seuraava »

[Lizzy]

Luin Lorna Byrnen toisen kirjan Portaat taivaaseen. Luin myös ensimmäisen kirjan Enkeleitä hiuksissa, mutta tämä kysymykseni liittyy nyt tässä toisessa kirjassa olleeseen asiaan. Nämä kirjathan kertovat Lornan keskusteluista enkeleiden kanssa ja tässä toisessa kirjassa enkelit olivat näyttäneet Lornalle jälleensyntyneitä sieluja. Hänelle näytettiin eläviä ihmisiä, joista hän pystyi näkemään heidän edellisen elämänsä hahmon. Yllättäen jotkut olivat eri sukupuolta.

Itselleni tuli suuri hämmennys, olen jo pitkään, ihan nuoresta asti uskonut jälleensyntymään ja siihen, että meillä kaikilla on ollut täällä useita edellisiä elämiä. Hyvin erilaisia ja eri sukupuolessa. Pidin tätä ihan itsestään selvänä, mutta kirjassa Lorna kertoo, että pienen lapsen ympärillä on sieluja (ehkä edesmenneitä sukulaisia, muita tuttuja) jotka kertovat hänelle tarinoita ja vahvistavat häntä elämässä edessä oleviin haasteisiin. Nämä sielut ovat niitä, jotka ovat eläneet aiemmin ja pieni lapsi saattaa unohtaa nämä sielujen kertomat asiat tai toisaalta muistaa ne omina kokemuksinaan. Esim. millainen on ollut tai miten kuollut. Ymmärsin, että on todella harvinaista, että sielu syntyisi uudestaan, ja jos näin on niin sillä sielulla on jokin erityinen tehtävä, jota se haluaa jatkaa. Lorna kirjoitti aika terävästi siitä miten edellisiä elämiä käytetään joskus tekosyynä siihen, että tässä elämässä kaikki menee pieleen. On karmallisia ihmissuhteita, on pahaa karmaa jostain teosta ja siksi tässä elämässä on vaikeuksia... usein asia ei ole näin ja jokaisen tulisikin ottaa itseään niskasta kiinni ja keskittyä juuri tähän elämään ja miten siitä voisi tehdä hyvän ja onnellisen.

Tämä kaikki hämmensi minua, olen niin pitkään ja niin voimakkaasti kokenut, että meillä kaikilla on täällä useampi elämä takana ja ehkä monia tulossa, että tämä näkökulma tosiaan tuuletti ajatuksia.

Oletteko muut lukeneet tämän Lornan kirjan tai herääkö muuten ajatuksia aiheeseen liittyen?

[Lizzy]

Niin, kuka sanoo että tämä Lornan kertoma on totuus. Ja mikä selittää tarinat tai sattumukset tai vaikka viehtymykset. Esimerkiksi olen itse tykännyt aina eräästä maasta ja kielestä erityisesti. En tiedä mistä tällainen viehtymys tulee, tuli tai miksi sellainen on, mutta siinä maassa ja kielessä oli vain sitä jotain je ne sais quoi. Myöhemmin sain kuulla, että minulla olisi ollut edellinen elämä tässä maassa, onnellinen sellainen. En ole tiennyt mitään edellisistä elämistä kun olen tiedostanut tuon viehtymykseni. Toisin sanoen se on täysin alitajuista. Vaikea uskoa, että alitajuntani olisi keksinyt tuollaisen "tarinan" edellisestä elämästä kun se viehtymys oli aina ollut, syystä, joita en tiedä.

Tosin Lornakin kirjassa sanoo, että hänelle näytettiin vain osa näistä jälleensyntyneistä sieluista ja todellisuudessa niitä on varmasti enemmän. Onko tässä nyt kyse siitä, miten asia on esitetty? Sillä tavalla, että ihminen joka lukee tuota kirjaa eikä ole ikinä ennen miettinyt jälleensyntymää niin saa tuosta kosketuksen aiheeseen, mutta ei järkyty? Minusta taas tuntui, että tuossa ei ollut mitään uutta. Mutta ehkä tarkoitus on herättää kysymyksiä. Ei minusta tunnu ollenkaan omituiselta ajatus, että minulla olisi ollut edellisiä elämiä. Kun ensimmäisen kerran luin koko jälleensyntymän ajatuksesta niin minulle tuli vain olo - tietenkin, näinhän se menee! Niitä ei kaikkia muista, koska tarkoitus on kai kuitenkin keskittyä tähän yhteen nyt tällä hetkellä, mutta tuollaisia kaikuja tulee... Ihan kuin tänä vuonna emme voi vain aloittaa tyhjältä pöydältä, tai tottakai tavallaan voi, mutta aina meidän elämässämme on jotain viime vuodesta.

tulipa taas sekavaa horinaa...

[Rakkauden enkeli]

Itsekin olen lukenut Lornan kirjan: Enkeleitä hiuksissani (pidin kovasti) ja toinen, tuo portaat taivaaseen odottaa vielä hyllyssä lukemistaan... Voin todeta, aivan kuten tässä onkin jo todettu, että Lornakaan ei ole täydellinen ja ei ehkä tiedä ja näe koko totuutta.   Itse uskon myös vahvasti, että päinvastoin kuin harvempi, niin suurin osa ihmisistä on elänyt täällä ennenkin. Se on harvinaisempaa, poikkeuksellisempaa, ettei olisi aiempia elämiä takana. Jotkut mestarit, ei varsinaisesti ihmiset saattavat olla tällaisia, että tulevat vain piipahtamaan, suorittamaan jonkin tehtävän, ilman tuota "karman kiertoa". Sitten kuitenkin suurin osa "mestareistakin" on ihan vain ihmisiä, aikojen saatossa käynyt läpi nuo kierrokset ja sitten "valaistunut".

Lorna on siinä kyllä mielestäni täysin oikeassa, että aivan kuten he jotka eivät usko entisiin elämiin, tuudittautuvat tyyliin: "Hei kerranhan me vaan täällä eletään, joten mitä väliä, tai että saanhan mä sitten syntini anteeksi kun lopussa oikein kadun jne. Niin samoin kuten Lorna sanomasi mukaan kirjoitti:[/color]

Lorna kirjoitti aika terävästi siitä miten edellisiä elämiä käytetään joskus tekosyynä siihen, että tässä elämässä kaikki menee pieleen. On karmallisia ihmissuhteita, on pahaa karmaa jostain teosta ja siksi tässä elämässä on vaikeuksia... usein asia ei ole näin ja jokaisen tulisikin ottaa itseään niskasta kiinni ja keskittyä juuri tähän elämään ja miten siitä voisi tehdä hyvän ja onnellisen.

 Eli myös he (me) jotka uskovat, että eletään useammin, käyttävät tätä tietoa tavallaan väärin. Eli tuudittautuvat tyyliin: "Ei mun nyt tarvitse tehdä parannusta, tai katua. Voin sitten ensi elämässä yrittää uudelleen." Tavallaan toki näin onkin, mutta sillä vain pitkitämme omaa ja muiden kärsimystä, sekä tätä kiertoa tällä pallolla ennenkuin pääsemme pysyvästi "kotiin". Uskoo miten vain pointti onkin osuvasti juuri tässä:

jokaisen tulisikin ottaa itseään niskasta kiinni ja keskittyä juuri tähän elämään ja miten siitä voisi tehdä hyvän ja onnellisen.

 

[nousukuu]

Kyseisiä kirjoja en ole lukenut. Ensimmäisenä vaikutelma tuosta asiasta oli, että jotenkin väkisin väännetty teoria. Ehkä se johtuu vain siitä että on niin tottunut ajatukseen jälleensyntymisestä. Toisaalta ei se jälleensyntymäkään mitenkään aukottoman fiksulta systeemiltä tunnu. Ja kun mietin hiukan tätä asiaa, että jos tosiaan meille jokaiselle pienenä kaiken maailman näkymättömät tyypit sepustaa mitä sekalaisempia tarinoita, niin sehän oikeastaan selittäisi aika hyvin tätä meidän yleistä henkistä tilaa...

[Lilli]

Byrnen kuvailemia sieluja kutsuisin oppaiksi, joita tiettävästi kaikilla on. Muuten en jakaisi hänen näkemystään siitä, että jälleensyntymä olisi harvinaista.

Minulla ei ole ainakaan ollut suurta vaikeutta erottaa oppaiden näyttämiä asioita omakohtaisista (jälleensyntymä)kokemuksista.

[Gisella]

Olen lukenut Byrneltä Enkeleitä hiuksissani, ja jo siinä herätti ihmetystä kirjassa kuvailtu "pahan" tai saatanan olemassaolo. En enää muista, miten Byrne kirjoitti siitä (oliko siinä joku pahan valtaama vanha talo?), mutta useassa kohdassa viitattiin siihen, että "Lorna, sinua tullaan vielä koettelemaan". Mielestäni tämä tuntui oudolta. Itse ainakin koen, että se paha syntyy ihmisen mielessä, mutta faktatietoa minulla ei tämän suhteen ole. Ja onko kellään?

Mielestäni olisi outo ajatus, jos vain pieni osa meistä olisi elänyt useamman elämän. Jälleensyntymä tuntuu minusta luonnollisemmalta kuin ajatus siitä, ettei näin tapahtuisi.

[Pakolainen]

Kyseistä kirjaa en ole lukenut. Uskon hyvään ja pahaan henkimaailmaan. Ihan niinkuin raamatussakin kirjoitetaan. Meidän tulee valita kumpaan kuulutaan. Näkeehän se maailman tapahtumista. Miten muuten kasvava rikollisuus voidaan selittää.

Raamatussa kirjoitetaan että homot on hyviä ja sitten että homot ovat pahoja, riippuen siitä onko se muotia Roomassa vai barbaarikansojen keskuudessa.

Jeesus on täysi pasifisti, joka myöhemmin evankeliumeissa tai jossain muissa osissa uutta testamenttia mustamaalataan apokalypsin veriseksi tappajakostajaksi. Siellä riehuu Jeesus. Kuka uskoo?
   Nostin tämän esille koska kaikki Raamattuun tutustuneet tietänevät maailmanlopun selityksen ja Jehovan todistajien potaskan: maailman loppuessa on hyviä ja pahoja. Piste. Toiset menevät vapaaehtoisesti ottamaan Pedon merkin Saatanalta, toiset ovat niin mahtavia ja hyviä että kantavat kristityn merkkiä Jeesuksen armeijassa. Jeesus on oman armeijansa ylipäällikkö kivasti sitten. Siellä riehuu Nasaretilainen.

Kuka ihminen vain menee ja valitsee pahan? Ei kukaan. Psykologia sanoo ettei kukaan. Filosofian tiekään ei vie pahaan. Hengellisyys voi viedä pahaan mutta silloinkin kyseessä lienee idiomaattinen lahko joka ei ajattele askelta pidemmälle, vaan tahtoo uskollisia rahalippaan täyttäjiä kuten keskiajan kristillinen kirkko.

On henkimaailma tai ei ole henkimaailmaa. Hyvää ei ole olemassa ilman pahaa ja päin vastoin.

"Jumala -- loi valon, eikä pimeys voinut sitä käsittää." - Vanhan Testamentin vanhentunut suomennos.

Ihminen ei valitse hyvää tai pahaa. Jos valitsisi, ihminen voittaisi aina eikä epäonnistuisi koskaan - toisin sanoen ihminen ei olisi inhimillinen eikä siten ihminen laisinkaan. Ihminen on. Jos uskottelee itselleen muuta, uskottelee epäsuoraan olevansa hyvä ja siten parempi kuin kaikki muut koska on "valinnut" niin kutsutun hyvän, jonka ihan itse on itselleen määrittänyt. Yhteinen hyväkin on varsin abstrakti termi. Joudumme tulemaan ihmisten kanssa toimeen, menemään suoraan vankilaan Esplanadilta ilman Vapaudu vankilasta -korttia tai siirtymään suosiolla ja ennenaikaisesti hautaan, josta voi sitten varmaan napata 1-upin seuraavaan elämään. Fin.

[Pakolainen]

Lapsi voi olla kokematta itseään kiusatuksi eikä hän kiusaa välttämättä ketään - siis neutraali. Ei punaisessa eikä sinisessä joukkueessa, vaan katsojana.
   Miksihän se kiusattu kiusaa? Koska se vain sattui syntymään pahaksi? Koska se päätti tehdä niin? Ikävä lopettaa valkea ratsusi ennen ristiretkeäsi, mutta kiusaajalla on paha olla. Ihmisellä on jotain vikaa jos on tarvetta loukata toisia henkisesti tai fyysisesti. Kiusaaja voi olla mitä tahansa - sisarustensa kiusaama, isänsä pahoinpitelemä, jonkun toisen kiusaama, esimerkiksi sellaisen jengin pompottama tai yksinkertaisesti yksinäinen, joka purkaa omaa pahaa oloaan koulussa. Kiusatunkaan asema ei ole yksinkertainen. Kiusatulla on ongelma nyky-yhteiskunnassa, mikäli hän ei saa ääntään kuuluviin. Neutraali tapaus on kenties hyvä, koska neutraali, jota kiusataan, kertoo kiusaamisesta eikä ota kiusatun roolia. Kiusatullakin on henkisiä ongelmia jos ei pysty purkamaan pahan kierrettä joka alkaa kuristaa omaa elämää.

Kuka valitsee masennuksen? Kuka kärsii masennuksen ja paranee siitä koska "kohtalo?" Ihminen on vapaa. Karma heittää kapuloita rattaisiin ja toisinaan ojentaa porkkanaa niin likelle kuin yltää, mutta karma ei ohjaile ihmisiä kuin nukkeja heidän tajuamattaankaan. Ehkä et tarkoittanut tätä mutta miten muuten selität sen, että kaikkien ymmärtämää pahaa on? Sitähän lienee todellinen pahuus.

Pahuus ja hyvyys eivät ole kirkon, yhteiskunnan tai piirrettyjen sääntöjä - ainoastaan. Moinen hyvän ja pahan taistelu on vain ohjenuoria lapsille, jotta he kasvavat ymmärtämään sitä yhteisöä, johon kasvavat. Siksi piirretyt ovat niin mustavalkoisia kuin ovat ja hyvä saa tehdä vähän pahaa koska se ei muutu hyvästä miksikään, vaan hyvä on muka pysyvää. Samoin paha, "ei tiikeri raidoistaan pääse", "skorpioni pistää koska se on skorpioni."
   Minä näen pahan rakkaudettomuutena. Sen monimutkaisempi tuo pimeä puoli ole ei.

Ei sitä tarvitse uskotella hyvyyttä eikä pahuutta. Pitää tutkia ja ymmärtää ja pohtia ja miettiä. Katujengiläinen voi olla henkilö, joka joutui pahan teille, eikä lopettanut. Hän loi elämänsä tälle pahalle koska hänet oli jo määritelty pahaksi. Edelleen nostetaan jengiläisiä elämänsä katuojasta takaisin oikeille raiteille, ja osa sitä prosessia on, että he eivät ole pahoja. Hyvät teot ovat kaikissa ihmisissä ominaisia jotain ehkä 1% väestöstä lukuun ottamatta.

Kysyit aiemmin miten lisääntynyt rikollisuus selitetään. Suurin osa vangeista lienee pummeja jotka eivät tahdo nukkua taivasalla ja joko koittavat hankkia yösijan varastamalla tai saavat yösijan "posesta." Sekö on sitten niin kovin pahaa, köyhyys joka kalvaa luita ja ytimiä myöten?

Minä kerron itse olenko hyvä vai paha hedelmä. Muut saavat määritellä minut miksi haluavat. Osa minusta on muuttumatonta, mutta voin itse päättää rakastaako vai eikö rakastaa. Voin itse päättää, haistatanko kaikille ärsyttäville ihmisille pitkät tai puukotanko heitä pimeällä kujalla, vai putoanko paloportaita hulmuavassa 2-metrisessä viitassa visiirikypärä päässä estääkseni puukotuksen. Vai menenkö salkku kädessä opinahjossa käännyttyäni töihin, välissä varmaan vessassa ja sitten onkin jo lounastauko.

[Lizzy]

Lorna ottaa kantaa näihin hyvä/paha teemoihin tosiaan aika paljonkin. Ensimmäisessä kirjassa hän muistaakseni käy manaamassa tuosta Gisellan muistamasta talosta pois pahoja henkiä. Mutta ne taisivat olla jotain edellisiä asukkaita, jotka olivat jääneet jumiin. Mielestäni eivät mitään demoneita?  Lorna kuvailee tuossa samassa kirjassa miten hänelle tosiaan kuvailtiin, että häntä tullaan koettelemaan ja hän tuntee kuinka Saatana lähestyy häntä. Menee monta viikkoa noissa energioissa ja lopulta Saatana on aivan vieressä ja seuraa jonkinlainen henkinen taistelu. Tässä toisessa kirjassa kirjoitetaan lisää Paholaisesta sekä hänen apureistaan kuin myös Maapallon tulevaisuudesta. Mietin ensin, että koettaisin selittää niitä tässä, mutta se on hyvin vaikeaa ja väärintulkitsemisen riski suuri. En siis kerro nyt muuta kuin sen tuohon tulevaisuuteen liittyen, että Lornalle on näytetty monta mahdollista skenaariota tulevaisuudesta. Jotkut ovat hyviä, useimmat ikäviä. Yhteistä niille on, että maailman asukkaat menevät jossain vaiheessa toisille planeetoille. Mutta on hyvin eri asia mennäänkö sinne ystävällisessä ja rauhallisessa hengessä vai kuten terroristit valtaamaan aluetta kun maapallo on tuhottu asuinkelvottomaksi.

Minua on Lornassa häirinnyt alusta asti oikeastaan ainoastaan se miten nämä hänen enkelinsä kertovat tuosta Lornan kirjasta tai mitä Lorna kertoo kirjan syntyprosessista. Lornahan ei ole itse kirjoittanut kirjojaan vaan hänen agenttinsa on kirjoittanut ne sanelusta, koska Lorna kärsii lukihäiriöstä. Siksi varsinkin ensimmäisessä kirjassa Lorna naureskelee paljon sille kun enkelit kertoivat hänelle, että hän tulee kirjoittamaan kirjan, josta tulee bestseller ja enkelit hehkuttavat menestystä kuin parhaatkin liikemiehet...  Se jotenkin hieman häiritsi ja sitten se, että kaikilla kansoilla on omat enkelinsä, mutta yhdysvalloilla on kokoojaenkelinsä.. Vain Amerikassa... Joo...
 :

[Rakkauden enkeli]

Kyllä elämä vain on, pitää sisällään valintoja niin hyvässä kuin pahassa kun vain ihan oikeasti olemme rehellisiä itsellemme ja toisillemme. Kun otamme vastuun valinnoistamme, teoistamme, sanoistamme ja päätöksistämme.  

[Kuuhilda]

Minä en ole paljon raamattua tonkinut, mutta olen kyllä miettinyt hetki sitten sellaista, että mitähän se Jeesus alkujaan opetti synneistä ja niiden anteeksi saamisesta/antamisesta?
Olisi hyvin todennäköistä, että tässä on ollut taas vertauskuvia ja niitä on sitten käännelty niin päin kun on kirkonmiehille parhaiten sopinut.
Tai vaikkei olisikaan kyse vertauskuvista, niin joku on väännellyt sitä mitä on todellisuudesa sanottu 

Ja jälleensyntymä...onhan se Jeesus itsekin sanonut että nousee ylös palaa joskus vielä takaisin :

[nousukuu]

Nyt luin kirjan.

-- kirjassa Lorna kertoo, että pienen lapsen ympärillä on sieluja (ehkä edesmenneitä sukulaisia, muita tuttuja) jotka kertovat hänelle tarinoita ja vahvistavat häntä elämässä edessä oleviin haasteisiin. Nämä sielut ovat niitä, jotka ovat eläneet aiemmin ja pieni lapsi saattaa unohtaa nämä sielujen kertomat asiat tai toisaalta muistaa ne omina kokemuksinaan. Esim. millainen on ollut tai miten kuollut.

-- jos tosiaan meille jokaiselle pienenä kaiken maailman näkymättömät tyypit sepustaa mitä sekalaisempia tarinoita, niin sehän oikeastaan selittäisi aika hyvin tätä meidän yleistä henkistä tilaa...

Kirjassa Lornan kanssa jutteleva arkkienkeli Mikael kutsuu näitä vastasyntyneille puhuvia olentoja opettajasieluiksi. Hän kertoo mm. näin: "Suunnilleen yhdellä muutamasta sadasta vauvasta on opettajasielu mukanaan - yleensä silloin kun odotettavissa on erityisiä haasteita." Eli se onkin hyvin harvinaista! Ja näistäkin suurin osa unohtaa nämä opettajasielujen kertomukset, ja vain hyvin harvat muistavat ne (edelleen Mikaelin mukaan).

Entä mitä silloin tapahtuu kun henkilö menee näkijälle ja kysyy edellisistä elämistään? Näkeekö se näkijäkin ne opettajasielujen tarinat? :

[Nahna]

Eräissä lähteissä kerrotaan jälleensyntymänkin olleen aikoinaan aivan luonnollisena, asiaankuuluvana seikkana mukana raamatussa, mutta joskus 500-luvulla kirkolliskokouksessa kirkonmiehet ovat päättäneet poistaa sieltä kaikki tällaiset kohdat  - että olisi kansa paremmin paimennettavissa ja ohjailtavissa. Kirkko halusi valtaa aina vaan enemmän.

[nousukuu]

Vähän kyllä jäi kaikenkaikkiaan ristiriitainen olo näistä kirjoista, enkä nyt tarkoita pelkästään tätä jälleensyntymisasiaa. Ainakin Lorna B. kirjoittaa hyvin tunteisiinvetoavasti, ja ta-ri-na on omalaatuinen. Nykyään me ihmiset halutaan jostain syystä aina kuulla hirveästi kaikenlaisia ta-ri-noi-ta.

Se ainakin tuntuu aika käsittämättömältä että hänelle lapsesta asti annettiin tehtäväksi murehtia jostain kauan sitten kuolleista tyypeistä   Joutui aina kohtaamaan ne henget jossain portaikossa, ja koko homma vei varmasti ihan älyttömästi energiaa. Lopulta aikuisena pääsi eroon niistä, ja viimeiset pari viikkoa ennen sitä pystyi tuskin tekemään mitään. No hieno juttu että henget lopultakin vapautuivat, mutta vähän jäin miettimään että eikö tuollaisia hommia voisi hoitaa sieltä henkimaailmasta käsin, siellä kun sitä energiaa kuuluu riittävän. Vähän sama kuin jos joku yksittäinen varaton ihminen pantaisiin maksamaan joku kaupungin kadunrakennusprojekti.

[nousukuu]

Vielä noista kirjoista, muistaakseni Portaat taivaaseen, eräs hyvä juttu oli kun siinä kerrottiin että jos henki ei suoraan menekään taivaaseen, se ei suinkaan aina ole paha juttu. Yleensä sille on jokin tarkoitus. Ei nyt oikeastaan ihan enää liittynyt aiheeseen mutta kuolemanjälkeisiin asioihin kuitenkin. Minusta onkin tuntunut vähän kummalliselta se että jos jossain on joku kummitus niin se heti pitäisi lähettää jonnekin "ylemmälle tasolle", vaikka siitä hengestä ei olisikaan mitään tietoa. No toki joskus kai on näinkin että se henki haluaisi päästä pois muttei pääse ilman jonkun ihmisen apua (olen vain lukenut ja katsonut juttuja tästä, ei omaa kokemusta; outoa sinällään ettei tässäkään henkimaailma pysty auttamaan vaikka muuten voivat siirtää vuoria). Kirjan esimerkki tästä välitilassa olemisen tarkoitusesta oli rankka, voin kyllä kuvitella jonkin kevyemmän tapauksen missä ketään ei rasitettaisi liiaksi vaan nämä henget olisivat enemmänkin auttajina myös eläville ihmisille.