Tämä asia tuntui hyvin vähäpätöiseltä kaikkien läheisten suurien ongelmien keskellä, että ajattelin unohtaa sen. Mutta tietysti asia vaivaa mieltäni ja rohkaistun nyt sitten pyytämään apua.
Noh, mistähän alottaisin. Elämässäni on yksi nuorimies, jonka kanssa olen tullut päivä päivältä läheisemmäksi. Hän on hauska ja saa minut aina hymyilemään kun olen hänen kanssaan! Ja aina kun näenkin hänet, minulle tulee voimakas tunne, että minun täytyy olla hänen kanssaan. Sitähän minä kovasti tahtoisinkin, mutta joku pieni ääni sisälläni sanoo ettei häneen ole luottaminen. Ystävieni mielestä hän on pelkkä naistennaurattaja, eikä häneen voi luottaa! Siitä minunkin epävarmuus saattaa johtua, kun ystävät ovat niin yllättävän negatiivisia! Tilanne on pysynyt tälläisena jo pitkään, ja alan turhautua kun en tiedä mitä tehdä! Yleensäkin haluan ajatella ihmisistä pelkkää hyvää, mutta pelkään että olen vain hullu ja rakastunut enkä siksi suostu näkemään totuutta.
Tunteeni ovat niin ristiriitaiset, että tässä ei enää järjen ääni tule kuuluviin.
Näkeekö kukaan mitään tähän mun typerään tilanteeseen, tuleeko minkäänlaista muutosta, voiko mieheen luottaa? Myös ihan tavan neuvotkin ovat tarpeen. Olen hyvin kiitollinen jos joku uhraa hetkensä tämän lukemiseksi!
