavat ärsyttää tai ahdistaa asianosaista itseään. Esimerkiksi omat ahneusyllykkeet voidaan sijoittaa vaikkapa juutalaisiin, ja asianosaisesta näyttää siltä kuin juutalaiset todellakin olisivat ahneita.lähde? Myös toiveita ja unelmia voidaan projisoida."

(Lähde: Wikipedia http://fi.wikipedia.org/wiki/Projektio_%28psykologia%29)

Tosiaan.